Eino Leinoa, Maaliskuun lauluja, Tarina suuresta tammesta, Yökehrääjä, Sata ja yksi laulua, Ajan aalloilta ja Hiihtäjän virsiä, pyrin lukemaan kaikki runokirjat Eikalta tähän rupeamaan.

Aloitin myös Cervantesin Don Quijoten tänään illalla.

Sain lueettua loppuunPaavo Elon kirjan 'Aleksis Kiven persoonallisuus' , mikä oli myönteinen yllätys, olen jo vähän tottunut siihen, että esitetään vain Aleksis Kiven elämänvaiheet, siitä pari suruvoittoista sanaa kirjailijan koko kurjan kohtalon täytyttyä, ja kun kirjan laskee kädestään ajattelee, mitä uutta tämäkin kirja esitti?

Paavo Elolla on heti eri ote, hän vertailee Aleksis Kiven luomia kirjallisia hahmoja, ja etsii niistä Aleksis Kiven persoonallisuutta, se paljastuu kyllä Elon kallonkutistajan otteessa infantiiliksi, mutta tämä regressio tai taantuma vaikea kieltää, kun kirjan saa luettua loppuun selviää myös, että Kivi nousi kohtalonsa yli, osittain Koskenniemikin oli tätä mieltä, nerot palavat loppuun, ulkoinen minä on vain kuori, jonka sisäinen tuli polttaa.

Tusinatavaraa ei Elon tutkimus ole, vaikka tuorehan se ei ole, mutta virsikäs se oli Vipunen ennenkin, pistääkö moni nykyinen Kivi-tutkija paremmaksi?

Luen Suomalaisia rikoskertomuksia eli semmoisia pienikokoisempia kirjoja, joissa on niitä Poliisi kertoo-kirjojen rikostapauksia.
Ostin tänään osat 1 ja 3. Mul on ennestään osat 2 ja 5, mut ne on vanhemmillani lainassa.

Luin terapeutti Seppo Jokisen teoksen nimeltä Rakkautta etsimässä.

Luen Metsolat-sarjan pohjalta tehtyjen kirjojen viimeistä osaa toista kertaa. Siinä on lähinnä sellaisia tapahtumia, joita ei ole k.o tv-sarjassa.

Mä luen parhaillani Matti Yrjänä Joensuun dekkaria Harjunpää ja kapteeni Karhu. Teos on ohkanen (180 sivua) pokkari, mut ainakin noi poliisiasemakuviot vaativat keskittymistä. On muuten hyvää vuosikertaa eli samaa kuin mä toi kirja eli Vm. 1981.

Hellaakoskea Elegiasta oodiin, Uusia runoja ja Sarjoja, ensimmäinen runoilijan varhaisempaan kehityskauteen kuuluva, tosin jo runoilijan neljäs. 'Uusia runoja' otteeltaan erilainen, avartuneempi ja kypsempi, lyyrillisyys kehittyy edeleen Sarjoissa. Sanoisiko Hellaakoskea nyt filosofiseksi lyyrikoksi, vai luonnehtisiko häntä jotenkin muuten, on vähän triviaalia, hyvää runoutta tuo mies aikoinaan puski................

Luin tänään Juhani Siljon kolme runokirjaa, enempää niitä ei ole, yksi näistä runokirjoista postuumisti julkaistu. Runokirjat ovat nimeltään 'Runoja', 'Maan puoleen' ja 'Selvään veteen'. Siljo kuoli kansalaissodassa, siksi enempää runokirjoja ei tullut. hän taisteli valkoisten puolella. Siljo oli kilvoittelija, jolla oli elämäntehtävä, jonka hän oli selkeästi valinnut, on kuitenkin niin, että ajatus ei aina löydä sujuvaa runomuotoa, jälkiä Siljon aatemaailmasta on kuitenkin löydettävissä suomalaisessa runoudessa aina Sarkiaan saakka. Kirjallisuuden tutkimus on nostanut hänet arvoon arvaamattomaan, ohi hänen runoutensa tason, onhan hän hyvä runoilija, mutta hänen kehityksensä jäi kesken. Pistetään tässä esimerkiksi Elämän kemut.

En kemujasi, isäntä Elämä, kiitä!
Näin sameaksi viinis, en tippaakaan
mä maistanut siitä.
En kiitä, en myöskään soimaamaan
pyri sua: min taisit, sen tarjosit kai.

Ja mun sieluni sentään ilonsa sai.

En viiniäs juonut, ja karkelo muu
oli ahdasta mulle:
sun viinittäs sieluni humaltuu,
sen aatosten juhlaan ei kuolema tulle,
ei harmaa päivä, ei päätös muu.

Minun maljani meri on ja aurinko ja kuu:
ne jos sammuu, tyhjiks saa, saa murhe
vierahaks mulle!

-----------------------

Oon lukenu vaihteeks tosi paljon. Luin kaksiosaisen Metallica-historiikin, joka kerto k.o bändin koko tarinan. Lisäks oon lukenu 2 Anna-Leena Härkösen laululyriikkakokoelmaa, Harri Sirolan ja Reetta Niemelän runokokoelmista yhdet ja Elvi Sinervon Runot 1931-1956.
Eniten pidin Metallica-kirjoista ja Sinervon runoista.
Sinervon runot olivat mulle ennestään tuttuja ja Metallica-fani olin 1991-2002.

Muutkin lukee runoja, Elvi Sinervon runojen lukemisesta aikaa, mutta tänään Edith Södergrania, käännösvalikoima Kultaiiset linnut, ja ruotsiksi esikoiskokoelma Dikter. Södergran varhainen ekspressioinisti, paljon edellä aikaansa, vähän päälle kolmikymppinen elämä pättyi 1923, vaikutteita Nietzscheltä, kuoli keuhkotautiin.