Sehän olikin Ystäväni Owen Meany mun toinen Irving-suosikki, eikä Garpin maailma! Siinä on hyvin rakastettava päähenkilö, pyhimysmäinen lyhytkasvuinen heppu. Ja jännitys säilyy loppuun asti.

Hulluksihan tässä tulee, kun sekin pitää ilmeisesti lukea uudelleen. Paksukin on vielä, perhana.

Mutta ah niiin viihdyttävä!

Valitettavasti olen todennut tuon Irvingin kirjoista jo monta järkälettä sitten. Tshehov onkin huomattavasti sulavampi vaihtoehto...

Pääsiäisenä aloitettu Waltarin Sinuhe egyptiläinen selätetty! Ajoittain meinas jäädä kärpästen surinaa korviini Alkuun päästyäni mielenkiintoista "jumaluusoppia" ja ihmeellistä "iloitsemista"

Nyt alussa Inkeri Elomaa; Syöpälääkärin kädenjälki TARTU TOIVOON.
Torstaina olin kuuntelemassa hänen luentoaan suolistosyövistä ja samalla ostin hänen puolitoista vuotta sitten ilmestyneen kirjansa, tuotto lyhentämättömänä syöpäyhdistyksen hyväksi. Alku vaikuttaa todella nautinnolliselta omaelämäkerralta. Saa nähdä jatkuuko sama tuntuma, kun kirja etenee, muutama sivu vasta luettuna.

Eilen piipahdin kirjastossa hakemassa Kathrin Schmidtin teoksen "Et sinä kuole". Kirja on myös omaelämäkerrallinen, kuten Islawislan aloittama romaani, mutta se kertoo aivoverenvuotopotilaasta. Olen myös aivan lukuprosessin alussa, mutta tähän asti kirja on ollut niiin vetävä, että luultavasti saan sen tänään luettua. On mielenkiintoista lukea, millaisia kohtaloita muilla on. Varsinkin, jos ne ovat kehityskertomuksia.

Luin Dan Brownin Enkelit ja demonit, jonka olen elokuvana joskus silloin sen ilmestyttyä katsonut. En tuntunut muistavan elokuvasta oikein mitään, eli kirja onnistui yllättämään juonenkäänteillään. Tämä oli nyt kolmas lukemani Brownin kirja ja heti ensi sivuilta tarina veti mukaansa. Jotenkin pidän vain Brownin tyylistä kirjoittaa, teksti on jotenkin ihanan kuvailtua ja elävää, helppolukuista ja tapahtumia on paljon. Ainakin tähän hetkeen kirja tuntui hyvältä valinnalta

Lukemisiin!

Ostin tällä viikolla Dostojevskin kokoelman Valkeat yöt. Oli se mies vaan nero jo alle kolmekymppisenäkin.

Dan Brownin Kadonnut symboli nyt luettavana. Tuttua Brownia, ei pety.

Da Vinci koodin sekä Enkelit ja Demonit olin lukenut ennen niitä Tom Hanksin tähdittämiä elokuvia. Olisin toivonut jotain tuntemattomampaa näyttelijää Robert Langdonin rooliin.

Lisäksi samaan aikaan luen Kate Jacobsin lankakaupan talvea. En ole ollenkaan käsityöihminen, mutta tuota kirjaa ja sen edeltäviä "osia" lukiessani, olen saanut pienen kipinän haluta opetella jotain käsityötä tekemään... kunhan siis olen lukenut nämä kirjat. Ehkä seuraavaksi lainaan jonkin "käsitöitä for dummies" -oppaan.

Aaah, vihdoin pääsen päivittämään tänne jotain uutta, vaikka se Sinuhe on edelleen kesken. En nimittäin voinut olla ostamatta Eat, pray, love -pokkaria meidän alakerran ääsmarketista. Päätin, että se on mun mökkikirja ja Sinuhea luen kotona, niin ei tarvii raahata sitä mukana. Tosin reissuun otan sen taas, josko hiihtolomalla alotettu saatais loppuun kesälomalla...

Hurja paketti Hämeen-Anttilalta noin pieneen sivumäärään, Slank! Luen, kun kirjastossa tulee vastaan. Anne Holtin ensimmäiset dekkarit olivat hyviä, mutta viimeisimmistä en ole niin innostunut. Norjalaisista Karin Fossum on lempparini.

Sara Paretskyn dekkarit ovat hienoja aina vaan. Muutama vuosi sitten ilmestyi Bleeding Kansas-niminen Paretsky, jota en ole nähnyt suomennettuna. Pidin siitä paljon, vaikka V.A.Warschawsky (kirjoitin nimen takuulla väärin!) puuttuikin. Tapahtuu Chicagon sijaan keskilännen peltomaisemassa.

Luin loppuun Kirjallisen piirin perunankuoripaistoksen ystäville. Hyvän olon kirja tietenkin siinä mielessä, että se uskoi vahvasti ihmisen pohjimmaiseen hyvyyteen, huumoriin ja kauneuden terapeuttiseen voimaan. Mutta kuvaukset sodan kauhuista kertoivat vähän toisenlaista tarinaa... Tuli taas kerran mieleen, että me suomalaiset olemme selvinneet sodasta kuitenkin aika vähin vaurioin.