Kunnioitettavia määriä, nostan virtuaalista hattuani

Vau!

Marraskuun alusta minä tulen mukaan. Lokakuu menee vielä pyörän päällä

No nyt mä pääsen mukaan tähän haasteeseen! Heinäkuun lopulla murtunut nilkka on vielä jäykkä (saattaa hieman jäykäksi jäädäkin) ja jalkaa alkaa väsyttää noin neljän kilometrin jälkeen, välillä vähän särkeekin. Mutta kävellä pitää, sanoi lääkäri.

Ja minähän kävelen. Kahden Teneriffalla vietetyn viikon aikana kilometrejä on tullut yhteensä 73. Ehkä se on noin puolet tai kaksi kolmasosaa siitä mitä tavallisesti olen saanut kasaan näillä talvenalkupatikoinneilla, mutta hyvä näinkin.

Perästä tullaan taas. Omassa tahdissa, mutta omin jaloin mikä tietysti on mielestäni hienoa.

Tästä taitaa tulla tasaisen vauhdin taulukko? Kolmannen Teneriffan-viikon tulos on 35 km. Enemmänkin voisi toki olla mutta tyytyväisenä tämänkin totean.

Jos vaikka viiden vuoden päästä siellä virtuaali-Santiagossa?

Viime viikon kävelyt kaikkiaan 37 km. No normaalioloissahan tuollaisen matkan tekisi melkeinpä päivässä (ja reilut kolme vuotta sitten Toscanassa via Francigenalla tehtiinkin) mutta minäpä olenkin nyt ns. epänormaali.

Miten sanoikaan leikannut kirurgi: "Nilkkasi tulee olemaan aluksi erittäin outo, ja sitten vaan pelkästään outo."

En ole ihan varma, kummassa vaiheessa kuljen. Mutta jokatapauksessa kuljen.

No hups Merelle,

onpas sulla kunnioitettavat liikuntasuoritukset! (Ja juu myös melkoinen tilastonikkarin kyvyt kun muistat ja jaksat kaiken merkitä.) Rispektiä kuten nykynuoriso sanoisi!

Mulla huomattavasti vähäisempää, kuntosalikin jäi syksyllä hyödyntämättä kun tuo nilkka. Kotimaan kävelyjä en ole merkinnyt, kevätpuolella ehkä Espanjassa taas pidän jonkinmoista tilastoa.

Mutta kiitokset melkeinmenneen vuoden kävelyseurasta ja hyvän joulun toivotukset! Samalla toivotan sinulle ja kaikille tämän ketjun seuraajille onnellista uutta kävelyvuotta!

Hola Malagalta,

eihän tämä nyt kovin kummallinen suoritus ole mutta kirjaanpa kuitenkin ensimmäisen Espanjan-viikon kävelykilometrit. Niitä on 53.

Normaalikunnossa tuo menisi kolmessa neljässä päivässä mutta hyvä näinkin. Jatkan taivallusta.

Muy bien, Merelle! Moni meidänikäinen ei kävele tuollaista matkaa vuosikymmenessä, saati että nousisi suksille. Nostan virtuaalista hattuani. Tai ehkä heitän sen ilmaan enkä ota ikinä kiinni

Mulla viime viikon saavutukset vaatimattomia: yhteensä 45 km. Mutta joutuupa tuo matka ninkin, eikä Santiagoon ole välttämättä kamalaa kiirettä.

Mutta kyllä siellä kannattaa käydä. Joko jalkaisin tai julkisille.

Taivalletaan taas, tavalla tai toisella!

Hups, aikaa on vierähtänyt ja siinä ajassa on mm. tullut sairastettua yksi bronkiitti. Neljän viikon yhteenlaskettu suoritus (josta saattaa puuttua joitakin päiväkirjaan merkitsemättömiä pätkiä) on 110 km.

Kaiken kaikkiaan siis olen taivaltanut Costa del Solilla puolessatoista kuukaudessa 208 km. Välimatkataulukon mukaan olen siis jo ohittanut Sevillan. Mitähän seuraavaksi?

No joka tapauksessa jatkan vaellusta. Olkoonkin että jokseenkin joka päivä sataa.

Missähän mä nyt olen? Vajaassa kahdessa viikossa on kilometrejä tullut 84,1 eli siis 84. On siinä kolme yli kympin lenkkiä, ja loput lyhyempiä. Yhtenä päivänä en takapuolta työtuolilta nostanut.

Espanjan vaellusta siis takana 292 km. Pari pikku lenkkiä ehtii vielä, sitten täytyy tulla taas kotipoluille. Toivottavasti eivät ole hirveän liukkaita

PS. Virtuaalivaellus alkoi kiehtoa niin, että piti oikein suunnitella reittiä. Kartta näyttää, että olen Monesterio-nimisessä paikassa Extremaduran maakunnassa, jossa on vuoristoista ja ainakin kesäisin tosi kuumaa.

No hyvä, Andalusiassa ovatkin villavaatteet olleet käytössä koko ajan. Onneksi olen jo päässyt luopumaan untuvatakista (ja nämä viimeiset virkkeet EIVÄT siis käsittele virtuaalivaellusta vaan ovat täyttä totta.)