Pihahdanpa tällekin palstalle jotakin.
Alan kerätä ilahduttavien uutuuselokuvien listaa. 
Kun vain ajattelen niitä ja muistan kohtauksia, tulen iloisemmaksi.
2024 uutuuksista
Past lives.
Madeleinen Pariisi.
Opettajainhuone, Saksan Oscar-ehdokas, 
normaalimittainen hyvärytminen elokuva.
Melko uusi elokuva Isä pääosassa Anthony Hopkins 
hissukseen muistitautiin vajoavasta tärkeästä miehestä.
The Yak in the Classroom. Bhutan 2019. Sydämellinen.
....
VIntageosastolla. Elokuvia jotka muistan.

Hirokazu  Kore-edan elokuva Wandafuru taifu, Japani 1998. Suom Elämän jälkeen.

Tarkovskin Solaris
Ja jotenkin sitä sivuava uutuus La Chiamara

Wim Wendersin Taivas Berliinin yllä
Kaurismäen Cannes
Melkein kaikki Kurosawat.

Pääsiäisajan kunniaksi kanadalainen elokuva teatteriseurueesta:
Montrealin Jeesus.

MTV näemmä lähettänyt mainosten tahdittamia Kummisetä-elokuvia.
Coppolan ohjaama trilogia ansaitsee päästä luettelooni. 
Ohjaus ja näyttelijät erinomaisia. 
Hyvin oopperamainen: Kaikki kuolevat lopuksi.
Ja Corleonen dynastian perijää esittäneestä Sofia Coppolasta 
tuli  taitava elokuvaohjaaja myöhemmin.

Suuren budjetin elokuvat:
Oppenheimer.

MERELLE kiinnostava tuo sinun alkava elokuvien lista. Minä olen ollut huono katsomaan niitä mutta olen alkanut kiinnostua. Käyn kurkistamassa täällä. 

Donna Leon: Kuolema väärissä vaatteissa. Otava  1999.
Luulin kesien mittaan lukeneeni kaikki Leonit, mutta tämä kolmas ainakin oli lukematta.
Myöhemmissä kirjoissa Pattan sihteeri signorina Elettra on vakio, mutta tässä kirjassa hän ilmestyy näyttämölle sivulla noin 90. Elettra Zorzi, jonka tyylikkäisiin asuihin myöhemmin toistuvasti palataan, entinen ison pankin pääjohtajan sihteeri, on nettivelho ja taitava tietosuojien murtaja. Se alkaa tässä kirjassa.
Vuodesta 1992 Leon, 82, julkaisi vähintään yhden kirjan joka vuosi. Jo tässä nousevat esiin pysyvät teemat: poliisin asema suhteessa ylempiin yhteiskuntakerroksiin, korruptio, Venetsian rappio.
Lukijaa hoivataan kertomuksella Brunettin perheen elämästä ja aterioista. 
Ja Brunettin kävelyistä ja vaporettomatkoista historiallisessa keskustassa.
Jo muutama vuosi sitten Leon muutti Sveitsiin kyllästyneenä tukahduttavaan turismiin. Viime vuonna hän julkaisi muistelmansa.
Komisaario Brunetti -rikoskirjojen lukunautintoa lisäävät Kristina Rikmanin mainiot käännökset ja se, että ajan mittaan lukija tutustu Venetsiaan tarvitsematta käydä siellä.

Siirto verkkikseltä:
Kyläkinossa oli pop-up-esitys elokuvasta Oppenheimer.
Se oli Hollywood-kriteerein hyvinkin Oscarinsa ansainnut.
Kolme tuntia vilahti nopeasti, joten tällä kertaa
kesto ei haitannut.

Oli satuttu aiemmin katsomaan japanilaisen NHK:n
dokumentti belgialaisesta kaivosyrittäjästä
Edgar Sengieristä, joka möi Yhdysvalloille
uraanin Kongon-kaivoksestaan
koska halusi pitää uraanin saksalaisten ulottumattomissa.
Dokumentti on nähtävissä netissä haulla NHK doccumentary
Mystery Man of the A-Bomb.
Alkaa samalla tilanteella, joka oli Oppenheimerissakin:
Kun ydinkoepommia valmistetllaan
ensimmäistä koetta varten Uudessa Meksikossa
juuri Potsdamin konferenssin aikaan.

Lunana: The Yak in the Classroom Bhutan 2019.
Koulu maailman laidalla.
Bhutan; Iskusana Nettokansanonnellisuus,
jolla Uudenmaan läänin kokoinen vuoriston kuningaskunta
sai maailmanjulkisuutta.
Pieni maa kuin sidosesukka, Kiinan, sitten Brittien ja Intian
riepoteltavana, tiibetiläisten ja nepalilaisten virtausten viemänä.
Orjuus poistettiin 1958 mikä varmaan lisäsi nettotulosta.
Ja maisemat aivan upeat.
Elokuva oli maansa Oscar-ehdokas
ja viiden loppuehdokkaan joukossa. Lempeä.
Toistuva fraasi siitä miten opettajien kunniakas tehtävä
on rakentaa tulevaisuutta.
Kunnia siis kaikille opettajille! Ja voimia!

Oletko käynyt katsomassa One Life elokuvan? Me mieheni kanssa tykkäsimme vaikka jossain arvostelussa luki, että on tehty mielisteleväksi (olikohan se tuo sana) Oscar elokuvaksi.

Huomenta.

Yö meni taas ihan ranttaliksi kuten edellinenkin. Minä kun en noita maksullisia kirja juttuja käytä, niin yöllä valvoessa usein jos olen pirteä, niin räplään puhelinta tai katson telkkaa. 

Jostain putkahti esille Spotify ja näytepätkä sellaista rauhoittavaa meditaatio musaa. En asentanut spotifytä vielä. Onko kellään käytössä? Välttelen kaiken maailman asennuksia puhelimelle /tietokoneelle. Mutta jos tämä olisi asiaa? Ajattelin, että jotkut kuuntelee kirjaa unilääkkeeksi, minulle sopisi tuo unimusiikki. 

Tänne luvassa iltapäivällä kovaa lumisadetta. Talviset olosuhteet edelleen. Saisi kernaasti lämmetä että voisin laittaa Villaa asumiskuntoon.  

Hyvää talvipäivänä kaikille kun sellaista nyt taitaa olla luvassa kaikille.

Minäkin innostuin suositusten  perusteella katsomaan tuon Butanilaisen elokuvan illalla.
En enää jaksa mitään ajankohtaisohjelmia joita mies katsoo. Työnnän pääni pensaaseen ja vetäydyn läppärin kanssa makuuhuoneeseen.
Mummana, minulla on usein äänikirja unilääkkeenä. Pitää vain olla sopiva, ei liian jännä eikä liian hömppä että viitsii kuunnella. 

Ihmetystä herättää, että Pesosen Ulkomaanraporttia Länsirannasta ei mainittu missään mediassa ennakolta. En ole ennen törmännyt ilmiöön kuoliaaksi vaikeneminen. Tuskin kukaan katsoo ohjelmaa sen nimen vuoksi. Avoimempi olisi ollut vaikka "Samaan aikaan Länsirannalla". Joka tietoa lisää se tuskaa lisää. Ollaan siis hiljaa.

Nyt on jo 16.5. ja me olemme liittolaismaana myäötävaikuttamassa heitteillejättöön yhtäällä ja kansanmurhaan toisaalla. Valtalehden vaikeneminen ja valikoiva uutisointi kansanmurhasta lisää järkytystäni. NYTimes kirjoitti äskettäin, että Neta rohkaisi hamasta valta-asemiin hajottaakseen palestiinalaisten yhtenäisyyden ja samalla vaatimuksen omasta valtiosta, jota siis ei aio sallia koskaan. Ja me olemme sillä puolella. "Se koskee äidin sydämeen."
Euroopassa taas näyttää tappio lähenevän hyökkäyksen kohteilla. Toiseksi suurimmasta kaupungista tulossa uusi mariupol?
Pitäisikö laihduttaa ieman, sisustaa, ostaa uusia vaatteita, kääntää katse toisaalle, laatia varmuusvarasto, puhua perheelle pakopaikka lännessä, varata paljon käteistä kotiin tai edes hankkia vara-akku.

Aloin lukea viehättävällä tavalla vanhanaikaista muistelmaa, tarkasti kuvattua ja kiinnostavaa.
Sally Salminen. Aikani Tanskassa.
Pidin kovasti siitä Aikani Amerikassa -muistelmasta jossa hän kotiapulaisena tuli Amerikassa kirjoittaneeksi sittemin ylistetyn esikoisensa Katriina.
LIS
Tässä Tanska-kirjassa tapahtumat ovat toisen maailmansodan ajalta, kun Salmisesta jo oli tullut tanskalainen rouva.
Lis ma 22.4. Onkin yllättävän yksityiskohtainen kirja, eli hyvää unilukemista. Salminen kertoo siinä Tanskan kulttuurihahmoista, joita en ole tuntenut edes nimeltä.