#Anin ja Tupsun kanssa tänään ajetaan Turkuun. Tultiin reilu kk sitten kihloissa ja lähdetään lounaaseen avioparina. Ostetaan parempi sänky zaan. Ja sohva. Työt tässä ensin tehdään. #

Koshkoi ja Ani onnea ja ihania yhteisiä päiviä teille! Oli varmaan jäänyt onnittelematta. Anteeksi

#kiitos! #

Onnea Koshkoille ja Anille minunkin puolestani!

Luulin kans onnitelleeni Kosh? Mutta jos en, niin onnittelut kyyhkyläisille

Palaan vielä vaateasioihin. Minäkin olen joskus 15-vuotiaana ommellut itselleni hameen harmaista teryleeniverhoista. En sentään ottanut niitä ikkunasta, kuten IL.

Perheemme talous romahti, kun äiti sai kaksoset ja joutui jäämään kotiin. Äiti oli erittäin taitava ompelija, mutta hän panosti lähinnä juhlavaatteisiin, joita ei kasvava lapsi kovin montaa kertaa ehtinyt käyttää. Oppikoulun alaluokilla minulla oli äidin puna-musta -ruutuisesta vekkihameesta ommeltu liivihame. Kun yläosa jäi pieneksi, se poistettiin. Minulla oli sama hame kahdessa luokkakuvassa, ja olisi ollut kolmannessakin, ellen juuri silloin olisi ollut influenssassa.

Minulla oli myös useita tätieni pyhämekoista pienennettyjä mekkoja. Sitten rupesin itsekin ompelemaan ja suunnittelemaan vaatteita. Kuten Tiinuliinulla, minullakin oli haave ryhtyä muotisuunnittelijaksi. Ompelin useita mekkoja Marimekkokankaista. Valmiit kaavat eivät vastanneet mittojani. Koska olin pienikokoinen, vyötärön kohtaa piti nostaa ylemmäksi.

Kotiäitinä ompelin myös omille lapsilleni lähes kaikki vaatteet, myös ulkovaatteita. Jossakin vaiheessa en enää halunnut ommella, eikä ollut niin aikaakaan, kun kävin töissä. Ikkunaverhot, pöytäliinat ja pitkien housujen lahkeiden lyhennykset ovat ainoita ompelutöitä, joita vielä teen.

Hiihtäminen oli ennen pakollista, jos halusi saada hyvän numeron liikunnasta. Hiihtolomalla maalla joutui itse tekemään ladun umpihankeen. Hiihtokilometrit merkittiin keräyskorttiin, johon aikuinen vahvisti suorituksen. Oliko se sitten kansanhiihtoa? Isäni ja äitini hiihtivät voitokkaasti ammattiensa hiihtokisoissa. Minulle hiihto oli "pakkopullaa".

Entä luistelu sitten? Olin ystäväpiirissä ensimmäinen, joka sai eräänlaiset harjoitushokkarit. Kaikilla kavereilla oli nurmikset, jotka kiinnitettiin monojen pohjiin. Kaunoluistimet sain vasta oppikouluun siirtyessäni.
Omille lapsilleni ostettiin harjoitusluistimet 4-vuotiaina. Kerran esittelin lapsille luistelutaitoani, mutta tupsahdin yllättäen istualleni. Viikon verran istuin pehmeän tyynyn päällä, kun häntäluu oli niin kipeä.

Twist-kuminauhahyppelyä ei vielä lapsuudessani harrastettu. Tavallista naruhyppelyä senkin edestä, ja siihenkin oli useita riimejä (nallekarhu nallekarhu pyöri ympäri...). Erilaiset laululeikit olivat suosittuja kansakoulun välitunneilla ja myös kotipihoilla. Hauskaa, että Japena muisti tuon pallon seinään heiton. Siinä temput vaikeutuivat koko ajan, kunnes yksi pääsi pisimmälle. Koska 50-luvulla lapsia oli pihapiirissä paljon, myös erilaiset piiloleikit sai helposti käyntiin (10 tikkua laudalla, purkkis, vinkki ja mitä niitä olikaan).

Ja tietysti vielä ruutuhyppely (parbi?) oli suosittua. Talonmies antoi piirtää pihaan yhden ruudukon. Minulla oli kerran liiturasia ulkona, jolloin kaverini innostui piirtämään piha-asfaltille pienen kuvion. Kaverini äiti joutui jynssäämään taideteoksen pois, ja minä sain nuhteet rikosvälineen omistajana.

Pienenä ja laihana telinevoimistelu ja köysiin kiipeäminen kattoon asti olivat helppoja. Köysi hankasi laskeutuessa sääreen ja nilkkaan ilkeän näköiset palovammat. Pesäpallo oli kauheaa, sillä en osannut heittää palloa. Jäin usein etukentälle sieppariksi, mutta pelkäsin kovia laakalyöntejä. Kerran takakentällä olin ottamassa korkealta putoavaa pesäpalloa räpylä kädessä, mutta pallo osuikin oikean käden peukaloon. Käsi oli käyttökelvoton viikon verran, ja nyt siinä samassa nivelessä on kipeä nivelrikko. Koripallo ja jääpallo olivat mieluisimpia pallopelejä. Juoksussa olin aika hyvä. Koulun urheilukilpailuissa olin luokkamme voittoisassa viestijoukkueessa.

Onpa tässä nyt tullut muisteltua. Nämä vanhat asiat pysyvät mielessä paremmin kuin äsken tapahtuneet.

Mallis, minä otin miehen, joka seurusteluvaiheessa osasi tanssia, mutta naimisiin mentyä se taito unohtui.

Wau, Kesäheinä! Unelmaristeily upeisiin paikkoihin odottaa teitä!

Mukavaa viikonloppua teille kaikille!

Täällä on ihania muisteloita! On hauskaa, kun joku kertoo jostakin ja sitten kaikki muistelevat omia vastaavia juttujaan.
Kesäheinä, varsinainen unelmaristeily tulossa, kuvia sitten faceen!

Minä aloin eilen puhdistaa lumia katoilta No ei, en todellakaan kiivennyt mihinkään, vaan minulla on teleskooppivartinen lumenkaavin. En minä silti ylettynyt sillä kuin räystäiden kohdalta pudottelemaan. Pohraus talon ympäri yli polveen ulottuvassa hangessa oli melkoisen raskasta. Vierasmökki on matala ja sen katolta sain hieman enemmän lunta pudotetuksi. Porakaivon katto tyhjeni kokonaan.

Kesken leikkimökin kattoa voimat hävisivät johonkin, rukkaset likomärät ja minä ihan hikinen. Vaan en enää jaksanutkaan nousta auraajan tekemälle korkealle vallille ja pähkäilin, miten oikein pääsen pois. Konttasin jotenkin vallin huipulle ja kierin sieltä kyljelläni alas auratulle alueelle. Melkoisen ähinän kera pääsin sitten jaloilleni, paksut toppahousut eivät olleet oikein joustavat. Polvi kiljui ja käsivarsi oli tulessa.
Raahustin saunan ovesta sisään ja riisuin kaikki märät vaatteet ja suoraan suihkuun.

Että voi ärsyttää tämä voimien väheneminen. Olin suunnitellut jatkavani tänään laiturin kolaamisella, mutta polvi ei antanut lupaa. Se näköjään päättää nykyään, mitä minä saan tehdä.

Taitaa olla parasta soittaa maksulliselle miehelle, varsinkin jos vielä sataa lisää lunta, ettei katto romahda. Kävin tänään kaupoilla ja aika monella katolla aherrettiin lumikolien kanssa. Sunnuntaiksi on ennustettu lisää lumipyryjä, turvallisinta ehkä ajaa jo huomenna kaupunkiin.

Hyvää viikonloppua!

Ihanat on muistelot.

Ihanaa kun sain sille palon seinään heittelylle säännöt ja niinhän se muistui itsellekin mieleen.

Risteily olisi niin ihanaa, siis tuollainen monen päivän. Niin kaiholla muistelen vuosien takaista viikon Välimeren risteilyä. Viikko vain itselle, no ehkä vähän miehellekin.
Joskus vielä vastaavanlainen.

Tytär tuli vilperin kanssa viikonlopuksi. Ihanaa, olikin jo ikävä, Huomenna sitten lasten rientoja.

Täytekakun pohjan tuossa tein kun kuopus pyysi kun huomenna tulevat. Synttärit oli eilen ja täytti 22v.

Älä nyt IL rehki liikaa, hyvä idea tuo maksullinen mies.

Lunta taas lupailevat kunnolla, ei nyt innosta mutta minkäs tekee kun vastaan ottaa.

Öitä

#kiitos kaikille onnitelleille. Lapseni luulevat, että järkeni valo on sammunut. Ihan ovat fiksut mukulani oikeassa. #

#Anin flunssa aktivoitui, joten käyn Turussa ja tulen illalla takaisin. Sitkeä tauti. Päätettiin, että ei ajeta turkuun, vaan käyn bussilla. Nyt bussissa ja istun pöytä paikalla. Vastapäätä istuu pieni poika, jolle pikkupullero äiti syöttää pskaa koko ajan. Saakelin sipsiä ja karkkia ja proteiinisotkua. Nälänhädässä arvokasta, muuten onnetonta. Poikaparka. Testosteroni laskee ja maha ja posket kasvavat. Nyt vasta sen huomaa kun Ani ei sitä harrasta, vaan syödään kunnon ruokaa ja harvoin. Karseaa pskaa, jota itsekin olen aikoinaan eli 3kk sitten vetänyt. #