Mulla on tänään ollut päällä farkut jotka ostin keväällä kirpparilta ja ne ei edes menneet kiinni! Tänään kaivoin ne kaapista ja sain kiinni ja jouduin jopa laittamaaan vyön etteivät löpöttäisi! HAH! Vähänkö mä oon onnellinen!!!!!

Minulla on kunto ainakin hiukan parantunut. Aloitin "Porin juoksukoulun" ja siinä piti käydä nyt 30min. kävelylenkki. Vaunuttelin tutun lenkin enkä mielestäni mitenkään erityisen kovaa mutta matkaan meni juuri se puolituntia, yleensä vaunujen kanssa menee 40min. ja vaunuitta se 30 min.
Nyt pitää kehitellä uusi reitti, kun tuo nykyinen on ollut niin sopivan mittainen, lenkille lähtiessä kun napsauttaa saunan päälle niin pääsee kotia tultua suoraan löylyyn.

Eilen kyllä sain paljon motivaatiota jatkaa, kun sovitin farkkuja, joita käytin vielä viime keväänä, ja nyt oli vyötärö niin löysä, että kävellessä meinasivat tippua päältä.

Oli mukava tunne, sillä vaa'an alemmista lukemista huolimatta on tuntunut, ettei vartalo ole pienentynyt ollenkaan ja vasta noita housuja sovittaessani huomasin, että onhan se

Farkut ovat siis kokoa 46 ja toivottavasti en enää ikinä joudu noin isoja housuja ostamaan!

pakko täällä hihkua, ostin takin joka oli kokoa M, aikaisemmin koko L on ollut tuon merkin takki minulla. Ja vihdoinkin päästin irti ja annoin kiertoon saman näköisen takin joka oli kokoa XXL. Tuo suurin takki on kahdeksan vuoden takainen kun laihdutin kunnolla. Se oli hyvä kuntoinen mutta jotenkin alitajunta tahtoi pitää kiinni siitä.
ja yhdet välitavoite housuista mahtu jalkaan ja olivat hyvän näköset

Oon ollut 5 päivää ahmimatta, ahmimishäiriötä kun sairastan! Vielä ollaan vaaravyöhykkeellä, kun normaalisti ahmin 3-4 päivän välein.

Onnistumisen syy tähän mennessä ollut se, että nyt on vähän eri parantumismetodit. Esim. Syön tarpeeksi ja etenen hitaasti. (ei enää kitukuureja..) Ja että parantuminen on nyt laihtumista tärkeämpää, sen olen tajunnut nyt vasta.

Ja ensimmäistä kertaa uskon itseeni. Onnistun tässä!

Tänään vyötärö oli vihdoin alle riskirajan 79cm näytti mittanauha

Kiva NaarasSudenjuoksu Sipoossa tänään. Upea ilma. uudet maisemat, vasta kaadetun puun ja juuri leikatun nurmen huumaavia tuoksuja, kannustusta ja paljon muita juoksijoita...
Vuosi sitten alkanut lihasvoimaprojekti tuotti tulosta., jaksoin hyvin ja sain itsestäni vauhtiakin irti.

Kävin eilen 45 min. reippaalla pyörälenkillä ja pääsin ensimmäisen kerran kaikki ylämäet polkien Täällä meillä noita ylämäkiä riittää, vastaavasti myös alamäkiä On kiva fiilis, kiitos miehelleni joka houkutteli lenkille

Mulla lopullisena tavoitteena olisi, että paino olisi 65-67kg tietämillä (aloittaessa Kiloklubin 74kg), ja kun tässä ollaan tammikuun puolivälistä pudoteltu, niin on todettu todella se, että normaalipainon sisällä putoominen on hiidaaastaaaa... Toki välillä on tarkkailtu syömisiä enemmän ja välillä vähemmän aktiivisesti, liikuttu välillä hirveesti, välillä kohtuudella, ja välillä ei ollenkaan, ja koitettu opetella kohtuutta asiassa jos toisessakin.

Ennen kaikkea on ollut tärkeä oppia sitä sallivuutta, et jos sitä joskus istuu iltaa tuttujen kanssa ja kuluu viiniä ja siideriä ja ruokaa reilustikin yli oman tarpeen, niin mitä sitten - niin välillä tapahtuu, elämän iloja. Aiemmin ongelma mun painonhallintayrityksissäni on ollut se, et näin jokaisen viikon kokonaisuutena - jos vetäisin överit yhtenä päivänä, niin se viikko oli pilalla - no, ens maanantaista sit alkaa uusi, terveellisempi elämä (loppuviikko syötiin miten sattui) Vaik eihän se ole tervettä, eikä se niin mene!!

Nyt vaikuttaisi kuitenkin vahvasti siltä, et paino olisi viimeinkin vakiintumassa tuonne kuusikymppisten puolelle ! Taiteiden yön vähän runsaamman syömisen jälkeen se kipusi tasan 70kg, mutta laski sitten taas kiltisti heti täksi aamuksi 69,2kg. Vaaka siis palailee nyt 69kg jo vakituisesti, eikä vain satunnaisina onnenkantamoisina - fiilis on tosi hyvä!

Eilen löytyi taas yksi ilon (ja ihmetyksen) aihe. Minä, joka vielä kesällä ei meinannut jaksaa juosta pylvään väliäkään, hölkkäsin eilen reilun 2 kilometrin lenkin! Ja loppuun vielä sisukkaasti jyrkän ylämäen

Ehkä musta juoksija vielä tulee joku päivä