Nyt kun luin tota Johnan kirjoittamaa, niin kyllä mulla oikeesti on takaraivossa sellainen, etten saisi syödä suklaata. Ei muuta kun "purkamaan" pääkoppaa....

Eilen minulle kaveri tarjosi suklaata ja vaikka aluksi koetin kieltäytyä, niin sitten tuli otettua yksi palanen kun niin kovasti sitä tyrkytettiin. Se yksi pala vaan ei riittänyt.

Kun se suklaa oli siinä pöydällä niin huomaamattani tulin syöneeksi sen loppuun. Tajusin vasta kun puristin sitä käärepaperia tolloksi mitä olin tehnyt!

Onneksi se ei ollut täysi suklaalevy, eli vaan noin puolet siitä söin. Mutta menetin oikeasti kontrollin. En mitenkään ahminut sitä, mutta siinä juttelun ja kahvittelun ohessa se vaan hävisi "parempaan suuhun".

Olin syönyt kunnon päivällisen ennen tuota, ei ollut nälkä, ei tehnyt mieli makeaakaan ... mutta jotenkin vaan jokin vanha tapa/tottumus iski.

Nolotti kamalasti. Ehkä pari ensimmäistä palaa oli vielä jotenkin nautittavia, kun siihen makuun kiinnitti vielä huomiota. Jälkikäteen koin sen suklaan melkein liian makeaksi.

Mutta silti olin sen syönyt! Jos olisin älynnyt pistää sen suklaalevyn kauemmaksi sen yhden palan nauttimisen jälkeen. Ehken olisi voinut täysin unohtaa sen olemassaoloa, mutta olisin paremmin voinut vastustaa kiusausta kun suklaa ei kuitenkaan ollut minun.

Mutta ei. Luotin liikaa kait siihen että olisin "parantunut" suklaariippuvuudestani ja petin taas itseni. Hyvin menee vain jos ei ole houkutuksia lähettyvillä.

Suklaakin voi paremmin sallia, jos sen nauttimisen ajoittaa esim ison lenkin jälkeen. Tietää kuluttaneensa ylenmäärin jolloin pieni suklaaerä ei kaada lopputulosta. Ei ole yhtään huono omatunto näin. Nauttii oikeasti hiljalleen maistellen, ei äkkiä rouskuttaen

perjantaina, 12. kesäkuuta 2009 klo 09:10 uikki kirjoitti::
Suklaakin voi paremmin sallia, jos sen nauttimisen ajoittaa esim ison lenkin jälkeen.

Anteeksi painokkuuteni, mutta en suosittele tätä lainkaan. Tällä vain vahvistaa sitä ajatusta, että herkut ovat pahoja ja ne pitää vähintään ansaita. Mitäs sitten, kun syö silloin, kun ei ole käynyt lenkillä? Tai on sairaana eikä pysty käymään lenkillä eikä näin ollen ansaitsemaan suklaata? Herkut ovat sallittu osa ruokavaliota, on liikkunut tai ei.

Calamity, minusta sinä et ehkä niinkään menettänyt kontrollia vaan silmäsi söivät. Voi olla, että jos suklaa olisi laitettu takaisin pakettiin, kaappiin, rasiaan tai aivan mihin vain pois näkyvistä, sinun ei olisi tehnyt enää lainkaan mieli. On aivan tutkittu juttu, että mitä enemmän näemme herkkuja, sitä enemmän syömme.

Huomenia... no niin... kokeilen nyt tätä "jätettyäni rakkaani, SUKLAAN n.3 vko sitten"..
eilen "juttelin " sen kanssa vähän aikaa.. vajaan 3.n totaalisen eron jälkeen"vaihdettiin kuulumisia"...
koitan nyt hyväksyä sen että "lankesin ", "eksyin polulta"
MUTTA! entiseen verrattuna;en syönyt lasten nameja kaksin käsin pois!
muutaman palan heitin naaamariin...
tänään uusi päivä ja en aio EXÄn perään "soitella"

Hei,

mulla toimii sellainen systeemi, että joka aamu aamukahvin kanssa syön yhden rivin fazerin tummaa suklaata (16 grammaa). Kahvin kanssa suklaa maistuu niin hyvältä, muulloin en kahvia juo kuin aamuisin niin ei oikeastaan suklaatakaan tee mieli muutoin. Ja tosiaan täytyy olla aina tummaa suklaata, sitä ei todellakaan voisi edes enempää kerrallaan syödä (vaikka fazerin tumma suklaa aika mietoa onkin, siinähän on juuri se 70% kaakaota mikä on minimi suklaalle, joka haluaa itseään kutsuttavan tummaksi, mutta syön tätä mieluummin kuin esim. maraboun 86% koska fazer yksinkertaisesti taitaa suklaan valmistamisen paremmin).

Katsokaa myös sieltä aineluettelosta paljon on se prosentti. Aluksi luulin fazerin tummaa suklaata tuhdiksi mut ei siin tainnu olla ees 50%. Sit on niitä oikeasti tummia erilailla maustettuinakin. tykkään chilistä.

saatan ottaa vain yhden palan mut sitä "nuoleskelee" kauan kun tietää ettei enempää ota.

lauantaina, 13. kesäkuuta 2009 klo 08:39 Maissinaksu kirjoitti::
Katsokaa myös sieltä aineluettelosta paljon on se prosentti. Aluksi luulin fazerin tummaa suklaata tuhdiksi mut ei siin tainnu olla ees 50%. Sit on niitä oikeasti tummia erilailla maustettuinakin. tykkään chilistä.

saatan ottaa vain yhden palan mut sitä "nuoleskelee" kauan kun tietää ettei enempää ota.

Joo siis jos haluaa fazerin 70% tulee ostaa niitä 80 gramman Thin Dark levyjä, ei sitä isoa levyä, sillä siinä on sokeria enemmän kuin normissa maitosuklaassa.

lauantaina, 13. kesäkuuta 2009 klo 08:39 Maissinaksu kirjoitti::
Katsokaa myös sieltä aineluettelosta paljon on se prosentti. Aluksi luulin fazerin tummaa suklaata tuhdiksi mut ei siin tainnu olla ees 50%....

Siis tumma sulkaahan tarkoittaa suklaata joka ei sisällä maitoa, eli erottaa tuotteen maitosuklaasta. Sana "tumma" ei kerro mitään kaakaon määrästä, vain maidottomuudesta.

Minä lähtisin tähän keskusteluun mukaan sillä että kaikessa pitää olla tasapaino...kuulostaa kovalta ja mahdottomalta mutta kaikki vaikuttaa kaikkeen....

Itse olen jo vuosia syönyt suklaata melkein levyn päivässä, välillä olen lakkoillut kun koitan laihtua mutta aina on siihen palattu, pahimmillaan suklaata meni jopa yli levy päivään...eli jotain 300g?

Nyt tämän kevään laihduttamisen myötä, siirryin ensin fazerin sinisestä siihen thin dark suklaaseen joka on tosiaan sen 70% kaakaota. sitä meni levy kerralla (no paljon parempi kuitenkin, se levy kun on vain 80g).

Sitten matkan varrella on ollut parisuhdekriisi johon uudelleen asentuessaan on tullut myös uudenlainen asenne ruokaan, luulempa siis että tämä heijastaa tunnesyömistä parhaimmillaan. samoihin aikoihin hankin elämäni ensimmäisen hormoonikierukan ja koen kerrankin olevani hormonaalisesti tasapainossa. Yöuneni ovat myös pitkästä aikaa olleet kunnolliset, jos oikein on väsyttänyt niin ihan tylysti olen ollut sängyssä jo klo.20.

nykyään syön kyllä suklaata sen mitä mieli tekee, MUTTA näiden uusien tasapainojen kautta (suurin kiitos taitaa mennä kierukalle) mieli ei tee suklaata kuin pala tai kaksi päivässä. Pitkään olen syönyt fazerin 70% suklaata yksittäispakattuina konvehteina ja niitä menee kaksi tai kolme illassa.

Eli kaikki vaikuttaa kaikkeen...oma elämäni ei todellakaan ole tasapainoinen joka suhteessa mutta kun mietitään himoja jotka kohdistuu ruokaan niin syy voi olla jossain ihan muualla, kuten itselläni ilmeisesti hormonaalisissa vaihteluissa ja muussa tunne-elämässä.

Tsempit suklaataistoon, se on tumma ja tulinen rakastaja josta ei kenenkään pidä hankkia itselleen aviomiestä...kaikki tietää miten sen suhteen käy!