Heippa!
itse olen ollut suklaan kanssa "suhteessa" myöskin, kunnes tässä eräänä päivänä luin jostain että suhde ruokaan tai makeaan on verrattavissa ihmissuhteeseen ja jos haluaa esim päästä suklaakoukusta irti voi tehdä suklaan kanssa "BÄNÄT"... muutamat ensimmäiset päivät voi olla "ikävä" mutta sitten se helpottaa..
päätin yrittää tätä ja tein 24.5 BÄNÄT!
homma toimii......
joinakin päivinä Suklaa on tullut mieleeni mutta olen onnistunut pysymään päätöksessäni "SUKLAA EI OLE MINULLE HYVÄKSI"

fittiina: Toi kuulostaa hyvältä vinkiltä!! Tarvii varmaa ottaa opiks ja kokeilla.

Jatkoa fittiinan ideaan: ihan totaalinen välirikkokaan ei ole aina tarpeen, ystävyyden voi väljähdyttää hyvänpäiväntuuttavuudeksi Tavataan silloin tällöin kunhan ei liian usein.

... jep!
mulla vaan on paha taipumus siihen että "jos annan pikkusormen niin se vie koko käden
Hattua nostan niille jotka pystyy pitään sen "satunnaisena tuttuna" !!!!

Herkut, suklaa mukaan lukien, kuuluvat aivan hyvin osana elämään. Jos ei ole vielä sattunut silmiin, kannattaa lukaista Patrikin artikkeli Herkkuja kohtuudella.

Kuitenkin ennen kuin voi oppia kohtuudella herkuttelun, tulee syödä tarpeeksi, tarpeeksi usein ja tarpeeksi hyvälaatuista ruokaa. 300-500 kalorilla päivässä ei ole mitään mahdollisuuksia "kontrolloida" suklaanhimoaan - se kun on oikeasti puhdasta nälkää. Ja nälkää ei voi voittaa. Tästä Patrikin ajatuksia artikkelissa Makeanhimo talttuu tasapainoisella ruokavaliolla.

Joo, on luettu. Vaiks kaikki pallurat on vihreellä ja vajeet kohdillaa, nii silti se kohtuus on melkeen tuntematon käsite. Ehkä ne bänät saattaa olla omal kohdalla hyvä ja sit jonkun ajan pääst alkais palauttaa suklaan pikku hiljaa.

Entäs asenne, Tupsukka? Onko se sallittua vaiko kiellettyä? Omalta osaltani voin sanoa, että salliminen auttaa.

Niin, ja monilla on varmaan niin, ettei täysin himottomaan tilaan pääse koskaan. Sitä on siis turha tavoitella. Jo sekin voi auttaa, että hyväksyy, että välillä tekee pahasti mieli. Ja sitten syö.

Sallittua, mut jostain syystä se riistäytyy käsistä melkee joka kerta. Kerran kokeilin etten söis ollenkaa ja vähän aikaa se onnistukin, mut sit.... En o kieltäny iteltäni mitään, ku tiiän miten siin jonkun ajan päästä käy.
Mutten viel luovuta.............

Kuulostaa aika tutulta toi suklaanhimo. Itse oon muutamaan kertaan sen täysin kieltänyt itseltäni, ja oon onnistunut pitämään sen hetken aikaa, kerran useamman kuukaudenkin, mutta siitä seuraa aina se, että lopulta ahmin jopa 3-4 suklaalevyä viikossa. Ja sitten oon aina lihonut monta kiloa, kun liikuntakin on jäänyt. Nyt oon onnistunut muuttamaan ajatteluani niin, että suklaa (ja muut herkut) on sallittuja, eikä se haittaa jos välillä syön niitä. Ja itse asiassa tällä hetkellä ei edes tee mieli herkkuja. Mutta sitten kun taas tekee, annan hyvällä omallatunnolla itselleni luvan herkutella. Oon tosi ylpeä itsestäni kun oon saanut muutettua ajattelumalliani tähän suuntaan, että ei tule huonoa omaatuntoa jos herkuttelee. Mutta aikaa tähän on tietysti mennyt.. Onneksi Kiloklubi on ollut apuna ja tukena.

itse sallin joskus suklaankin. Siinä vain olen luja, etten osta isoa levyä koska tiedän etten kotona pysty irroittamaan näppejäni siitä. Pieni patukka saa luvan riittää. Ja riittäähän se kun tietää ettei se ole elämäni viimeinen. Parempi patukka muutaman kerran viikossa kuin isolevy joka päivä