Mä luin Guns´n Rosesin basistin Duff McKaganin elämäkerran.
Itte oon jostain kymmenvuotiaasta ollu k.o bändin fani. Oon ny lukenu sekä laulajan (Axl), kitaristin (Slash), että ny basistin elämäkerrat.
Tuo oli helppolukuinen kirja, mut luin sitä pätkissä, kun halusin säästellä k.o "lukuherkkua". Bongasin k.o kirjan kotikaupunkini pääkirjaston nuorten osastolta. En ollu ennen huomannu, et k.o osastolla on tietokirjojakin, kun oon vaan metsästäny Marja-Leena Tiaisen tai Tuija Lehtisen nuortenromaaneja sieltä. Nyt oon tosin jo täysin kyllästynyt Lehtisen kirjoihin. Ne on niin kaavamaisia.
Lainasin Freddie Mercuryn elämäkerran. Mulla on Freddie ja Queen-aiheisia kirjoja jo ittel 3, mut tätä ei oo, niin kätsää se oli kirjastosta lainata.
Lisäks lainasin tietokirjan elokuvaohjaajista ja 4 hengellistä nuottikirjaa (Viisikielinen ja 3 Nuoren seurakunnan veisukirjaa). Tarkoitus ois ehtiä soittaa niitten biisejä, mutta kyllähän laulelukin sujuu, koska osaan lukea nuotteja ja olen itse sävellellytkin, tosin 1990-luvulla.

Mäkin oon lukenut pari rock-elämänkertaa, yhdessä oli kyseessä The Greatfull Deadin yhtyeen jäsen, elämänkerta englanniksi, yhden, samoin englanninkielisen kokobändistä, jaz-toimittaja ystäväni antoi lahjaksi, sopivan kevyitä luettavia, vaikkei noiden rokkarien elämät ole niin ruusuisia. Kotimaan kielellä oli kirja Wigwamista, sekin saman henkilön antama lahja. Jimi Hendrixin elämänkertoja on mennyt, mainittakoon tässä Sharon Lawrencen Jimi, mies, musiikki ja totuus. Lawrence käyttää värikästä kieltä, Jimillä kitara oli vain hänen vartalonsa jatke, hän oli kitarashamaani, joka sai taivaat satamaan raskasmetallia. Itse Hendrixiin, tämän valitettavan nuorena kuolleen sähkökitaristin sanotaan nykyään ollevan yhden 1900-luvun suurimmista muusikoista (Wikipedia), hänen meluisesta musiikistaan eivät Nixon ja Hoover, CIA.n pomo pitäneet, ja on mahdollista, että nämä järjestivät hänen kuolemansa, kuten joistakin selittämättömistä piirteistä voi päätellä, kuten miten punaviiniä oli joutunut hänen keuhkoihinsa, sitä on joku kaatanut. Netti suorastaan tulvii tätä "Hendrix murhattiin"-materiaalia. Oli miten oli, hän oli huumeillakin ajanut itsensä loppuun, mutta ehkä veljeily Mustien panttereiden kanssa maksoi hänen henkensä, tämä aseellinen mustien vapautusliike luonnollisesti oli useiden CIA. suorittamien salamurhien kohde. Jimi Hendrixin Machine Gun-kappale liittyy kuvioihin. Hendrixin musiikkia tässä vain ei pitäisi unohtaa, ne jotka hänen elämäänsä 60-luvun lopulla, aina hänen 18.9.1970 tapahtuneeseen poismenoonsa saakka seurasivat ovat nyt kuuskymppisiä, on myös sanottu, että hänen musiikistaan ei pääse irti, kun se on kerran kolahtanut, pysyy tämä vaikutus.

Viime sunnuntina kuoli Pertti Nieminen, kuulin vasta tänä aamuna, muistin, että olin hankkinut kerran divarista Pertti Niemiseltä runokoosteen, se on Luen muutosten kirjaa Runot 1956-1972, kirja ollut mulle niin mieluinen, että olen säilyttänyt sitä olhuoneen hyllyssä, missä vain kolmisenkymmentä kirjaa, joita usein luen. Luin kirjan taas kerran tänä aamuna, hyvää runoutta kertakaikkiaan. Se miten Pertti olisi toivonut häntä muistettavan onkin varmaan ollut toivomus, että hänen runojaan luettaisiin, sillä runoilijan sanat ovat ikuisia.

Pertti Nieminen käänsi kiinan kielestä, ja runoili, usein sensuellisti, itsekkin, luonnonläheisyys, ja usein anhavamainen sanonta, erotiikka ja huumori ovat tyypillisimpiä piirteitä Pertin omissa runoissa, vain joitakin piirteitä mainitakseni.

Käännökset Li Posta mainioita, ja Li Po on mainio, käännöksiä on usealta muultakin runoilijalta, lisäksi kiinalaiset runoilijat, ja Kiinan kulttuuri luonnon ilmiöineenkin ovat osa Pertti Niemisen runojen kuvastoa.

Tietenkin mukana tässä muistelossa on myös surua, sillä yksi suomalaisen runouden aivan keskeisimmistä vaikuttajista on nyt siirtynyt siihen kotiin, minne me kaikki aikanamme täältä muutamme.

Lukasin koosteen Runebergin Vänrikki Stålin tarinoista, nimeltään Kunnon vänrikki. Aikahan on jo ajanut tämän ennen hyvin suositun Runebergin hengentuotteen yli, sitä osattiin ennen ulkoa, ja siitä on monta suomennosta.

Tuttu on Sandels kulinitaristine taipumuksineen ennen taistelua, mies vain syö ja juo, vaikka tilanne on kriittinen taistelukentällä, lähtee viimein voittoisasti taistelemaan, joillekin tuttu Sandels on olutpullon etiketistä, tapana vain on jättää taistelupuoli kokonaan väliin.

Döbeln jättää tautivuoteen Juuttaalla, Sven Dufa ei kaipaa selventämistä, Pilven veikko, Maamme laulu ja Porilaisten marssi Vänrikkien kuvastoa.

Mukavahan sitä oli vähän kertailla, joskus tuo Vänrikki Stålin tarinat oli pakkopullaa, nyt sitä lukee mielellään, vaikka isänmaallisuus siinä on jotenkin vanhentuneen tuntuistakin, nykyisin ollaan lähinnä globaalisti tietoisia ilmastonmuutoksesta, ei syödä pettua, vaan ollaan vegaaneja, naiskuva Lotastakin on muuttunut puumanaiseksi, tai emansipoiduksi naiseksi muulla tavoin.

Sain Freddie Mercuryn elämäkerran luettua.
Ostin Metallica-aiheisen teoksen ja luin sitä eilen jotain 25 sivua.
Lisäksi lukemista odottaa Suomen MAD:in sarjakuva-albumi.
Tämän kirkkovuoden Sanan aika-teos on jo loppusuoralla. Enää ei o pitkä aika kirkkovuoden loppuun eli Tuomiosunnuntaihin. Ens vuoden Päivän Tunnussanan ja Sanan ajan oon ostanu jo.
Lisäksi luen myös Arjen Postillaa, joka on maallinen mietelmäteos. Siinäkin mennään päivämäärien mukaan, mutta teos on muistaakseni 1970-luvun lopulta ja sen voi lukea moneen kertaan.

Päivän Tunnussanaa olen lukenut sporadisesti tänä vuonna. En ees muista, mihin viimeks jäin, ku siihen oikein syvennyin. Pitänee lukea se alusta alkaen pätkissä huilipäivinä.

Luin Pentti Saarikosken runokokoelmia tänään, luin aina kolme, ja pidin taukoa, tein neljä rupeamaa, eli tusina näitä Saarikosken runokirjoja tuli luettua. Kattaa tuotannon Suomen puolella, kirja 'Eino Leino Legenda jo eläessään' on jätetty tästä koottujen runojen laitoksesta pois.

Näitä kavalkadeja, joissa marssitetaan esiin joko kultturielämän tai poliitiikan henkilöitä Suomessa on julkaistu, näistä Hannu Mäkelän tekele Ja Erkki Tuomiojan politiikan puolelta lienevät parhaita. Itse luen Jörn Donnerin kirjaa Mammuten, eli Mammuttia, vaikka Donner, tapansa mukaan, kertoo paljon itsestäänkin, on tähän mennessä, kun olen lukenut (vasta) noin 350 sivua, esiintullut jo koko joukko kulttuurielämän henkilöitä, ompa shokkeeraava kuva Nokian johdossa olevasta henkilöstä, joka päätyi itsemurhaan, Donner on tavannut näitä henkilöitä jörniessään, ja tehdessään töitä. Luen kovin hitaasti ruotsia, siksi tämä Donnerin 1000-sivuinen vie aikaa, pistän sen myös usein tauolle, kun pitäisi lukea muutakin, kuin tälläistä viihdettä, kun lopulta on mukana myös juorupalstaa, mutta myös Arvi Kivimaankin paljon tekemää suomalaisen kulttuurin kuvaamista henkilöiden kautta, Kivimaa kertoi pidemmällä menneessä olevista henkilöistä, mutta hänellä on inhimillinen sävy kirjoituksissaan, hän kertoo ihmiskohtaloista sen olennaisimmanlöytäen, erikoisesti jäänyt mieleen kirja Unessa ja elämässä, tekisi mieli hankkia se divarista, vaikka olen sen lukenut useita kertoja. Kavalgadeja ovat tehneet myös Leino ja Koskenniemi, vähän eri muodoissa.

Hauska kuvaus Mäkelän kirjasta Merelleltä . Muutaman Mäkelän kirjan (joskaan en tätä) lukeneena hymyilen vähän vinosti... "jonkin verran toistoa sisältänyt" kuvaa hyvin hänen kirjojaan. Yksikään kustannustoimittaja ei ole ilmeisesti enää vuosikymmeniin uskaltanut näin kokenutta kustannusalan veteraania editoida.

Luen toista kertaa Metsolat-kirjaa Kohtalon tie.
Sain tällä viikolla luettua Sanan ajan ja Päivän Tunnussanan. Niissä on jokaiselle päivälle muutama Raamattu-sitaatti.
Päivän Tunnussana kattaa koko vuoden (eli siis hiukan etuajassa luin), kun taas Sanan aika kattaa kirkkovuoden eli 1. adventista Tuomiosunnuntaihin.
Ens vuoden k.o kirjat oon jo hommannu.
Luen nyt myös Nuotta-lehtiä- Lisäksi lukemista odottavat viime viikolla ostamani Allers-lehti ja tänään kotiini tulleet Kirkko ja me, sekä Turkuposti.