Mullakin toimii tämä totaalikieltäytyminen karkista oikeen loistavasti sokerittomia pastilleja sillon tällöin syön ja purkkaa. Niillä saa makeanhimon kuriin vaikka ei sellasta oikeen enää olekkaan. Kun pysyy verensokeri tasasena ni ei tule sellaisa himojakaan

Voi hitto.

Eilen piti juoda lasi viiniä ja syödä 50 grammaa sipsejä elokuvaa katsoessa.

No, mopo lähti käsistä täysin

Pullo valkoviiniä ja puoli pussia sipsejä kurkusta alas.

Harmittaa niin paljon, että tekisi mieli kirkua

Miksi, oi miksi oon tämmönen selkärangaton läskipaska?!?


Avun pyytäjälle: kukaan ei laita ei-toivottuja asioita väkisin suuhusi. Kyse on käsien koordinaatiosta.


No hei ihanko tosi?! Luuletko, ettei kukaan meistä tuota tiedä?
Ongelma ei ole käsien koordinaatiossa, vaan ainaki mulla totutuissa tavoissa ja korvien välissä.
Tuollainen näsäviisastelu ei mun mielestä auta elämäntaparemontissa ei sitten yhtään.

perjantaina, 5. kesäkuuta 2009 klo 08:22 HoppaDoo kirjoitti::
Voi hitto.

Eilen piti juoda lasi viiniä ja syödä 50 grammaa sipsejä elokuvaa katsoessa.

No, mopo lähti käsistä täysin

Pullo valkoviiniä ja puoli pussia sipsejä kurkusta alas.

Harmittaa niin paljon, että tekisi mieli kirkua

Miksi, oi miksi oon tämmönen selkärangaton läskipaska?!?....

Opettelu vie aikansa, toisinaan mopo karkaa, mutta aina se palaa takaisin. Jos tekee mieli kirkua, anna palaa, niin paljon kuin ääntä lähtee ja niin kauan kuin henkeä riittää. Sitten kun kirkumistarve on tyydytetty, henkäise ja istahda miettimään miks kävi niin kuin kävi.
Minulla pysyy mopo parhaiten hanskassa, kun on vatsa täysi. Eli, kun tiedän, että illalla on herkuttelua luvassa, niin pidän entistä tarkemmin huolen, että olen syönnyt päivällä riittävästi. Kun alkaa herkutella, ei saa missään nimessä olla yhtään nälkä. Ensin riittävästi kunnon ruokaa ja vasta kylläisenä niitä sipsejä ja viiniä.
Kun olet tapahtunutta aikasi rakentavasti, et itseäsi syytellen, pohtinut. Sanot itsellesi: "Tehty mikä tehty, mutta menneet on menneitä. Niistä otetaan opiksi, mutta ei jäädä piehtaroimaan syyllisyyteen." Etkä sitten missään tapauksessa rankaise itseäsi millään kitukuurilla. Olet varsin selkärangallinen ja hieno selkärankasi ansaitsee tänäänkin hyvää ja monipuolista oikeaa ruokaa.

Kiitos, motivo

Tuli tosi paljon parempi mieli, ku luin sun viestin.

Prkl, minä en anna periksi! Huomenna on uusi päivä ja sentään jos 6 päivää 7 menee hyvin, niin on se aina voiton puolella!

olen suht normaailipainoinen..

(64 kiloa, bmi 23.2, vyötärö 73)

haluaisin laihduttaa suunnilleen 5 - 10 kilo, mileummin 10.. mutta olen suklaa addiktio!! syön sitä joka päivää, voi jopa sanoa että olen siitä riippuvainen..miten pääsen siitä eroon?? onko kellään samoja ongelmia??

Samaa ongelmaa ei minulla ole, mutta yritä ensin siirtää suklaan syönti vasta aterian jälkeen, jolloin sitä ei tee niin paljoa mieli.

unohdin kertoa että olen kärsinyt syömishäiriöistä, olen ollut anorektikko vuonna 2000 ja sen jälkeen tuli bulimia vuonna 2004, ja vuonna 2006 tulin raskaaksi ja painoa tuli sitten 30 kiloa lisää, nyt se 30 kiloa on mennyt mutta kroppa on muuttunut enkä voi sitä hyväksyä..ja yritän koko ajan syödä vähemmän ja vähemmän noin 300- 500 kaloria päivässä..mutta sitten tulee ihan hirveä suklaahimo...tuntuu siltä että olen niin monta vuotta sanonut itselleni että suklaa on ISO ei, ei. ja nyt olen kun pieni lapsi, kun sanotaan ei niin on pakko saada...

Alkuun kannattaisi ehka ruveta syomaan enemman...Kun ei ole hirvea nalka koko ajan, ei sita suklaatakaan ihan aina jaksa syoda. Itsekin olen suklaa-addikti, mutta nyt en enaa syo sita paivittain, vaan ehka pari-kolme kertaa viikossa. Mielihan sita tietysti tekee, mutta ilmankin parjaa vahan aikaa, kun syo tarpeeksi oikeaa ruokaa. Ja ruoan pitaa oikeasti sitten olla hyvaa, eli hakea sellaiset tavat valmistaa terveellista sapuskaa, etta myos makuhermot saa tyydytyksen, ei vaan mahalaukku. Eikohan se auta jo pitkalle.. Ja tietysti taytyy lakata tuo kieltaminen, siita himo vaan kasvaa. Ei se helppoa ole, mutta pikku hiljaa totutellen. Ja valilla herkutellen, ei ole olemassa repsahduksia on vain uusia alkuja

Pääsyyn mielestäsi liialliselle suklaan syömiselle kerrot jälkimmäisessä viestissäsi, eli sen että syöt vain 300 - 500 kcal päivässä. Kannattaa pyrkiä nostamaan energiamäärää vaikka vähitellen tuonne 1500 kcal:iin (sen määrän alle ei kenenkään suositella jäävän). Koska kerrot, että sinulla on ollut syömishäiriö, tuo saattaa tuntua vaikealta ajatukselta, mutta se kannattaa pienin askelin tehdä. Kertomallasi energiamäärällä sinulta jää suurin osa välttämättömistä ravintoaineista saamatta.

Toimisiko sinulla lisäksi se, että sallit itsellesi suklaata silloin kun tekee mieli, ja lopetat sen "kieltämisen" itseltäsi? Patrik on aiemmin vastannut, että herkuttelun sallimista "harjoitellessa" määrä saattaa aluksi olla suurikin, mutta yleensä melko pian asettuu kohtuulliselle tasolle. Samoin Patrikin ajatus on se, että vain kerta viikossa herkuttelua on askeettista. Tämä on yksi eroista Kiloklubin ja monien perinteisten laihdutusohjelmien välillä. Laatupallojen pitäminen pääosin vihreinä (5-10 punaista/keltaista viikossa mahtuu laadukkaaseen ruokavalioon hyvin) kertoo osaltaan myös sopivan herkkujen määrän.

Jos ruokavalion kokonaisuus on kunnossa, sinne mahtuu mukaan myös vaikkapa suklaata ilman, että se vaikuttaa negatiivisesti. Jos energiamäärä päivässä on vähintään 1500 kcal, puhtaasta näläntunteesta tulevat makeanhimot jäävät pois tai ainakin vähemmälle. Usein nälkä nimittäin ilmoittaa itsestään juuri haluna syödä makeaa.

Haluan puuttua tähän keskusteluun siksi, että itselläni on samanlainen tausta kuin Wilmalla; ensin anoreksia ja sitten bulimia. Tosin anoreksiasta on aikaa jo yli 20 vuotta ja bulimiasta "tervehdyin" 2 lapsen myötä. Neuvoisin ensinäkin Wilmaa hakeutumaan jonkun ravitsemusterapeutin tai muun asiantuntijan hoiviin, jos olet aikeissa laiduttaa. Lukemani perusteella et ole "sinut" ruuan kanssa, koska syöt aivan liian vähän ja todennäköisesti syöt suklaata nälkääsi. Suklaa on myös ihana syötävä siinä mielessä, että se ei turvota ja täytä vatsaa. Tämä tunne on myös minulle hyvin tuttu - vaikka olisin syönyt suklaata kilon verran. Syömishäiriöstä eroon pääseminen on usein todella vaikeaa ja joillekin se jää päälle koko loppu elämäksi. Mitä nopeammin pääset tästä ongelmasta eroon ja hyväksyt itsesi sellaisena kuin olet - sen parempi.

Itselläni oli vääristynyt suhde syömiseen vuosia, mutta olen päässyt siitä ja nyt sitten yritän keventää itseäni hiukan kiloklubissa - terveellisesti. Hyvin on paino lähtenyt laskuun, vaikka olen syönyt 1700-2000 kcal vuorokaudessa. Pituutta 172 cm ja tavoite 66-68 kg (lähtöpaino 75 kg). Vähän toista kuin anoreksian aikaan jolloin painoa oli vähimmillään 41 kg ja ajatukset aina ruuassa. Lähtökohta kaikilla pitäisi olla, että ei aina tarvitse miettiä ruokaa....

Wilma ajattele millaisen kuvan lapsesi saa ruuasta ja ruokatavoista. Ei lapsenkaan mielestä ole normaalia, että äiti ei syö mitään. Syömishäiriö saattaa myös periytyä ja sitä kukaan ei varmasti halua omalle lapselleen!