Asioita joita teen ahmimiskohtausten sijaan ovat:
-värityskirjojen värittely
-vissyn juominen
-lukeminen
-musan kuuntelu
-päiväkirjojen pito
-satunnainen kosketinsoittimella soittaminen -> sitä voisin kyllä lisätä
-tv:n ja leffojen katselu
-valokuvaaminen ja pehmolelujen kanssa leikkiminen ja pelleily
-välillä tälleen illat/iltayöt tuntuvat yksinäisiltä, mutta eihän se ruoka toki seuraa tänne kämppään tuo-> iltalääkkeet ku ottais ajoissa niin alkais aamutkin aiemmin ja näkis päivänvaloa ym.
-sit taas kyl harrastelen paljon kodinulkopuolisia juttuja, jotten syöminen on epäsäännöllistä (ihan hyvin voisin jatkossakin ottaa pientä syötävää ja juotavaa mukaan mm. banaanin ja vettä tms., niin toisinaan teenkin). Sori pitkät sepustukset. Tuli inspis.

En ymmärrä, miten voi päästä eroon makeanhimosta. Ei sillä ole merkitystä, miten paljon syön, siis normiruokaa. Syön ihan perus suomalaista ruokaa, ja se on se mun juttu ruokailujen suhteen, kun olen perheellinenkin, ja sopii mulle muutenkin. Ja ruokailuvälit on ok. Aina vaan tekee mieli makeaa. Jos olen ollut jonkun aikaa ilman suklaata ja herkkuja, niin heti kun maistan vaikka yhden suklaapalan, niin himo palaa ja syön taas kahta kauheammin makeaa.

Nyt tuntuu, etten saa putkea enää ollenkaan katkeamaan. Koko ajan on makea mielessä. Olenko vaan niin heikko?

Täällä hetkellä tilanne se, että liikunta maittaa, liikun ihan hyvin, salia, uintia, jumppaa, pilatestä, lenkkeilyä, kohta pyöräilyä. Olen myös päässyt eroon nivelvaivoista, etenkin polvet ja selkä kestää nyt hyvin. Kroppa on siis ihan ok, mitä nyt tän ikäsellä voikin olla. Elämä on muutenkin aika mallillaan.

Ainoa ongelma on toi makeansyönti ja se, että painoa pitäisi saada pois. Koen tottakai syyllisyyttä syömisistäni. Kokeilin jo sitäkin, että jonkin aikaa saa syödä niin paljon herkkuja kun pystyy. Tällä sallimisella makenhimon pitäisi alkaa helpottamaan (Kiloklubista löytynyt ohje). Ei minulla mitään vaikutusta ollut. Olihan se ihana syödä ihan luvan kanssa, mutta ei sillä toivottua tulosta ollut.

Miten ihmeessä saan tämän mättökauden katkaistua?

Siihen sokeriin jää valitettavan helposti koukkuun ja siitä koukusta on oikeasti hankala päästä irti. Minä olin alkuvuodesta 70 päivää sokeriherkkulakossa ja kyllä siinä useampi päivä meni ennen kuin helpotti. Parin viikon jälkeen ei enää tehnyt mieli työpaikan (olen opettaja, ja opehuoneessa on melkein aina jotain herkkuja tarjolla) pullia ja keksejä. Eli ei siitä koukusta pääse irti kuin totaalikieltäytymisellä ja vieroittautumalla.

maanantaina, 4. huhtikuuta 2016 klo 17:53 Naamis kirjoitti::
Eli ei siitä koukusta pääse irti kuin totaalikieltäytymisellä ja vieroittautumalla.

Miten ihmeessä tällaisen totaalikieltäytymisen voi saada edes alkuun
Kyllä mäkin joka ilta päätän, ettei huomenna enää. Sitä huomista ei vaan ole vielä tullut

maanantaina, 4. huhtikuuta 2016 klo 18:03 manja kirjoitti::

maanantaina, 4. huhtikuuta 2016 klo 17:53 Naamis kirjoitti::
Eli ei siitä koukusta pääse irti kuin totaalikieltäytymisellä ja vieroittautumalla.

Miten ihmeessä tällaisen totaalikieltäytymisen voi saada edes alkuun
Kyllä mäkin joka ilta päätän, ettei huomenna enää. Sitä huomista ei vaan ole vielä tullut

Tuo Naamiksen mainitsema tapa toimii oikeastaan melko harvoilla, eikä siihen tarvitse itsekurin voimalla yrittää pyrkiä. Ei silti, vaikka moni nykyisin pinnalla oleva painonpudotusohjelma ja esimerkiksi fitness-tyyppiset ohjeet niin sanovatkin.

Useimmille sopivampi ja loppuelämän kannalta helpompi tapa on vähentää herkkuja lisäämällä terveellisen ruoan määrää, ja kiinnittämällä huomiota sen sisältöön. Suurimmalle osalle herkkujen vähentämiseen pyrkivistä se tarkoittaa reilusti lisää proteiinia ja rasvaa, samalla terveellisen ruoan kalorimäärä nousee. Jonkin aikaa menee että keho tottuu tähän, mutta sen jälkeen herkkuja riittää paljon pienempi määrä. Ja sen pienen määrän voi hyvällä omallatunnolla syödä. Vihreä herkkupallo (jossa on sekä kalori- että grammarajat herkuille) on hyvä ohje siihen paljonko herkkuja on vielä sopivasti.

Moni ajattelee olevansa sokerikoukussa ja pääsevänsä irti vain totaalikieltäytymisellä, mutta yllättyy mitä muiden muutosten avulla tapahtuu ilman mistään kokonaan luopumista. Tässä ketjussa on paljon Patrikin kommentteja aiheesta, kannattaa tutustua niihin. Hänen artikkelissaan Tunnesyöminen ja makeanhimo on usein nälkää on käsitelty samaa aihetta.

Niin no jos oikeasti on todella pahasti koukussa sokeriin, niin en minä usko että siinä mikään kohtuus auttaa. Ei tupakastakaan pääse irti kuin lopettamalla kokonaan. Minulla ei ole tarkoitus olla loppuelämääni ilman sokeriherkkuja, mutta tuon lakon avulla pääsin irti siitä pahimmasta koukusta, jonka aikana piti saada suklaata tai muuta sokerista herkkua JOKA PÄIVÄ ja mielellään paljon. Ihmisillä on erilaisia elämäntilanteita, aiemmin minäkin olin sen pienen (vaikka sitten päivittäisen) herkun kannalla ja se toimi SENHETKISESSÄ elämäntilanteessa oikein hienosti. Tällä hetkellä taas tilanne on se, että on helpompaa olla kokonaan ilman kuin yrittää syödä vain vähän.

Mä kuulun just tähän JOKA PÄIVÄ -kategoriaan.

Minä taas tuohon Naamiksen kanssa samaan, eli silloin kun syödään herkkuja, niin mikään ihan pieni rippu ei riitä, joten helpompaa olla kokonaan lakossa. Kun hiilaririippuvuus on vähän hellittänyt, niin ehkä sitten pärjää taas vähän aikaa pienemmilläkin annoksilla. Riippuu myös elämäntilanteesa. Jos ahistaa, niin kylläpä silloin makea maistuu.

Nyt olen koettanut saada ruokarytmiä kohdilleen enkä ole niinkään välittänyt annoskoosta. Olen myös syönyt monipuolista ruokaa ja riittävän suuria annoksia. Yllätys, yllätys. Paino on hippusen laskenut eikä herkkuhimo ole vaivannut juurikaan.

Kaikki olemme erilaisia, joten joidenkin on helpompi luopua herkuista, joillekin koko tämä painon hallinta on ihan iisi juttu. Sitten taas on meitä, joilta se ei onnistu oikein millään. Onneksi nyt alkaa jo lääketiedekin tunnustaa sen, että olemme tässäkin suhteessa yksilöitä.

Minusta on alkoholi-herkkuja ja herkkuja. Tarkoitan filosofisesti. Jos on alkoholisti alkoa ei voi ottaa lainkaan. Eli on olemassa herkkuja meillä monella, jotka kerta kaikkiaan lähtevät lapasesta. Niihin ei kannata koskea. Esim. jos Fazerin sininen lähtee lapasesta, joku keskieuroopan suklaa voi olla ongelmattomampi. Minulla on muutama keksi ja karkki, joihin en koske koskaan, koska en niiden kanssa pärjää. Tämä ei mielestäni ole mitenkään ekstreemiä vaan ihan järjen käyttöä

Minulla ei ole ollut koskaan oikein varsinaista himoa makeaan. Jälkiruokiin kyllä ja on vieläkin, mutta nyt hedelmä jälkkäriksi riittää.

Sen olen huomannut paljon liikkuvana, että jos en syö tarpeeksi niin sitten lenkin jälkeen illalla on aivan vastustamaton himo syödä makeaa ja hiilihydraatteja ihan jatkuvasti. Tähän on auttanut se, että juon palautusjuomatetran heti lenkin jälkeen. Toinen juttu on, että minun pitää syödä riittävästi proteiineja. Vähintään sen 1,5 grammaa painokiloa kohden. Silloin myös hiilareiden himo ei iske.

Makeanhimokin näyttäisi olevan sidoksissa insuliinitasoon. Kun se pysyy tasaisena niin makeaakaan ei tee mieli. Muutama viikko taisi mennä tämänkertaisesta päikkärin aloittamisesta ennen kuin tuo tasainen syöminen alkoi pitää nälän ja makeanhimon loitolla.

No kohta saan kahvin kanssa mustikkapiirakkaa. Ajattelin syödä sitä sata grammaa ja en usko, että siitä puhkeaa mitään syöpöttelyh himoa.