Kevään välitavoite 170 cm/ 70 kg saavutettu

-11kg ja ensimmäistä kertaa joku kysyi "kuinka paljon olet laihtunut?". Ihan mahtava fiilis! Kaksi vaatekokoa pienempänä ja itsetunto paljon kohonneena osasin ottaa kohteliaisuuden vastaan ja kerroin, että hyvin on kyllä mennyt, ja toivottavasti sama meno jatkuu.

Kattelin tuossa vajaan kahden vuoden takaisia mittoja ja hupsista, vyötäröltä lähtenyt 26 cm ja lantiolta 35 cm käsivarsistakin on matkan varrelle jäänyt kymmenen senttiä puolentoistavuoden takaisista mitoista ja reisistä 17 senttiä (siis per reisi ja käsivarsi). Minoon kutistunut huimasti!

Koitin tossa yhtä talvitakkia, jota en voinut viime talvena pitää, koska oli jääny liian pieneksi. Ja nyt. Se mahtu! Ei tarvinu runnoa nappeja kiinni vyötärön kohalta! Ihanaa. Ensimmäinen kerta ku oikeesti huomaan jossain vaatteessa, että oon laihtunu. Aikasemmin vaan vaaka on ollu ainoa, mistä sen on huomannu. Mutta samalla vois tiristää pienen kyyneleenki, koska jos hyvin käy, ensi talvena tuo on mulle jo liian iso. (: Ja se on sentään kiva takki. (: Mutta kuitenkin. WHUU!

Tuunasin 10 vuotta vanhaa hää-juhlajakkupukuani uuteen uskoon. 10 vuoteen ei oo mahtunut päälle mutta nyt on sopiva. Taytyy käyttää tänä kesänä jos vaikka vuoden päästä sattuu oleman iso.
Oiskohan liian optimistista ajattelua? Kuka tietää.
Mutta kyllä tuntui kivalta!

Kaksi välitavoitetta saavutettu tänään! Ensinnäkin vaaka näyttää -20 kg ja toiseksi sain jalkaani mahtumaan tuumakoon 36 farkut! En ole käyttänyt farkkuja kolmeen vuoteen kun lihoin ulos kaikista peruskauppojen farkuista, joten ai tätä ilon päivää - mä nimittäin rakastan farkkuja!

Seuraavaan välitavoitteeseenkin on enää tasan 1 kg matkaa, silloin siirryn ylipainosta lievän ylipainon puolelle. Sitä odotellessa!

Tämä on ihan minimaalinen juttu, mutta ostin eilen tuumakoon 27 ylilyhyet denimshortsit, jotka näyttävät ihan kohtuullisen siedettäviltä mun päälläni.

Eniten iloitsen juuri tuosta koosta. Reisilöllöt voi vielä mun jaloistani havaita, mutta ehkä jossain vaiheessa nekin vähän häipyvät. Mun suurin ongelma-alueeni on kuitenkin tuo mun keskivartaloni (muistutan ruumiinrakenteeltani lähinnä löysää muffinssia), joten vyötärön tuumakoko 27 tuntuu jo aikamoiselta voitolta.

Hei vain kaikille taasen ja onnittelut onnistumisista!
Painoa on tullut pudotettua 11.3.2010 lähtien n.18 kiloa. Viimeisen kuukauden ajan se on hypellyt 73,5-72,5 kg:n lukemissa, välillä nousten ja välillä laskien. Jätin hölmöyksissäni liian suuren kalorivajeen, ja näinhän se sitten kostautui;säästöliekille mentiin. Viikko sitten siirryin noudatttamaan KK:n suositusvajetta, ja kuinkas ollakkaan, paino tippui kuten on tarkoituskin 0,5 kg/vk (72 kg), mutta testasin taas vaatteita jotka kuukausi sitten eivät vielä aivan täysin mahtuneet päälle. Kaikki mahtuivat päälleni, osassa hyvin pientä kirrausta. Kaikista kannustavinta oli se, että osissa vaatteissa oli kokonumero 38. (Tosin yksissä housuissa taas 44? Menenkin purnaamaan tuonne toisaalle tästä kuinka ottaa pattiin kun vaatekoot vaihtelee. ) Keskityn kuitenkin ennemmin siihen iloon minkä aiheutti ne kokoa 38 olevat vaatteet jotka mahtuivat. Ai juu ja lisää iloa aiheutti jalkatreeniä tehdessäni se että jaksoin tehdä jalkaprässissä 3X10 toistoa 100 kg:n painoilla. Lisäksi muissakin laitteissa on painot triplaantuneet alkupainoista. Tässä tapauksessa painonnousu on minulle iloinen asia. Tsemppiä kaikille!

Mä katoin äitini ottamia valokuvia ja kysyin että ooks mä tosiaan noissa kuvissa, en ollut tuntea itseäni. Mä näytin niin LAIHALTA!!!

Eilen huomasin, että mahduin vanhoihin rintaliiveihin hyvin! Jeeee!