Hei Merelle,
hieno idea! Nimittäin tuo virtuaali-caminointi. Laitan tämän ketjun suosikkeihini ja ties vaikka innostuisin esimerkistäsi.

Mä olen ukkokultani kanssa kävellyt kaksi mini-caminoa; ensimmäisen 2010 jolloin taivalsimme Bilbaosta Santiago de Compostelaan. Meitä oli muistaakseni 13 + opas ja osa matkasta taitettiin tilausbussilla. Kävelimme kuitenkin yli 150 km viikon aikana, joten saimme vaellustodistukset. Ja mini-olemuksestaan huolimatta reissu oli upea!

Toinen mini-camino, Via Francigena, käveltiin Italiassa keväällä 2014. Caminointi alkoi San Gimignanosta ja vaelsimme halki kukkivan Toscanan (mm. villejä jouluruusuja polkujen varrella!) Tämä oli samanlainen kuin Santiagon vaellus: matkatoimiston järjestämä, suomalainen opas joka oli koulutukseltaan uskontotieteilijä-taidehistorioitsija (sama reipas rouva johti meitä Santiagon tiellä), yöpymiset hotelleissa, pari bussisiirtymää. Ja matkaa siis viikossa kertyi tuolloinkin noin 150 km, ja Pietarinkirkon aukiolle Roomaanhan me lopetimme kuten kunnon vaeltajat ainakin

Eli päivämatkat ovat olleet molemmissa tuollaista 20-30 km, Via Francigenalla parhaina päivinä enemmänkin. Mutta siellä maasto on suht helppoa, vain loivasti kumpuilevaa, ei semmoista vuoristoa kuin Espanjassa (jossa vaelsimme ns. pohjoista eli englantilaista reittiä, näitä Santiagon reittejähän on useampia).

Kolmannelle caminolle en ehkä lähde; näissä on ollut ideana se että kumpikin reissu on ollut ennenkokematon. Jerusalemiin ei nykymaailman aikana taida olla turvallista tallustaa

Oletkos muuten kirjannut jo itsesi tuonne 60 liikuntapäivän haasteeseen? Sinne tällainen caminointi sopisi mainiosti!

Minä tykkään tosi paljon tästä ideasta!

Kun jokunen vuosi sitten terveys reistaili ja epäily kropan kuntoutumisesta oli iso, aloin haaveilla Santiagon läpikävelystä. Minulle se olisi edustanut parantuneen kehon juhlistamista.

Sittemmin olen keksinyt uusia haaveita lomilleni ja erilaisia lyhyempien ulkomaanpatikoiden kohteita, joten luulen etten malta antaa reilua kuukautta yhdelle reitille.

Olen tämän vuoden aikana saanut stimulaatiota erilaisista lähteistä niin, että olen löytänyt sisäisen halun sisällyttää kävelyn osaksi ainakin lähes päivittäistä ohjelmaa.

Mutta koska toteutus on ollut kuitenkin kausittaisen ryöpsähtelevää, olen päättänut olla itselleni armollinen. Voihan olla, että tuo halu ei ole oma haluni vaan jokin ulkoa tuleva paine. Kuva siitä millainen haluasin olla enemmän kuin oikeasti olen. Olenko oikeasti kävelevä ihminen. Voihan kävelyä arvostaa vaikka ei sitä itse harrasta, vai? Tosiaalta voihan sellaiseksi oppia, mutta onko se silloin itsen pakottamista? Koitan kuunnella tässä itseäni.

No, sisäinen minä pitää kävelyä, vaikka vain 20 minuuttia kerralla, psyykelle ja fyysiselle minälle hyvää tekevänä. Haluan yhä kuulostella, josko se voisi olla osa minua arjessani.

Lähden seuraamaan ketjua ja kenties tulen kirjoittamaan tänne itsekin. Mukavaa caminoa, kaikki kanssacaminoijat <3

Eikös kaikki tiet vie Compostelaan. Vai miten se meni? Voihan sitä caminoida ihan täällä Suomessakin. Pyhiinvaellusta parhaimmillaan puhtaassa luonnossa. (Vaikka ne Pohjois-Espanjan maisemat toki komeita olivatkin. Nekin.)

Jotta mukana ollaan. Syyskuun alusta.

Se on Merelle juuri noin, etsin kävelijäminuutta. Tuo halu etsiä sitä on tosiaan minussa aktivoitunut minussa ehkä jo parin vuoden ajan. Tämä haaste auttaa ehkä löytämään sen, kävelijäminuuteni. Yhtä paljon kuin kävellyt metrit, myös asialle antamat ajatukset vievät kohti vastausta.

Minäkin nautin kävelystä. Iso osa elämästäni kävely arjessa on ollut koiran ulkoilutuksesta lähtevää ja siitä se oikeastaan jo ala-ikäisenä lähti. Mutta kävely kotiympyröissä ilman koiraa on tuntunut aina "merkityksettömältä". Herkästi kysyn itseltäni, että mitä mä täällä suhaan. Toisaalta kävely on ollut niin luontevaa, että vaellukset tulivat luonnostaan harrastukseksi. Mutta niitä on tehty lomilla ja lyhyempiä retkeilyjä viikonloppuisin. Se, mikä on puuttunut minusta ja minkä haluaisin löytää, olisi kävelyn luontevuus osana arkea yhtä helposti kuin hampaiden pesu. Sitä tässä nyt tutkailen.

Tämä on ihana ajatus, sillä olen ollut aina kävelijätyyppiä, mutta nyt jalkavaivoissa olleena en tiedä uskallanko edes haaveilla käveleväni 5 km. pitempää matkaa. Taitaa olla Espanjaan lähteminenkin jätettävä haaveista pois.
Millä ihmeella saisin jalat parempaan kuntoon? Tahtoisin niin osallistua tämmöiseen. Eilen tämän luettuani huokailin ja mietin miten onnistuisin Tahtoa olis, mutta esteitä on monta.

No mutta Uus 66, pisimmätkin matkat alkavat yhdestä askeleesta. Jos vaikka kilometri päivässä, niin siitähän tulee jo vuoden mittaan 365 km. Jos kaksi, on kokonainen Camino eli 800 km vuodessa aika lähellä!

Ja käsittääkseni kyseessähän oli virtuaali-camino eli jokainen meistä mukaan tulevista kävelee itselleen sopivassa ympäristössä sopivan matkan päivittäin tai miten nyt joutaa ja jaksaa.

Tää on vaan niin hauska haaste, että mukaan on mukava tulla. Mä osallistun tuplahaasteisiin eli caminoin tuon syksyn liikuntahaasteen ryhmässä samalla kertaa.

Heti kun pikkuvarpaani paranee - teloin sen toissapäivänä, en tiedä liekö peräti murtunut vai muuten vaan superkipeä. Minkäänlaisia kenkiä ei oikein voi pitää jalassa ja ensi keskiviikkona on lähtö Sardiniaan viikoksi. Siellä tietysti voi tallustella pitkin Välimeren rantahietikkoa mutta askarruttaa, otetaanko lentokoneeseen paljasjalkaisia matkalaisia

Voi Tiinuliinu, tiedän mitä on varpaan murtuminen. Eihän siihen jalkaan voi kenkää laittaa. Oikein ihanaa matkaa muuten!

Kiitos rohkaisusta ja kävelen vaikka 2 vuotta, mutta parhaani yritän heti syyskuusta alkaen. Mieli kirkkaana lähden tähän mukaan

Mukana

Mukana.

Lähdin tunnustelemaan omaa Caminoa

Kävin kävelemässä. 6,5 kilsaa. Ihana kuulas, aurinkoinen syyspäivä. Sallin itselleni sen, että aie ei välttämättä jatku kestävästi. Kuten Merelle kiteytti kuvailuni, haen omaa kävelijän identiteettiä. Lopputulos voi olla ei-kävelevä.

Mutta nyt minulla on omassa vuosiliikuntaexcelissä oma välilehtensä Caminolle . Näin eka kerralla keksin koota caminostani ainakin seuraavia tietoja: Pvm, matka, reitti, sää, tunnelmia, lähtemisen motiivi.

Muut ovat simppeleitä. Mutta avaan tuota kävelemisen motiivia. Äkkiä luetellen itselläni syötä voisivat olla esim. oli vain hyvä ilma, muu liikunta jäänyt vähiin, halu reenata ryhtilihaksia, halusin happea, halusin vain pitää yllä säännöllistä kävelyä ( eli itsestäänselvyys).

Oma tavoitteeni olisi, että tulevaisuuudessa haluaisin itsestäänselvästi pyrkiä edes pienelle kävelylle. Päivä/viikko tuntuisi täyttymättömältä, jos kävelyt olisivat jääneet vähiin. Kävelystä tulisi rutiini, jota kaipaan. Sellainen rutiini tietäisi lisääntyvää hyvinvointia.