Kiitos vinkistä, Merelle. Käyn pikimmiten kuuntelemassa!

maanantaina, 31. joulukuuta 2018 klo 16:03 Merelle* kirjoitti::
Onko joku lukenut sen uutuuskirjan Minna Canthista?

Hyvää uutta vuotta lukijoille ja lukijoista lukeville!

Minä luin sen jokunen viikko sitten. Kivaa ja helppoa luettavaa, ei toki mikään "todenmukainen kuvaus" Minna C:n elämästä vaan kirjailijan luoma kuvitelma elämäkertatietojen pohjalta.

Minä luin tuon Rouva C:n joululomalla. Kivaa luettavaa, helppoa ja nopeaa, hyvin viihdyttävää. Ei tosiaankaan mikään historiallinen katsaus hänen elämäänsä, vaan puhdas romaani.

Kauheasti en ehtinyt lukemaan/kuuntelemaan kirjoja, mutta Nälkäpeli-kirjasarjan kuuntelin läpi. Sehän on sellainen nuorille suunnattu dystopia -trilogia. Elokuvat olen joskus telkkarista puolella silmällä läpi katsonut, mutta nyt kirjat luettuani en enää yhtään ihmettele niiden suosiota. Loistavasti kirjoitettu tarina, jossa jännitys säilyy koko tarinan ajan ja sekaan ujutettu romanssi(t) tuntuvat luonnollisille ilman turhaa siirappikuorrutusta. Myös lukija, Heljä Heikkinen on kuin luotu osaansa. Suosittelen, jos tuo lajityyppi kiinnostaa!

Carlo Rovelli:Ajan luonne. Lukijana Jukka Pitkänen.

Carlo Rovelli on teoreettinen fyysikko, joka pohtii mm. kvanttiavaruutta ja suhteellisuusteoriaa.

Olisi aika ylimielistä väittää, että ymmärsin kaiken tästä, vaikka olikin kansantajuisesti yritetty esittää. Mutta aika virkistävää on käydä läpi sellaistakin tekstiä, josta vain kovasti yrittämällä ymmärtää edes osan. Ja tuon ajan luonne, onhan se vaan erikoinen.

Välillä oikein nauratti, kun kuulemma tutkitusti aika kuluu nopeammin mitä korkeammalla ollaan. Vuoristossa nopeammin kuin tasangolla ja päässä nopeammin kuin jaloissa.

Kuuntelin tuon Mannisen Yhden lapsen kansa. Olipa mielenkiintoinen ja avartava kirja.
Ei sitä todellakaan osannut kuvitella mitä yhden lapsen politiikka aiheutti ihmiselle ja koko kansalle. Miten ihmiset pakotettiin ja painostettiin aborttiin ja miten se muokkasi ihmisten ajatuksia.

Kuuntelin myös Michelle Obaman Minun tarinan. Oli oikein hyvä ja mielenkiintoinen kirja.

Minäkin olen lukenut tuon Yhden lapsen kansan. Se oli kyllä kiintoisa.

Minä olen nyt kuunnellut Elena Ferranten Napoli sarjan kolmatta osaa. Kesällä kuuntelin ne kaksi ensimmäistä. Välillä piti pitää taukoa.
Tämä sarja sopii minulle nimenomaan kuunteluna. En usko että olisin jaksanut lukea. Lukija sopii hyvin näihin kirjoihin.
Pidän kyllä henkilöhahmoista ja heidät on hyvin kuvattu. Italia 60 luvun silmin on hyvin mielenkiintoista.

Romaani Satakieli ( Kristin Hannah) kertoo toisesta maailmansodasta Ranskassa ja kahdesta sisaruksesta sen tiimellyksessä.
Tykkäsin kirjasta. Lisään tähän yhden arvostelun kirjasta. Olen arvostelijan kanssa samaa mieltä, kirja oli mukaansa tempaavia ja en malttanut laskea sitä käsistäni. Aihe on moneen kertaan koluttu mutta hyvä muistutus miten se vaikutti tavallisten ihmisten elämään.

https://www.lansi-savo.fi/uutiset/kulttuuri-ja-viihde/01c79101-19e4-483e-bbca-e8e3f972e8be

Olen lukenut tuosta ”sisustusilmiöstä” muualtakin ja se surettaa minuakin. Kävin äskettäin kylässä paikassa, jossa oli koko pitkän eteiskäytävän sivu yhtä kirjahyllyä ja siinä kerrottiin olevan yli 3000 nidettä, järjestettynä aakkosjärjestykseen. Minusta se oli uskomattoman hieno! Kirjoja oli aloittanut keräämään perheen isoäiti ja kokoelma täydentyy nyt jo kolmannessa sukupolvessa. Mahtavaa!

tiistaina, 15. lokakuuta 2019 klo 07:45 Merelle* kirjoitti::
Galluppi: Lukeeko kukaan venäläisiä klassikoita?
Tuli mieleen suurlähettiläs Heikki Talvitien takavuosina ehkä esittämä näkemys, jonka mukaan edelleen eniten tietoa Venäjästä saa lukemalla Gogolin Kuolleet sielut.
Lukuiloa lukijoille. Lukeminen on kaamospuuhaa. Lukeminen voi myös laihduttaa.

Kuolleet sielut, Rikos ja rangaistus, Sota ja rauha, Idiootti, Anna Karenina, Vankileirien saaristo on nyt ainakin tullut luettua, mitä yhtäkkiä muistan ja jokaista voin myös suositella.