Kyllä niitä herkkuja voi syödä vaikka joka päivä, eihän se herkkupallokaan suivaannu ennen kuin 100g tai yli 10 % kokonaisenergiasta tulee täyteen. Eli ihan hyvin mahtuu pari konvehtia ruokavalioon vaikka joka päivä.

Hieno juttu! Itsellä kun tahtoo mennä överiksi jos liian harvoin herkuttelen. Esim. kerran viikossa on liian vähän, sillä jos silloin yritän ottaa vain pari niin tulee pakostakin vedettyä aina vain lisää ja lisää ja pian onkin pari pussia/konvehtirasiaa tyhjänä.

tiistaina, 10. tammikuuta 2012 klo 14:46 pirjuli kirjoitti::
Hieno juttu! Itsellä kun tahtoo mennä överiksi jos liian harvoin herkuttelen. Esim. kerran viikossa on liian vähän, sillä jos silloin yritän ottaa vain pari niin tulee pakostakin vedettyä aina vain lisää ja lisää ja pian onkin pari pussia/konvehtirasiaa tyhjänä.

Jos tapa syödä pari karkkia tai konvehtia päivässä sopii sinulle, voit hyvin pitää tapasi myös alun jälkeen. Vihreän herkkupallon rajoihin mahtuva herkkumäärä sopii mukaan vaikka päivittäin, eikä hidasta painonpudotusta. Terveelliselle ruoalle jää samalla riittävä osuus kalorimäärästä. Tämä on monelle aiemmin muulla ohjelmalla laihduttaneelle uutta. Useinhan juuri herkut kehotetaan jättämään minimiin, vaikka monella muulla asialla on painoon paljon suurempi merkitys.

Koska herkkupallossa on sekä gramma- että energiaraja, määrä pysyy kohtuullisena. Useimmilla osuus energiasta (10 % ) tulee vastaan nopeammin kuin grammamäärä, paitsi käytettäessä esimerkiksi soseita. Niissä grammaraja täyttyy helposti ensin, vaikka kaloreita olisikin vähän.

Minulla on sama tapa kanssasi ollut jo kauan, syön esimerkiksi pari konvehtia tai suklaapalaa esimerkiksi päiväkahvin kanssa aivan päivittäin. En edes yritä luopua siitä, ja paino putoaa hyvin.

Helppo on lopettaa mässäily kun ei vaan osta niitä herkkuja! itellä tämä ainakin on toiminut. En osta kaupasta herkkuja enkä oikeastaan edes ajattele herkkuja. Ja jos ajattelenkin, niin palautan mieleeni sen että herkut lihottaa enkä halua pilata vartaloani millään karkeilla tai sipseillä. Mielihyvää saa muualtakin kun karkki-ja sipsipussinpussin ääreltä.

Se joka tykkää karkeista ja sipseistä, saa tietysti syödä niitä, mutta minä olen jättänyt namit pois ruokavaliosta kokonaan. En ole missään karkkilakossa, vaan olen vain jättänyt karkin syömisen pois.

Ei edes tee mieli mitään sipsiä tai karkkia.

Kyllä mässäilystä pääsee eroon helpostikin jos vain haluaa

Tilanne ei muutu miksikään ennen kuin oma mittari tulee täyteen. Se että aloittaja on tajunnut ongelman ja kyselee asiasta, viittaa jo siihen, että kipinä muutokselle on siellä. Näin ainakin oli minun kohdallani. Jossakin vaiheessa se kipinä kasvoi lukiessa muiden kokemuksia laihdutuksesta, terveellisestä elämästä, terveellisistä ruuista jne ja tajusin, että on vain yksi elämä ja minä voin elää sen hyvin ja terveellisestikin, valinta on minun. Kysyin myös itseltäni, haluanko oikeasti olla lihava lopun ikääni ja kuinka paljon se lyhentäisi elinikääni. Muutos tulee sisältä, pikkuhiljaa, kunhan jaksat mietiskellä asioita, ottaa asioista selvää ja hakea vertaistukea ja lukea tsemppaavia juttuja esim juuri täältä kiloklubista.

Käytännössä minulla sokerirottana oli oltava alusta lähtien rajat. Kerran viikossa karkkipäivä, jolloin max 100g irtokarkkeja. Sen sallein itselleni, jolloin pienen namimäärän nauttimisesta tuli oikeasti nautinto, eikä jälkikäteenkään tarvinnut tuntea syyllisyyttä. Kauppaan meno on aina ajoitettava niin, että on kylläinen. Silloin jää turhat mieliteot kauppaan eikä kiusauksia kotona tule. Hätävarana kaapissani on aina vähähiilarinen proteiinpatukka; terveellinen vaihtoehto akuuttiin makeannälkään. Alussa oli TODELLA hankalaa, silloin keskityin luomaan ajatukset omiin tavoitteisiin, mielikuviin uudesta minästä tai livahdin äkkiä nettiin hakemaan potkua urakalle.Nykyään jätän usein tuon viikottaisenkin karkin väliin jos ei tee mieli. Eli elimistö alkaa irtaantua isosta sokerimäärästä pikkuhiljaa ja ällötys tulee myös äkkiä ja vähäsokerisimmista tuotteista kuin aikaisemmin.

Toivottavasti Minna_n löydät itsessäsi olevat voimavarat ja pääset tavoitteisiisi! Korvaa hyvän olon hakeminen liikunnalla, vaikka väkisin aluksi ja jossakin vaiheessa huomaat, että oletkin koukuttunut liikunnasta tulevaan autuaaseen oloon! Tsemmpiä!

Moi,
mikään asiantuntija en ole, mutta omasta kokemuksestani voin kertoa, että minulla verensokerin lasku/heittely aiheutti ahmintaa. Joskus ahmin suklaapatukoita suuhuni kädet ja jalat täristen, pikavauhtia, kun verensokeri oli aivan liian alhaalla. Toisinaan, vaikka en siis mitään tärinä/pahoinvointikohtausta saanutkaan, oli sellainen olo, että tulen hulluksi jos en saa jotain makeaa tai ainakin voileipää tai kahta tai kolmea tms. Tässä tilassa sitten tavaraa meni kurkusta alas mahdottomat määrät . . .

Päätin kokeilla vähähiilihydraattista ruokavaliota lueskeltuani sen hyvästä vaikutuksesta mm. sokeritasapainoon ja muutamat tuttavani kehuivat, että makeanhimot ovat hävinneet ja ovat paljon virkeämpiä ja pirteämpiä ja jatkuva napostelun tarve on hävinnyt.

Kokeilin ja jäin koukkuun, koska lukemani ja kuulemani piti paikkansa. No, välillä eksyin harhapoluille ja siksi nyt Kk:ssa, mutta kaipasin kovasti sitä entistä hyvää oloa; ei verensokerin heittelyä, väsymystä, ärtyisyyttä, turvottavaa vatsaa. Enää en ole kärsinyt ahmimisongelmista. Jos tunteet saavat minut syömään, senkus syön, sillä ei tee mieli enää "pullamössöä" ja suklaatia tms. Usein huomasin syöväni myös päänsärkyyn ja päätä särki tosi usein. Siihen auttoi käynti optikolla ja uudet rillit, ei säre enää.

(Ja pikkulisäyksenä; kyseessähän ei siis todellakaan ole mikään "kitukuuri", vaan nopeiden hiilareitten vaihtaminen hitaiksi hiilareiksi. Syödä saa erittäin hyvin ja hyvää ruokaa, eikä kaikkia herkkuja tarvitse itseltään kieltää. Nälkää ei saa eikä tarvitse nähdä).

Jatkan tähän vielä, että yksi iltamässäilyn syy voi olla yksinkertaisesti väsymys ja sen aiheuttama mielialan lasku sekä vaikeus hallita mielitekoja. Itse olen tämän omalta kohdaltani usein todennut, kun palaan lomilta yleensä kevyempänä kuin sinne lähden. Siis mahdollisuus nukkua riittävästi ja noudattaa omaa luonnollista rytmiä ehkäisee ylimääräistä ruuan puputtamista. Oman unirytmin seuraamiseen ei valitettavasti ole arjessa kovinkaan monella mahdollisuuksia. Itse olen aamu-uninen. Vaikka nukkuisin 9 tuntia klo 22-7, olen seuraavana päivänä ihan naatti. Jos taas voin nukkua klo 00-9, olen ihan eri ihminen eikä makeanhimojen kanssa tarvitse kamppailla.

Alkuperäiseen viestiin;

Minna_ ; tiedän täsmälleen miltä sinusta tuntuu. Itselläni on tällä hetkellä aivan samallainen tilanne. Kaiken lisäksi tilanteessa harmittaa se, että olen lihonut jok'ikisen aikaisemmin laihduttamani kilon (14kg) takaisin ja saanut vielä muutaman bonuskilon kaupan päälle... Ei siis yhtään kiva.

Itse olen huomannut, että kohdallani on jonkinlainen riippuvuus-taipumus - oli kyse ruoasta, shoppailusta, mistä tahansa. Ruoan suhteen tilanne on tämä: Vaikka tiedän, että jos haluan laihtua, ei minun kannata syödä herkkuja, niin silti menen koulun jälkeen kauppaan ja ostan nakkeja+ranskalaisia, poppareita, limsaa jne jne jne. Kamalaa Kun pääsen yhdestä riippuvuuden kohteesta eroon, tulee tilalle toinen. Omalla kohdallani auttoi se, että yksinkertaisesti vaihdoin riippuvuuden kohteen toiseen, KEVYEMPÄÄN, versioon. Esim sipsejä en syö enää lainakana, ostan light-poppareita. (sipsipussi = n.1500kcla, popparipussi = n.300kcla.) Toki olisi hyvä, että ruokaan ei syntyisi riippuvuutta ja sitä pystyisi nauttimaan ilman huonoa omatuntoa, mutta minun kohdallani tämä ei vain onnistu. Olen ravitsemusterapiassa ym. käynyt. Syön noita poppareita lähes joka päivä, mutta sallin ne itselleni, koska tiedän, ettei niistä mene laihdutusoperaationi tai elämäni pilalle.

En tiedä auttoiko sinua yhtään tämä viestini, mutta pääasia oli, ettet todellakaan ole ongelmasi kanssa yksin. Kokeile tuota minun vaihtoehtoani, eli vaihtaa aikaisemmat herkkusi kevyempii vaihtoehtoihin. Minulla auttoi tosi paljon. TSEMPPIÄ KOVASTI <3

Kun rupesin paranemaan suhteellisen pitkäaikaisesta kitudieetistä huomasin sen johtavan hallitsemattomaan mässäilyyn- ja siinähän sitten mässäiltiin kunnon ruoan kustannuksella eli tulos oli aikalailla 0: herkut eivät pidä kylläisyyttä. siitä syntyy kierre joka mun osallani onneksi kesti aika vähän aikaan. sen sijaan kierteestä pois pääseminen on hidasta mutta ei kannatakkaan kiirehtiä.
ensin jouduin hyväksymään painonnousun mikä mun osallani oli toivottavaa. tein säännölliset ruoka-ajat ja jokaisella kerralla söin paljon, niin paljon ettei seuraavalla aterialla ollut nälkä etenkin kun välissä tuli herkuteltua mutta jatkoin sinnikkäästi enkä luistanut ruoka-ajoista vaikka ei olisi ollut nälkä: elimistö alkoi pyytään ruokaa oikeaan aikaan. oliiviöljyn jopa runsas käyttö (etenkin alussa) piti huolen siitä että jokainen ateria on tarpeeksi energia rikas. kun syö paljon kasviksia suhteutettuna rasvan määrään elimistö tietää saaneensa tuoretta, aitoa ruokaa joka yhdistettynä rasvaan sulaa ja pitää aineenvaihduntaa yllä. proteiinit ylläpitää lihaksia, ja näin myös aineenvaihdunnan tasoa ja ennenkaikkea täyttää. hiilihydraatteja tarvitaan myös- ylläpitää kylläisyyttä, ja tasapainottaa verensokeria etenkin niillä joilla verensokeri heittelee reippaasti. kumminkin kuitupitoisin on paras.
kokemusta löytyy, ahmimiskierteestä pääsee jos tulee makeanhimo oma vinkkini on tehdä puolikkaaseen ruisleipään kananmuna täyte tomaatilla ja sen lisäksi pähkinöitä, avocadoa, aurinkokuivattuja tomaatteja tai jokin muu rasvan lähde. sen lisäksi ehkä lasi maitoa. jos vielä tekee mieli herkkuja, niin antaa mennä mutta väitän että kun on kunnon ruokaa alla kohtuuskin pysyy

Mooi!

Oon kahtena päivänä ilmeisesti syöny vähä niukasti normaali ruokaa (tunnistan makeanhimosta) joten mietin että onko se salivuutta vastaan jos asetan itteni suklaattomalle nyt arjen ajaksi? Siis ideana se että näinä 4 päivänä muistutan itteäni normaali ruoasta?
En itse pidä tätä rajoittamisena sillä ehdottomasti tulen tällä viikolla vielä nauttimaan suklaasta, enemminkin yritän toimia fiksusti sillä jos syön suklaata tai muita karkkeja ruoka-halu yksinkertaisesti katoaa! Ja se taasen johtaa suklaakierteeseen siksi en usko että pieni pala suklaata päivässä toimisi nytten- jos syön alle tuhdisti normaali ruokaa parina päivänä uskon että suklaan syönti kohtuullistuu. Mielipiteitä?