En usko että kyse yleensä on pahansuovasta tuijottamisesta vaan silkasta kiinnostuksesta. Itse ainakin myönnän olevani utelias, on hauska nähdä erilaisia vartaloita, sekä seurata miltä ihmiset touhutessaan näyttävät. Tämän uteliaisuuden takia voin joskus jäädä tosiaan tapittamaan jota kuta niin pitkäksi aikaa, että kohde siitä närkästyy Se tietysti on noloa, mutta en sitä pahalla tee

Mielestäni jokainen on omalla tavallaan kaunis ja kiehtova yksilö, sitä paitsi ainakin itse saan tervettä kontrastia omaan vartalokuvaani ainoastaan oikeita ihmisiä livenä katsomalla, kun nykyään joka tuutista tulee vain epänaisellisia, luukasoja, photoshopin tuotoksia tai sitten vastakohtana ihmisiä jotka ovat jo niin heikossa kunnossa etteivät pysty ylipainonsa vuoksi kävelemäänkään, niin on sangen helpottavaa nähdä aivan tavallisia ihmisiä ja heidän oikeita, luonnollisia vartaloitaan.

Oikeastaan tuijottelu voi olla positiivinenkin asia

Minäkin kyllä uimahallissa aina katselen muita naisia. Mietin , miten erilaisia vartaloita meillä onkaan. Erikokoisia rintoja ja pyllyjä. Ei katseluun liity mitään seksuaalista tai pahansuopaa. En koe tuijottavani lihavia sen enempää kuin laihojakaan.

Minua tuijotetaan kasvoissa olevan vamman takia. Ei sekään varmaan ole pahansuopaa , mutta joskus kyllä häiritsevää.

Jokin aika sitten pitkästä aikaa uimahallissa käydessäni tulin ajatelleeksi, miten tervehdyttävä kokemus ja hyvää vastapainoa lehtien muokatuille mallinvartaloille suomalainen uimahalli- ja saunakulttuuri onkaan nuorille itsestään ja vartalostaan epävarmoille tytöille (miksei pojillekin). Siellä näkee jos jonkin kokoista ja näköistä ja ikäistä naista ja näkee millainen ihan oikea naisen vartalo on kaikkine pylly ihroineen ja riipputisseineen.

Itse koitan tuijottelua välttää, koska en halua kenenkään mieltä pahoittaa, mutta väkisinkin huomaan katseeni hakeutuvan suuntaan, jossa olen havainnut jotain mielenkiintoista.

Anna tuijottaa. Itse esim. salilla ajattelen, että se, joka tuijottaa, on joko ensikertalainen (tottumaton tilanteeseen) tai ei harrasta tosissaan (on vain näyttäytymässä).

Kävin eilen ensimmäistä kertaa ohjatulla tunnilla n. 15 vuoteen. Mua jännitti kovasti etukäteen, hyvä ettei pissat tuleet housuun
Ihan hyvin se sitten meni, vaikka kaikkia liikkeitä en jaksanutkaan tehdä ja hikoilin todella paljon. Teknisesti oli helppo jumppa (rvp+venyttely). Takanani oli joku nuorempi nainen, jonka näin tuijottavan minua (eikä mielestäni mitenkään uteliaasti). Varmaan ihmetteli, että mitä tuo läski täällä tekee. No, kyllä se harmitti. Mutta ei se estä menemässä jatkossakin, tuo oli hyvä aloitusyhdistelmä, että ei ollut kuin puoli tuntia sitä rankkaa osuutta.

Mulla käy joskus raskaissa jumpissa niin että katse jumiutuu johonkin kohteeseen, vaikka edessä jumppaavan ihmisen selkään enkä mä varsinaisesti tuijota, olen vaan keskittynyt ja johonkin on katsottava.

Teen töitä kehitysvammaisten ihmisten parissa ja olen huomannut että monet ihmiset kyllä aika peittelemättä tuijottaa erilaisen näköisiä ihmisiä. Toiset on ehkä uteliaita ja toiset vain epäkohteliaita ja käytöstavoiltaan vähän hiomattomia. (Näin kauniisti sanottuna)

Niin ja vielä piti sanoa, että mä olin aamupäivällä lenkillä ja se on mulle kyllä aina yhtä jännittävä kokemus. Jostain syystä ajattelen juoksevani jotenkin "väärin" tai näyttäväni hassulta vaikka todennäköisesti näytän ihan tavalliselta eikä kukaan edes kiinnitä huomiota mun juoksemiseen. Ja lisäksi mua nolottaa uudet juoksuvaatteeni, ihankuin mulla ei olisi oikeutta käyttää lenkillä ihan mitä vaatteita haluan. Eli siis kun jotkut miettii miten kehtaa mennä salille niissä vanhoissa verkkareissa, niin mä häpeilen sitä että mulla on varusteet aina viimeisen päälle. Mä vaan olen niin tarkka vaatteistani muutenkin, niin kai se sitten heijastuu tähänkin harrastukseen. Ja mua kyllä motivoi hyvät varusteet.

Ongelmani on jo pitkään ollut se, etten ole uskaltautunut kuntosalille tai uimahalliin, koska ihmiset tuijottavat....

Tänäänkin mun piti mennä kuntosalille ja olin jo melkein pakkaamassa tavaroita, kunnes näin mielessäni kuinka hikoilen punaisena possuna salilla ja hyväkroppaiset miehet ja naiset tuijottavat paheksuvasti. Pelkoni ei ole suinkaan ollut turhaa, nimittäin aikaisemmin on tosiaankin käynyt niin että kun aloitin vielä 10 kg painavampana kuntosalin, niin ihmiset tuijottivat kuinka yritin treenata ja hiki vaan virtasi pitkin poskiani.. Tunsin oloni hyvin kiusalliseksi ja en pystynyt enää edes keskittyä treeniin!

Toinen on uimahalli. Siellä olin viimeksi viime keväänä ja olo oli kuin näyteikkunassa, kun ihmiset katselivat kuinka tallustelin uima-altaalle.. Suihku- ja saunatiloissa ei ole sitten enää edes uimapukua suojana!!1 ei.. ei ja EI!!!!

Ymmärrän kyllä jos nopeasti vilkaisee (kaikkihan me katsotaan toisimme) mutta jos yhtään pitempään jää katsomaan, niin se on jo ahdistavaa...

Vartalo on minulle hyvin henkilökohtainen juttu, enkä pidä siitä että muut yrittävät jotenkin puuttua siihen, vaikkakin sitten vain katselemalla.

Enkä ymmärrä mitä tuijotettavaa minussa edes on? Eihän minulla ole enää kuin korkeintaan 5-8kg ylipainoa!

Onko teillä muilla samanlaisia kokemuksia tai tunteita?

Jospa kuvittelet sen tuijottamisen, ei siellä salilla/uimahallissa oikeasti ketään kiinnosta muiden tekemiset, jos ovat yhtään keskittyneitä omaan hommaansa. Minä en ainakaan huomaa salilla muita ihmisiä ollenkaan, elleivät ole jotenkin todella poikkeavasti pukeutuneita (tyyliin neonvihreissä Borat-uikkareissa).

Buffi, olisiko tilantesi ennemminkin niin, että näet itsesi edelleen sen 10kg painavampana ja ajattelet, että kaikki näkevät sinut samoin kuin sinä näet itsesi? Et varmasti ole isompi kuin tavallinen salillakävijä, ja jos joku sinua katsoo pidempään, niin ehkä juuri siitä syystä, että kerrroit reenaavasi kovaa ja hikoilevasi kunnolla. Ehkä ne uteliaana katsovat, millaista reeniä teet, kun se on noin tehokasta. Ja siitä koostasi vielä, olen aivan varma, että olet samankokoinen kuin sen salin tai uimahallin peruskävijä.

Itse ainakin hikoilen todella paljon jumpissa ja kovassa reenissä salillakin, ja jos joku sen takia minua katsoo, niin voinen kysyä, mitä sellainen ihminen tekee salilla, joka ei ole valmis hikoilemaan. Rohkeasti vain reenaamaan. Ei se kotiin jääminen ole keneltäkään muulta pois kuin sinulta, jos salilla siis haluat käydä, etkä esim kokeilla kotijumppaa. Voisit vaikka salilla valita alkuun sellaisen laitteen, mikä on sinulle mieleinen ja tuttu, niin voit siitä käsin katsoa ympärillesi ja huomata, että ne muutkin keskittyvät reeniinsä, eivätkä huomaa ajatella sinua kuin ehkä hajamielisesti viipyvällä katseella silloin tällöin.

Mä tiedän, että monella on sellainen fiilis, että kaikki tuijottaa, ja kuten Naamis sanoi, aina sitä tulijaa vilkaistaan.
Nyt on kuitenkin paras aika vuodesta mennä salille, kun sinne tulee innoissaan monia vasta-alkajia ja uudelleenalkajia. Ja todellakin myös normaalipainoiset ja normaalinäköiset ( mitä sillä sitten tarkoitetaankaan ) ovat ihan pihalla ja tarvitsevat apua ja neuvoja.
Sitten kun tottuu käymään salilla ja keskittyy omaan treeniinsä, niin ei siellä oikeasti kiinnosta tuijotella ketään.
Saleilla on eroja, joten kannattaa vertailla ja kysellä kavereilta ja mennä kaverin kanssa ekat kerrat, niin on kotoisampaa.

Uimahalli on sellainen ihmiskehojen sekamelska, että sinne sopii joukkoon kaikennäköiset, ryppyiset ja pyöreät ja isot ja pienet. Jotkut ukot joskus tuijottaa ja lilluu altaan päässä, mutta se on niiden häpeä, ei meidän, jotka halutaan uida ja nostaa kuntoa.

Tsemppiä tsemppiä, rakasta itseäsi ja mene salille ja uimaan, se on niin kivaa !!!!! Todennäköisesti sä näytät jo nyt ihan hyvältä, kun ylipainoa on noin vähän. Ja hyvät vaatteet piilottaa pienet epäkohdat, myös uikkareissa hyvä leikkaus ja sopiva koko.