Mä olen oppinut kuuntelemaan itseäni sen verran, että tiedän mullakin toimivan parhaiten kohtuusajattelun. Jos tekee mieli jäätelöä tai karkkia (usein lakua tai suklaata, harvemmin mitään muuta), niin syön tasan sen verran kuin maistuu. Usein mieliteko menee ohi parilla palalla suklaata, 50 grammalla lakua tai jäätelöpuikolla. Tuollaiset pienet herkuttelut eivät kaada mun ruokavaliotani ja näin pystyn elämään loppuelämäni tyytyväisenä. Enää ei ole pakko pitää mässäyspäiviä ja elää puritaanin ruokavaliolla niiden ulkopuolella. Olen onnellinen nykytilanteessa

Ma kanssa olen todella perso kaikille makeelle.Yleensa irtokarkit ja leivonnaiset ovat mun herkkua.Leivottuani en malta millaan oltua maistamatta niita.En kauheita maaria enaan mutta muutaman palan.En vaan voi vastustaa.Olen myos huomannut sen etta tumma suklaa auttaa pahimpaan makean nalkaan. mietin kylla ennen , etta pystynko siihen noiden pallukoiden myota.Eli varovasti kuitenkin mutta ,aina sita jotain makeaa kuitenkin menee alas.Sallitusti.

sunnuntaina, 9. lokakuuta 2011 klo 00:45 pulloharja kirjoitti::
Mulla on kyllä toiminut tää kiloklubi kohtuus ajattelu. Aiemmin vedin karkkia, sipsiä tai suklaata kaksin käsin vaikka minkä ruuan päälle ja vaikka miten paljon. Nyt kun olen sallinut itelleni kaiken syömisen, myös herkut, ja silloinkin vaikka kalorit menisivät yli, jos kerran tekee mieli. Niin tasan kerran kohta 3kk aikana on mennyt kalorit yli suositusten herkkujen takia. Tärkeää on ollut tietysti ateriarytmi ja riittävien proteiinien ja rasvan määrä ruuassa, mutta ne kun sai kuntoon niin helpolla on menty eteenpäin.
.

Hei pulloharja, kuinka kauan sulla on mennyt sisäistää tämä kohtuusajattelu? Opiskelen itse samaa ja olen välillä kokenut, että karkki ja suklaa eivät enää kiinnosta ihan samalla tavalla kuin ennen. Välillä jopa unohdan suklaat kaappiin.

En ole kylläkään yleensä jaksanut merkitä syömisiäni kiloklubin systeemiin, yritän vain jotenkin näppituntumalta syödä "järkevästi" eli tarpeeksi kasviksia, proteiineja ja rasvaa ja ateriat 3-4 tunnin välein.

Ei kamalan kauaa. On tätä laihdutusta harjoiteltu viime keväästä alkaen ja ei se sillon vielä onnistunu, kun sillon olin just sillä linjalla ettei mitään herkkuja koskaan ikinä. Sit tuli lauantai ja repsahti ja veti koko viikon kalorit Kirjauduin tuolloin myös kiloklubiin ensimmäisiä kertoja, mutta en silloin vielä tutkinut paikkaa ja asiaa tarkemmin ja heinäkuun lopussa aloitin uusiksi. Motivaatio laihduttamiseen oli silloin monestakin syystä tosi korkealla ja kahlasin läpi kamalasti tätä foorumia ja artikkeleja ja koitin miettiä päässäni miten saisin tän homman kerrankin onnistumaan.

No tiesin heti alkuun, ettei toi kohtuus tuu onnistumaan ihan noin vaan mun herkkuhistorialla, joten alkuun tein sellasen sopimuksen itseni kanssa, että töissä saan syödä viikon aikana 2 pullaa kahvin kera (kun niitä meillä töissä päivittäin on) jos tekee mieli ja että kerran viikossa saan ostaa karkkia / sipsiä / jotain, en kaikkia vaan yhtä näistä. Ostin toki aina sen jättisupermixmega-pussin kun kerran oli lupa vaan kerran viikossa ostaa Ja sitten makasin kipeenä sohvalla ja sokerihumalassa.

Niistä kokemuksista viisastuneena totesin et kokeilen sitä niin, etten kiellä itseltäni mitään. Että sitä mitä tekee mieli, on syötävä. Sitä ennen olin saanut onneksi jo ateriarytmit kuntoon, eli aamusta alkaen syödään 3h välein maha täyteen, nälkäisenä ei mennä koskaan kauppaan, riittävästi rasvaa, proteiinia jne...ja en osaa eritellä, mutta se vaan oikeesti sitten toimi, kun sen luvan itselleen antoi, niin mieli ei enää tehnytkään. Varmaan vähän kuin pikkulapsilla, että kaikki mitä ei sais tehdä niin ne tekee varmasti Eli parempi on ollut ihan luvalla syödä kuin ylläpitää jotain kielletyn hedelmän vaikutelmaa kaikista herkuista. Nyt on mennyt siis aktiivisesta laihduttamisen aloittamisesta vajaat 3kk, kiloja on karissut yli 9kg ja kaksin käsin en ole herkkuja syönyt kuin kerran, ja toisen kerran kaverin synttäreillä kun annoin itselleni jo etukäteen luvan, että tänään syödään ihan mitä huvittaa Mutta mun ei yksinkertaisesti tee mieli juurikaan mitään herkkuja, ja kun tekee niin hyvin pieni määrä riittää. Tuo mitä joku sanoi tuosta makean maistamisesta on myös totta, että kun sitä sokerin syöntiä vähentää niin kaikki karkit ja muut alkaa olla aika ällömakeita. Karkkia ei juuri tee mieli enää koskaan, suklaata ja salmiakkia menee kuitenkin säännöllisesti.

Ja tiedoksi, jos joku pohtii että junnaako laihdutus kun syö herkkuja. Mun viime viikkoon on mahtunut 2 palaa (40g) mud cakea töissä, yksi voisilmäpulla, ainakin 8 palaa suklaata varmasti enemmänkin... herkkupallo on joka päivä vihreä, mielihalut on tyydytetty ja painoa katos viime viikollakin -0,6kg Eli ei se herkuttomuus oo laihduttamisen ehto, kyllä normaaliin elämään herkutkin kuuluu. Toki mullakin on niitä viikkoja, ettei herkkuja mee yhtään. Mutta tällä viikolla nyt on vaan tehnyt mieli.

Ja on mulla suklaalevy tuolla laatikossa koko ajan, jos se mielihalu iskee Enää ei tartte olla ees niin, että kotona ei oo mitään herkkuja, kuten ennen, ja ne säilyy. Tuosta levystä on kadonnut vajaa puolet, ja se on odottanut syöjää tuolla nyt kolmisen viikkoa.

Olen aloittantu KK:n viimeviikolla ja herkkunälkä on nyt akuutein ongelmistani. Viimeviikon vedin nolla linjaa, mutta kun tavoitteena ei ole loppuelämä itseään kurittaa vaan ne Elämäntavat!!
Kaikki herkut syön mitä kaupasta ostan, eli en siis osta herkkuja kun sen verran mitä voi syödä. Tänää meni 50 g suklaata, ei paha, mutta kun mieli olisi tehnyt enemmänkin. Mutta Ei! Tässä kohdin itsekurille oli käyttöä.
Ehkäpä pidemmän päälle, kun opetan kroppaani säännöllisiin 3 tunnin välein tapahtuviin terveellisiin ruokailuihin, niin makeannälkäkin helpottaa. Toivottavasti!
Kuinka kauan teillä mulla on mennyt himoista pois oppimiseen?
Kiitos ja tsemppiä!! Sitä minä ainakin tarvitsen

Mä yritän kans päästä eroon makeanhimosta, sillä oon ihan hirveä sokerimonsteri. Pallot vihertää pääsääntöisesti ja kaloreita pitäisi tulla riittävästi. Makrojakaumakin näyttää suht hyvältä, pääsääntöisesti. Viime viikonlopun olin pitkästä aikaa ilman irtokarkkeja, mikä on mulle todellinen saavutus. 85% suklaata syön lounaalla ja päivällisellä yhteensä joku 20g, sen oon itselleni suonut.

Koko päivän oon kierinyt makeantuskissani, vaikka ruokaa on tullut riittävästi. Päätin sitten ostaa kuivattuja taateleita. Niitä söin yhteensä kymmenkunta. Aika paljon on kaloreita niissäkin, mut kai ne vähän parempia on kuin irtokarkit... Pullien, keksien ja muiden leivosten suhteen olen päättänyt pitää mahdollisimman pitkälle sitä linjaa, että omatekoisia herkkuja voin syödä. Niitä kun ei ole niin usein tarjolla.

Lisäksi oon viime aikoina tehnyt havainnon, että mun pitää vetää lähes koko keksipaketti että voin tuntea syöneeni niitä keksejä, ja sama pätee myös kaikkiin muihin herkkuihin. Nautin siitä että suu on koko ajan täynnä sitä makeaa, hirveä sika oon! Mä oon nyt viime viikon yrittänyt pohtia, mitkä olis sellaisia herkkuja, jotka olis makuelämykseltään mulle tarpeeksi rikkaita. Todella tumma suklaa, väh. 85%, on yks tällainen, ei vaan pysty vetää koko levyä kerralla. Noi taatelit tuntui kans ihan hyvältä ostokselta, vaikka niitä pitää kyllä saada kerralla enemmän kuin pari. Karkkilakkoon musta ei ainakaan ole, sillä kaikki kielletty saa mut hulluksi.

Suosittelen kokeilemaan raakasuklaata suklaanhimoon, toimii! Tosin mulla auttoi myös parin viikon tiukka Atkins. Nyt lähinnä hyväkarppailen.

Mä oon oppinut syömään herkkuja kohtuudella Kun ostan karkkia, syön vain sen verran kuin hyvältä tuntuu. Jos alkaa tulla olo ettei enää maistu, lopetan syömisen enkä ahda enää väkisin karkkia kurkusta alas niin että tulisi huono ja ähky olo.

lauantaina, 22. lokakuuta 2011 klo 13:00 ¨Tiinuli kirjoitti::
Mä oon oppinut syömään herkkuja kohtuudella Kun ostan karkkia, syön vain sen verran kuin hyvältä tuntuu. Jos alkaa tulla olo ettei enää maistu, lopetan syömisen enkä ahda enää väkisin karkkia kurkusta alas niin että tulisi huono ja ähky olo.

Onnittelut! Eikös vaan olekin mukavaa ja yllättävän vaivatonta, kun herkkuihin ottaa oikean asenteen?

perjantaina, 26. elokuuta 2011 klo 19:51 Kaisla84 kirjoitti::
Tuula-55
Minä olen laihtunut lähes 15 kg sen jälkeen, kun lopetin asioiden kieltämisen itseltäni. Nykyään en suostu kokemaan huonoa omaa tuntoa siitä herkusta, jonka syön. Pääni tarvitsee sitä ja syömällä sen estän ahmimiskohtauksen lähitulevaisuudessa. Voin todeta, että ikinä ennen ei laihduttaminen ole ollut näin helppoa

Loistavasti kiteytetty, Kaisla! Tykkään erityisesti kun sanot että "Pääni tarvitsee sitä..."