Kipa, miten pikkumies jakselee? Oletko päässyt näkemään häntä?

Tiinuliinu, onpa teillä ollut siellä Espanjassa vieraita! Ettekö te kohta jo tulekin sieltä kotiin?

Merelle, kiitos kannustuksesta. Olen tottunut olemaan kiltti ja jos tunnen itseni nöyryytetyksi, luovun helposti vaatimuksistani. Tauti on taas paremmassa vaiheessa, mutta varsinkin iltaisin tuntuu kuin keuhkoputkissa olisi jotain.

Menna, hyvä, että olet saanut suitsittua miehesi alkoholin käyttöä. Voi meitä itsepäisten ikämiesten vaimoja! Että me osaammekin olla hankalia!

Mieheni kävi Sellon Silmäaseman silmäläärillä kaihitarkastuksessa, mutta kaihia ei voi leikata, koska silmänpohjassa on jotain pullistuneita verisuonia. Hän sai lähetteen tarkempiiin tutkimuksiin ja varasi itse ajan samalta Silmäasemalta. Sitten tulikin HYKSistä tieto, että hän pääsee Tilkan Silmäaseman silmäsairaalaan palvelusetelillä ja sieltä tulee kutsu. Tarjouduin tulemaan mukaan, mutta hän ei huolinut. Silmiin annetaan pistoshoitoa ja ensimmäinen kerta on ensi viikolla. Kuulin, kun mies selosti illalla puhelimessa sisarelleen käyneensä HYKSin silmäklinikalla. Huusin naapurihuoneesta, että et käynyt Silmäklinikalla vaan yksityisellä: Silmäklinikka on Hartmaninkadulla ja Silmäaseman sairaala Tilkankadulla. Ei uskonut, vaan meille syntyi asiasta pieni riita, jossa kumpikaan ei luopunut kannastaan.

Seuraavana yönä minua rupesi yskittämään ja - ihmeiden aika ei ole ohi - mies nousi keittämään minulle teetä! Se oli kai hänen anteeksipyyntönsä. Eikä sekaannus vielä siihen loppunut: miehelle tuli karhulasku käyttämättömästä vastaanottoajasta, siis siitä hänen itse varaamastaan ajasta, jonka luuli Silmäaseman toimiston peruneen.

Aloitan taas uuden viikon normaaliin tapaan, eli osallistun kahden kuoron harjoituksiin ja kummankin keikkaan. Jos sitten taas kunto romahtaa, yritän vähän sisukkaammin hätyytellä paikallista terveyskeskusta.

Olenpa kotona joutessani järjestänyt kaikki keittiön kaapit ja laatikot, pessyt jääkaapin, imuroinut huushollin, tilannut joululahjat ja saanutkin niistä jo useimmat. Joulukortit on vielä lähettämättä. Muutaman ostin tänään Sellon Suomalaisesta, mutta en kaikkia, koska eivät olleet minun makuuni. Miehen serkulle Kanadaan pitäisi kiireesti saada kortti matkaan. Mietin vielä, jaksanko enää kirjoittaa vanhoille kirjeenvaihtokavereilleni Saksaan ja Itävaltaan. Saksan kieli alkaa olla niin työlästä. Saksalainen ystävä (pappi, jolle mieheni on vieläkin mustasukkainen) osaa kyllä englantiakin.

Mukavaa ensimmäistä adventtia, ystävät! Koettakaa pysyä terveinä!

Jostain kumman syystä edellinen kirjoitukseni oli tallentunut ilman kappalevälejä ja vahvennuksia. Kirjoitin tekstiä aika kauan ja kun olin tallentamassa, niin vihreä ukko vain pyöri eikä teksti tallentunut. Kopioin tekstin, sammutin sovelluksen, avasin sen uudelleen ja sitten sain tekstin tallentumaan. Ilmeisesti operaatio kuitenkin "muokkasi" asetuksia enkä tullut enää tarkistaneeksi, kun oli kiire syömään. Olen nyt korjannut tilanteen, kun se oli niin ärsyttävän näköinen ja hankala lukea, vaikkakin aika moni lienee sen jo lukenutkin, mutta jääpähän sitten "arkistoon" siistimpänä 😄

Mukavaa uuden viikon alkua 🙂

Tervehdys 
Katsotaan, miten tällä kertaa käy, kun viime perjantaina kirjoitukseni häipyi jotenkin, en edes vielä yrittänyt sitä lähettää - enkä tietenkään ollut tallentanut sitä. Enpä ole "ehtinyt" aiemmin uutta yritystä laittaa.

Menna minulle on käynyt jonkun kerran samalla tavoin tuon tekstin kanssa, kun olen välillä tallentanut, niin sitten on lähtenyt yhtenä pötkönä. En tiedä syytä siihen, koska joka kerta näin ei ole tapahtunut. 

Mulla on näitä "kaamosvaloja" vaikka toisille jakaa  . Terassilla on muutamat ja sisällä todella monet - lisäksi paljon led-kynttilöitä. Minähän olen vähän joulufriikki ja sama on tainnut tarttua tyttäreenkin. Siippani pyöritti päätään, kun näytin kuvan puvusta, jonka tytär oli ostanut pikkumiehelle jouluksi. Nyt on täytynyt ostaa lisää valoja ja led-kynttilöitä, kun on tarkoitus viettää pari viikkoa ennen joulua kaupunkikodissa. Pitäähän sielläkin olla valoja ja kynttilöitä. Vintiltä en sentään ottanut "joululaatikkoa" alas. Ennen koronaa kokoonnuimme aina meillä aattoiltana koko suvun voimin. 

Kyllä sulla on kurja tilanne teirän miehen alkoholikäytön kanssa. Eipä siihen osaa oikein lohdutuksen sanaa sanoa. Olet varmasti asiaa tutkinut ja taitaahan se niin olla, että sen päätöksen pitäisi tulla teirän miehen päästä. Todella rankkaa sinulle vahtia aikuista miestä noin. Ymmärrän kyllä, miksi sen teet. 

Joulukorteista sen verran (taisi IL:kin aiemmin mainita asiasta). Olen myös joulukorttifriikki. Rakastan lähettää ja rakastan saada niitä. Viime joulu taisi olla ensimmäinen aikuisiässä, kun en vaan huonon kuntoni vuoksi saanut kortteja kirjoitettua. Olin jo ostanutkin ne. Nyt on tarkoitus kyllä ne lähettää. Mietin kyllä aina millaisen kortin itse kullekin lähetän. Ihailen ihmisiä, jotka vielä jaksavat ja pystyvät ja ehtivät kortit itse vielä tehdäkin. Saa nähdä, kuinka moni on mut tiputtanut jakelulistaltaan, kun ei viime jouluksi meiltä tullut korttia. Ei se mitään. En niitä sen vuoksi lähetä. Olen kyllä karsinut minäkin listaa, mutta on siellä edelleen muutama sellainen, jota en ole pitkään aikaan nähnyt. Mielestäni on kuitenkin kiva lähettää kortti ja näyttää, että on ollut ajatuksissa. 

IL:llä kiireitä piisaa - samoin reissuja. Ihmettelen välillä, miten jaksat kaiken. Mutta pysyy varmasti mieli virkeänä, kun on noin paljon menossa. Ymmärrän kyllä oikein hyvin, että aika ajoin kaipaat mökillesi nauttimaan rauhasta. 

Tiinuliinu lla näyttää vilskettä ja vipinää olevan Espanjassa. Ihania valoshow kuvia Facessa sekä tietty sun joulukalenteri. Siinä kyllä yksi syy, miksi käyn joulukuussa tavallista tiuhemmin Facessa. Mullahan saattaa hyvinkin olla kaksi viikkoa, niin että en ole siellä käynyt. Pääasiassa käyn vain läppärillä, joten sekin rajoittaa. 

Pikseli, kyllä tuntuu ihmeelliseltä, että tuo lääkäriin ja tutkimuksiin pääsy on tehty noin vaikeaksi. Siinä pitää itse vaan jaksaa olla kovana ja osata vaatia. Pienet kinat kuuluvat avioliittoon. Tärkeintä, että ne selvitetään, että eivät jää hiertämään mieleen.

Merelle sullekin toivotan sitkeyttä kuvausasian suhteen. Ei siinä muukaan auta.

Yritän kirjoittaa lyhyesti viime aikojen kuulumiset: 

Pikkumies pääsikin lopulta kotiin jo viime viikon tiistaina alkuillasta. Kirurgi antoi luvan jo päivällä, mutta vielä piti odottaa kotiutumislupaa sekä nefrologilta että onkologilta. Ja lupa irtosi. 

Minulla oli viime tiistaina iltapäivästä aika lääkärille Mikkeliin. Menikin fysiatrin luona lähes kaksi tuntia. Vihdoin olen nyt löytänyt täältä lääkärin, joka katsoo terveyttäni/sairauksiani kokonaisvaltaisesti ja on kiinnittänyt huomiota myös lääkitykseen, jota yritetään vähentää. Pikkuhiljaahan se lokakuun 6. päivä tapahtunut kaatuminen on koiven osalta helpottanut, niin että olen päässyt lenkkeilemään. Voi mikä ihana tunne. Toisaalta tuon tapaturman johdosta selkäni kipeytyi niin, että ei ole vuosiin ollut näin huonona. Eilen olin vielä selän rontgenkuvauksessa. Elokuussa oli selän MRI ja siellä kyllä vikaa on ja monenlaista. Hermoratatutkimuksessa selvisi useampi paikka jaloissa, joihin kipu tulee todennnäköisesti selästä. 

Lääkärin jälkeen lähdimme sitten ajamaan suoraan kohti kaupunkikotia, jonne illasta saavuimme. Pesin vielä pari koneellista pyykkiä ja aikataulutin seuraavaa päivää. Meillä oli lastina uusi pakastin, jonka määränpää oli meidän kylppäri. Siippani raiasi uuden pakastimen paikoilleen, vanhan autoon ja roskat roskikseen. 

Keskiviikkona minä jäin toimittamaan asioita kauppakeskukseen, kun siippani vei vanhan pakastimen sillä välin sorttiasemalla ja toimitti yhden tyttären asian, joka vaati Espoossa käyntiä. Sain ostettua vähän joululahjoja ja itselleni uuden älykellon, jonka käyttöä olen nyt pari päivää harjoitellut. 

Siippani haki sitten minut ja ajoimme suoraan tyttären luo. Voi miten ihana oli nähdä pienokaista ja pitää häntä sylissäni. Tunne vaan oli sanoinkuvaamattoman ihana. Haava oli parantunut tosi hyvin, kun ajattelee, että niinkin suuri leikkaus oli ollut vasta edellisenä perjantaina. Alunperin tyttärelle ja vävylle oli sanottu, että vaikka kaikki menisi ihan nappiin, niin vähintään viikko menee sairaalassa. Tuo oli sitten ihana postitiivinen yllätys, että pääsivät noin nopeasti kotiin. Vielä kyllä jännittää ja pelottaakin nuo tulevat tulokset patologilta. Yritän olla ajattelematta asiaa, mutta ei ole helppoa. Se ei kuitenkaan estä iloitsemasta pikkumiehestä ja hänen kehityksestään. Tytär laittaa joka päivä kuvia ja videopätkiä minulle. 

Tyttären luota lähdimme isääni tapaamaan. Oli jo ollut ystävänsä kyydissä äitiä katsomassa maski naamalla - ja myös ystävänsä autossa, että ei vaan häntä tartuta. Minä pidin siellä isän luonakin maskia. Veimme hänelle vähän varautumiseen tarvittavia juttuja, kun on itse niin huono niitä hankkimaan. Minä täytin äidin kelapapereita, jotka olivat minullekin jotenkin vaivalloisia. Useaan kohtaan laitoin vain, että tilanne ei ole muuttunut. Isä laitettiin täyttäjäksi (on äidin edunvalvoja) ja mut apuna olleeksi. Oman numeroni jätin siihen, jos olisi jotain lisätietoja annettava vielä sinne. Siippani yritti koota uutta TV:tä, jonka isäni oli ostanut saunalle, kun entinen ei tukenut HD-kanavia. Siitä puuttui kuusi ruuvia, joten sitä ei saatu telineeseensä. Siippan löysi kanavat ja jätti sen nojaamaan seinään ja piirsi isälle selvästi, mitkä ruuvit puuttuvat. Sai kyllä puuttuvat ruuvit. 

Ehkä poikamme,( joka ei saanut kipsijalalla lupaa ajaa kuuteen viikkoon, mutta meni eilen illalla isän luo laina-autolla, jossa automaattivaihteet) saa nuo puuttuvat ruuvit paikoilleen ja tv:n seisomaan jalustallaan. 

Isän luota lähdimme vielä äidin luo. Tai siippani jäi tankkaamaan ja käymään vielä kaupassa ja minä olin äidin luona - maski naamalla. Äiti oli yskinyt useana päivänä puhelimessa, niin että en ihmettelisi, vaikka hänelläkin olisi se mykoplasma. Nytkin yski ja yskä tuli syvältä.

Keskiviikkona olimme sitten taas vasta illasta kotona. Vielä pesin pyykkiä ja pakkasin kaiken mahdollisen, kun torstaina oli lähtö aikaisin aamulla. Ja taas suoraan Mikkeliin. Nyt mulla oli omt-fyssarille tupla-aika. Mietin hartaasti otanko fyssarin kaupungista vai täältä (onhan Mikkelikin kaupunki), kun täältä on se 100 km edestakaisin matkaa. Olen kuitenkin varmaan viimeisten kuuden vuoden aikana käynyt täällä tuolla samalla omt-fyssarilla, niin tuntui luonnolliselta mennä sinne. En olisi niin aikaista aikaa varannut, kun vielä "etelästä" tulimme, mutta mun alkuperäinen aika ois ollut huomenna päivällä. Täällä on kuitenkin suuri sotaharjoitus ja meidän tie on poikki tänään ja huomenna, joten se ratkaisi asian.

Siippani kävi sillä aikaa hakemassa Cittarista noutotilauksen, kun olin sielä fyssarilla. Kun vihdoin pysähdyimme kotipihaan - en ollut ehtinyt edes autosta ulos - niin mulle soitettiin Cittarista, että yksi meidän laatikko oli jäänyt sinne... Voi ei. Ostoksia oli sen verran paljon, että olivat kahdessa lokerossa ja siippani oli tyhjentänyt vain toisen. Onneksi naapurimme oli kuitenkin lähdössä perjantaina Mikkeliin ja kävi silloin noutamassa ostoksemme. Täällä on hyvä olla tuollainen vastavuoroisuuden periaate, kun olemme niin korvessa. Olimme itse tuoneet hänelle silloin torstaina juuri jotain ostoksia. 

Viikonloppu sujui nopeasti. Tekemistä olisi ihan kauheasti. Isän juhlien suunnittelu alkaa olla kunnossa ja tulijoita tällä hetkellä 60 henkeä. Sain kuin sainkin vielä sunnuntai-iltana laulun sanat lähes loppuun asti tehdyksi. Tytär oli luurin toisessa päässä. Mulla oli lähes valmiit raamit, mutta yksityiskohtia piti vielä hioa.

Minä tein aikanaan isän 70-vuotisjuhliin laulun, jossa oli kuvattuna hänen elämänsä pääpiirteittäin. 80-vuotis juhliin lisäsin säkeistöjä ja nyt taas 90-vuotis juhliin tuli lisää säkeistöjä. Mun ois vaikeaa pitää puhe, kun liikutun niin  helposti. Sukuvika...
Eilen aamulla sain viimeisen kohdan laulusta valmiiksi. 

Eilen olimme taas Mikkelissä. Siipallani oli aika kuulokeskukseen ja sai uuden kuulokojeen. Tuntuipa hassulta, kun kuuli puhettani autossa. Minä kävin röntgenissä (selkä) ja luuhasin vähän kaupoissa. Harvoin tuollaista hetkeä onkaan, että mulla olisi "vapaa-aikaa" Mikkelissä. Taas oli ilta, kun kotiuduimme ja jo pimeää. Kassien tyhjentämiseen taisi mennä yli kaksi tuntia. Elättelen toiveita, että ei tarvitsisi kaupoille enää lähteä ennen kuin suuntaamme auton nokan kohti pk-seutua.

Sunnuntaina ennen lenkkiä kävin vielä tässä lähistöllä etsimässä suppiksia. Pyllähdin takamuksilleni sellaisessa kivikkoisessa maastossa. Onneksi en satuttanut itseäni. Ylös oli kyllä vaikeaa sieltä päästä. Onnistuin kuitenkin ja tein vielä sen päälle suunnittelemani sauvislenkin. Olen tehnyt myös jumppaliikkeitä, joita sain fyssarilta kotiläksyksi. Torstain ja perjantain välisenä yönä heräsin aivan kauheaan polvikipuun - molemmissa polvissa. Lopulta oli pakko hakea kylmägeelipussit polviin. Niiden turvin, sitten vielä nukahdin onneksi uudestaan. Olen nyt tehnyt sitä jumppaa joka toinen päivä ja pitää olla tosi varovainen, että en tee liikaa. 

Täällä on nyt kaunis lumivaippa maisemassa. Puut ja pensaat ovat lumella kuoritettuja ja sadetta on luvassa vielä useammaksi tunniksi. Jospa tässä pääsisi vähitellen normaaliin rytmiin ja päivittäin pikku päikkärit ottamaan. Tänään varmaan ehdin. Huomenna tulee iltapäivällä yksi naapurin pariskunta meille syömään. Mulla on synttärit - eivät kyllä tiedä sitä. En viitsinyt sanoa, että eivät tuo mitään. Tuo rouva on juuri se, joka kutoo pikkumiehelle merinovillasta kaikkea ihanaa. 

Yritän sietää tätä odottamisen tuskaa. Tuskin ainakaan ennen ensi viikon keskiviikkoa mitään tuloksia patologilta vielä tulee. Sairaalasta lähtiessä oli sanottu, että näytteiden tutkiminen voi viedä kolmekin viikkoa. Aiemmin oltiin puhuttu kahdesta.

Nyt jatkan harjoituksia. Olen kopioinut tästä pätkiä ja niiden muokkaamiseen mennee varmaan vielä aikansa. 

Toivotan hyvää vointia teille kaikille sekä läheisillenne . Kivikasa, susta ei ole kuulunut mitään pitkään aikaan...  Seuraavassa viestissä kirjoitan polviasiaa. 

Kappaleet olivat kaikki yhdessä pötkössä. Ne erottelin. Lihavoinnit olivat kadonneet. 

Tervehdys,

nyt en voikaan aloittaa sanoilla "kiitos kirjoituksistanne", kun ei tänne ole mitään uutta ilmestynyt sitten minun edellisen kirjoitukseni. 

Sain eilen elämäni parhaan synttärilahjan ja sitä ei varmaan voi kukaan milloinkaan ylittää. Yllättäen saimmekin jo eilen tiedon, väliarvion, jossa oli mainittu, että onkologin seurantaa ei enää tarvita. Näytettä tutkitaan edelleen, mutta erityisesti pelkäsimme sitä, että kasvain olisi levinnyt munuaisen ulkopuolelle ja sieltä otettiin näyte. Tyttärelle ja vävylle oltiin jo puhuttu mahdollisen sytostaatti hoidon aloituksesta. Tuntui kuin aivan valtava möhkäle olisi nostettu pois päältäni. Pikkumiehen lisäksi olen ollut niin huolissani tyttäremme jaksamisesta. Aivan mahtava oli tuo uutinen. Nyt voi vaan olla kiitollinen. 

Eilen iltapäivällä oli tosiaan ystäväpariskunta tuosta läheltä päivällisellä. Meillä oli oikein mukavaa yhdessä. Rouva toi tullessaan ison kassillisen merinovillasta kutomiaan vaatteita pikkumiehelle. Olivat aivan ihania. Nautimme saunan koivuntuoksuista löylyistä vielä kohtalaisen myöhään eilen sen jälkeen, kun ystävät olivat lähteneet kotiin.

Fysiatrini soitti minulle eilen. Sain vähän huolestuttavia tuloksia selän röntgenistä. Skolioosi on lisääntynyt paljon sitten 3/23 kuvien jälkeen. Pitää vielä ottaa yhteyttä omt-fyssariin ja kertoa tuo tieto. 

Polviasiat jätän vielä myöhemmäksi. 

Täällä on aivan uskomattoman upea ilma. Oli myös eilen. Eilen tein jumppaliikkeet, mutta en ruuanlaiton vuoksi ehtinyt lenkille. Tänään pitää korjata tuo asia. 

Mukavaa viikon jatketta kaikille ja oikein ihanaa itsenäisyyspäivää. Kyllä sille taas tässä maailmantilanteessa osaa antaa vuosi vuodelta suuremman arvon. 

Ihana uutinen pikkuisesta, ihan tuli onnen kyyneleet minullakin. 

Olipa Kipalla hyviä uutisia pikkumiehestä. ♥️

Nyt en uskalla kirjoitella pidempään kun alkuviikon tekstit katosi taas lähettäessä.

Olipa ihana uutinen Kipalla

Toivottelen kaikille hyvää itsenäisyyspäivää.

En jaksa paljon kirjoitella. Saimme Saksasta tuomisina koronan, joka kaikista rokotuksista huolimatta näyttää olevan aika sitkeä. Voimat on poissa, minulla kuumetta,  hengenahdistusta ja öisiä astmakohtauksia, Justuksella valtava räkätauti. Meillä on ihan erilaiset oireet.

Matka oli sinänsä kiva, mutta lauantai-iltana laivalla aloin täristä kuin horkassa, puhelinkaan ei pysynyt kädessä. Siitä lähtien on sitten sairastettu ja monet hauskat juhlat ollut pakko jättää väliin. Sunnuntaina piti olla meidän puurojuhlat lastemme perheille, se on siirretty tammikuulle.

Ensi viikollakin pari tilaisuutta, joita en millään haluaisi perua. Täytyy katsoa kuntoa, nyt pelkkä vessaan kävely ottaa henkeen. Tytär toi isot kasat ruokaa ja tämän päivän juhla-aterian saamme tien toiselta puolelta Wilhelminan palvelukeskuksesta.

Että sellaista.

IL, olenkin miettinyt missä kunnossa olette? Ikävää, että taudin saitte.
Mutta toivotaan, että menee pian ohitse❤️

Hyvää itsenäisyyspäivää🇫🇮

Ihania uutisia pikkumiehestä, Kipa. Voin vain kuvitella miten ihanalta uutinen teistä läheisistä tuntui.

Onpa sinulla Pikseli ollut ikäviä kokemuksia terveyspalveluista. Sairaana ja toipilaana ei millään jaksaisi taistella byrokratiaa vastaan, omien oikeuksiensa puolesta.

IL, toivottavasti Justuksen kanssa paranette pian. Kurjaa, kun moni hauska tilaisuus jää väliin. Toisaalta nyt on lepo tarpeen eikä kannata lähteä liikkeelle liian aikaisin.

Menna, surullista miten välinpitämättömästi miehesi suhtautuu ongelmalliseen alkoholin käyttöönsä.  On hirveää katsella vierestä, kun rakas ihminen tuhoaa itseään.  Voimia sinulle. Toivon kovasti, että sinä et väsy ja uuvu yrittäessäsi auttaa ja tukea häntä.

Tiinuliinu, kiitos joulukalenterista ja muistakin mukavista kuvista facessa. Kiva lukea miten vauhdikasta menoa teillä siellä sukulaisten ja ystävien kanssa on.

Polveni tekonivelleikkauksesta tulee kuluneeksi ensi maanantaina viisi viikkoa. Ensimmäinen viikko meni miettiessäni, kannattiko tämä homma. Jalka oli kipeä, turvonnut, oksentelin, mieliala maassa. Makasin sängyn pohjalla, luin, istuin olohuoneessa ja katselin telkkaria ja tein hampaat irvessä treenejä, joiden tiesin auttavan kuntoutumisessani.

Vähitellen olo helpotti. Tikit otettiin pois, kun leikkauksesta oli kulunut kaksi viikkoa. Fysioterapeutti arvioi tilannettani hieman yli viikko sitten ( kaikki hänenkin mielestään hyvin) ja nyt on jo yli kuukausi kulunut leikkauksesta. Yhden kipulääkkeen otan aamulla, että pystyn tekemään kaikki tarvittavat treenit ja päivän päätteeksi illalla toisen, jos tarvetta on. Jalka turpoaa yhä välillä, mutta tosiaan kipuja ei oikeastaan ole. Toivon, että ensi viikolla uskaltaisin jo ajaa autoa sen verran, että kävisimme kaupassa.

Juuri nyt kaikki on hyvin. Mieheni on ollut ihmeen hyvässä kunnossa. Hän on auttanut kaikessa. Jo se on auttanut, että hän on kunnossa, että hän on siinä lähellä. Rakkauden parantava voima on hämmentävän suuri.

Hyvää itsenäisyyspäivää itse kullekin.