Ahmimisesta on kokemusta minullakin sekä sen tuomasta morkkiksesta. Olen ahmittuani tuntenut ajoittain myös halua oksentaa syömäni moskan. Onneksi järki on kuitenkin sanonut siinä kohtaa tiukan "EI" muutoin olisi ollut suuri vaara sairastua bulimiaan.

Olen aloittanut täällä Kiloklubissa 2/2012. Puoli vuotta oli yhtä juhlaa, paino putosi, kunto nousi, terveydentila koheni, elämä hymyili. Sitten alkoi kremppaamaan jalka innokkaan liikunnan seurauksena. Liikunta loppui, ahmiminen ja makean mässyttäminen palasi kuvioihin. Ja minä kun jo niin luulin "syntyneeni" uudestaan ja oppineeni halitsemaan syömiseni. Kaikki silloin pudotetut 11 kg istuvat nyt uudelleen vartalossa.

Olen ymmärtänyt itseni kanssa, että tämä syömis- ja painotaisteluni on sellainen elämän mittainen projekti. Koskaan ei ole valmis ja vanhat tavat hyökkävät heti kun ne saavat tilaisuuden. Olen kuitenkin päättänyt onnistua! Jos kompastuu ja kaatuu niin ei kun ylös vaan ja eteenpäin! Itseään ei kannata rankaista eikä inhota. "Repsahduksia" joskus sattuu mutta olen ilokseni huomannut, että niistäkin tulee hallitumpia ja hillitympiä ajan myötä.

Itselleni selviytymisen kannalta tärkeitä löytöjä ja oivalluksia ovat olleet osin samat asiat kuin muillakin kirjoittajilla. Minäkään en osta/ säilytä kaapeissani suklaata, karkkeja, pullaa jne. Vaatii viitseliäisyyttä lähteä niitä kaupasta mieliteon hetkellä ostamaan. Mieliteko on tunnetila joka menee kyllä ohi kunhan jaksaa taistella ja vastustaa sitä vastaan n. 20-30 min.
Toinen tärkeä tekijä on, että ennakoi nälän. Tasaisesti kevyesti syöminen n. 2-3 tunnin välein auttaa hillitsemään nälkää ja makeanhimoa. Proteiinia sisältävät elintarvikkeet ja hedelmät ovat oiva apu siihen tehtävään.
Pitää muistaa myös juoda riittävästi. Raikas vesi on minusta paras.
Liikunta on keino hallita syömisen tunnetta/tarvetta ja se vaikuttaa mielialaan positiivisesti.

Kilot ovat karttuneet vuosien kuluessa niitä ei tarvitse saada hetkessä pois.
Jokainen ihminen on ainutlaatuinen yksilö ja siten myös tämä elämän-painon- ja syömisenhallinnan polku on kuljettava yksilölisesti. Aikaa, hikeä, iloa ja kyyneleitä sille matkalle mahtuu paljon mutta aina siellä lopussa on kuitenkin se onistumisen "MAALI"!! jonne voittajina selvitään. Periksi ei anneta!!!

Minusta herkkupäivistä ei kannata ottaa morkkista. Itse pyrin siihen, että jos herkuttelen, samana päivänä vastaavasti harrastan enemmän liikuntaa ja/tai loppupäivän syön enemmän kasvispainotteisesti.Kyllä jokainen normaali ihminen herkuttelee joskus, kunhan ei joka päivä.

Kuulostaa tutulta myös täällä! Ahmiminen alkaa aina ensin jostain pienestä, vaikka minikarkkipussista, sitte tulee sellanen että "jos sitä vielä vähän", ja sitten kun pääsee vauhtiin niin ajattelee että mitä sitä enää laskemaan kun joka tapauksessa on jo menny överiks. Sitte kaksin käsin kaikkea kauheeta naamaan ja sitä seuraa "en syö enää ikinä"-morkkis, joka on kyllä huonoin idea ikinä, yleensä siitä seuraa vaan uusi ahmimiskohtaus hetkellisen paaston jälkeen. Ainoo asia on just se tässä ketjussa mainittu, että syö OIKEETA KUNNON RUOKAA tarpeeks usein ja tarpeeks paljon, niin ei tällästä tapahdu. Mutta ei se valitettavasti ihan noin helposti käy...

Mulla tulee välillä suunnitelluista mässypäivistäkin huono fiilis joten voin samaistua. Olen niin sipsinarkki kun vaan voi olla ja on ollut aika vaikeaa vieroittautua niistä ja vieläkin jos ostan pussillisen sipsiä herkkupäivänä niin yleensä koko pussi menee ja yhdeltä istumalta ja sitten on morkkis että miksi nyt menin tuollasta syömään ja enhän mä tollasta oikeesti tarttis kehooni. Mutta pitää vaan olla positiivinen ja ajatella että no huomenna syön sitten oikein! Ei muuten kannata mässypäivän jälkeen mennä heti puntarille koska jos syö suolaisia herkkuja niin ne paisuttaa, varsinkin jos ei ole muistanut juoda tarpeeksi vettä herkuttelun lomassa. Mullakin on usein herkkupäivän jälkeen paino noin kilon korkeammalla kuin mitä oikeasti on tuon turvotuksen takia Ja pitää myös muistaa se että kilo läskiä on noin 7000 kaloria joten yksi tai kaksi mässypäivää kuussa ei oikeasti vaikuta painonpudotukseen paljonkaan, jos vaan muistaa muuten syödä oikein

Noudatatteko täällä noita esimerkki ruokapäiväkirjoja vai miten hyödynnätte kiloklubin ravinto osiota?
Mulla ahmiminen päivittäistä, kiloja tullut lisää, masentavaa, miten pääsen takaisin normaaliin elämään ja syömiseen..

Minulle on valkenemassa, että mistä tässä kaikessa on kyse. Jos me ihmiset söisimme vain oikeaan nälkäämme, ei olisi lihavia ihmisiä. Vaan kun me syömme kaiken muunkin takia, saattaa mennä aikaa että ei ole edes tuntenut varsinaista nälkää....
Jotenkin tuntuu, että meidät on opettu että aina pitää syödä ja syömisestä saa sitä hyvää oloa. Lapsilla on koulussakin vähän väliä herkkupäiviä. Miksi? Eikö asioista voi iloita ilman että asiaan pitää kuulua syöminen?
Olen lukenut nyt kerran sellaisen kirjan kuin Tietoinen syöminen.
Tässä kivasti juttua kirjasta:
https://sannansoppa.blogspot.com/2011/12/tietoinen-syominen-mita-se-on.html

Suosittelen. Opettelua se tämä on, eikä helppoa. Mutta aina uuden opetteleminen vie aikansa, ainakin näin aikuisena. Onneksi aikuisena on oppinut olemaan, vähän , armollinen itselleen myös.
Tsemppiä meille kaikille!

Mikä auttaisi lounaan jälkeiseen makeanhimoo.En ole mikään pullahiiri,meillä ei ole mitään herkkuvarastoa enkä mielestäni ole sokeririippuvainen.En laita kahviin sokeria ja meille riittää kilon sokeripaketti muutamaksi kuukaudeksi koska vaan mieheni käyttää sitä.
Olen yleensä saanut karppaamalla tiputettua 10-12kg mutta nyt se ei onnistu kun joka päivä lounaan jälkeen mulle iskee jälkiruoan himo,jäätelöä,pala suklaata,muutama pieni ohukainen,ihan mitä tahansa.Millä saisin sammutettua tuon omituisen tarpeen niin ettei hiilarit nouse kattoon,tumma suklaa,joo mut sitten menee ketoosi pieleen.
Onko se sitten elimistön tapa kertoa jostain puutoksesta.Syön paljon kasviksia ja salaattia,marjoja eli makrot pitäisi olla kunnossa.Onko kellään esiintynyt vastaavaa

Tuon jälkiruoan himon (tai käyttäisin ehkä sanaa mieliteko, se on positiivisempi tällaiseen asiaan) ei tarvitse tarkoittaa mitään erityistä. Sellaisesta ei myöskään ole mitään varsinaista tarvetta pyrkiä eroon, paitsi jos muusta syystä tavoittelee kovin matalia hiilareita.

Tarve ei ole omituinen, vaan ihmisellä on luontainen mieltymys makeaan. Silloin, kun määrät ovat järkeviä (vihreän herkkupallon rajoissa niilläkin jotka eivät vähennä hiilihydraatteja), niistä voi myös hyvällä omallatunnolla nauttia.

Ketoosikaan ei ole edes vähähiilihydraattisella ruokavaliolla painonpudotuksen kannalta välttämätön. Osa ei koskaan pyri siihen vaikka hiilihydraatteja vähemmän syökin.

Its olen noudattanut jonkinlaista "hyvaäkarppausruokavaliota" eli en pyrkinyt ketoosiin. Silloin päivän alle 100 gramman hiilihydraattimäärään (joka on sekin vähän) mahtui myös pieni makea pala, esimerkiksi pari palaa suklaata tai pieni jäätelö. Nykyisin liikun niin paljon, että syön hiilihydraattejakin enemmän (esim. pari palaa leipää päivässä), mutta vehnää vältän edelleen aina kun se on mahdollista.

Kannattaa käydä kyselemässä myös ketjussa Karppaajan ravinto. Siellä osa on sinun tavoin hyvin matalilla hiilareilla.

Olipa hiilihydraattien määrä mikä tahansa, kannattaa etsiä oma sellainen määrä jolla voit hyvin ja saat syödä sellaista ruokaa joka sinusta tuntuu omalta. Jos esimerkiksi kovin matalilla hiilareilla mielitekoja tulee paljon, voi olla hyvä nostaa määrää sen verran että jotain herkkuakin mahtuu välillä mukaan.

Sellaista tekee nimittäin yleensä eniten mieli, mitä ei syystä tai toisesta saa ollenkaan syödä. Vain sellainen muutos on painonkaan kannalta hyödyllinen, jota pystyy noudattamaan pysyvästi. Tästä syystä nostin itse hiilihydraattimäärää, kun huomasin ettei alle 100 grammaa riitä liikunnassa minulle.

Ketjussa Makeannälkä ja herkkujen kohtuus on myös keskusteltu mieliteoista.

Tännehän oli tullu montakin vastausta! Nyt vasta tajusin lukea tämän.Kiitos vastauksista. Nyt kesän aikana olen yrittänyt pitää viikot herkuttelematta, se on vähän helpompaa nyt kun on taas työt alkanu. Vknl menee vieläkin herkuilla. Olen miettinyt tuota kk herkutonta, mutta jotenkin musta tuntuu ettei minusta ole siihen.. Moni on kysellyt syönkö muuten normaalia ruokaa niin kyllä syön! ja terveellisesti. Aamiainen ennen töitä Kaurapuuroa, raejuustoa ja mehukeittoa.
9 kahvilla Rahkaa ja pilttiä. 11 lounaalla salaatti ateria, tonnikalaa tai jotain lämmintä ruokaa/lihaa +vihanneksia 200g. puol2 kahvilla joku hedelmä, iso omena+banaani, töiden jälkeen kotona lämmin ruoka ja leipää. Ja tämän jälkeen alkaa se herkuttelu. Sitten on reenit/ muuta urheilua illalla puoli8 aikaan ja reenauksen jälkeen palautusjuoma tai munakasta/rahkaa+banaania tai muuta vastaavaa. Kuten sanoin nyt vknl on se vaikein osuus kun ei ole niin tekemistä . Mietin koko aika vaan millon syön jne ja sitten tulee herkuteltua myös ja paljon. Nyt kesän aikana olen monesti joutunut kavereiden kanssa lyömään vetoa rahasta etten vaan ratkea herkuttelemaan. Nyt olen lauantaista asti herkutellut ja tuli taas sellainen tunne että mahalaukku räjähtää tämän päivän jäljiltä niin siksi tulin tänne kahtomaan vähän löytyisikö sopivia neuvoja. Ei mulla ole omasta mielestäni mitään ulkonäköpaineita oman kehoni kanssa, jonka takia herkuttelisin. Tänään menny litran aino suklainen mokkaunelma, 2x twix, daim, snikkers, mars, namia ja lakuja. eilen pari tikkujäätelöä, fetakolmio kroisantti ja litran vanilija jäätelöpaketti kinuskikastike purkin kanssa. Nyt sitten yritys taas ruveta lakkoilee--- kun sais vaan sen kunnon motivaation. ja tiedän että se on vaan itestään kiinni..

Ruuissa myös määrät ovat olennaisia. Eli kerrohan vielä vähän annoskokoja? Puuroa, raejuustoa, rahkaa, mutta minkä verran? Nuo kuulostavat muuten hyviltä valinnoilta, mutta epäilen, että saat ruuasta liian vähän rasvaa. Itselläni herkutteluun löytyi kohtuus helposti sen jälkeen, kun aloin käyttää ruuassa reilusti öljyä ja syödä pähkinöitä jne. Kokeilehan muutaman viikon ajan lisätä jokaiseen ateriaan t-lusikallinen rypsiöljyä (myös siihen rahkaan) tai pieni kourallinen pähkinöitä. Uskon, että tämä auttaa herkkuhimon hillitsemiseen. Mitään totaalikieltäytymistä en suosittele herkkujenkaan suhteen, alkaa vaan tehdä enemmän mieli. Rasvan kaloreista ei kannata olla huolissaan, niitä tulee todella vähän, jos saat näin esim. Puolitettua nykyisen herkkujen määrän