Meillä on just tapahtunut käänne isännän kanssa. Hän on ollut viikon polttamatta Ja eilen hyvässä ravintolassa pihvinkin maku oli alkanut tökkiä! Sanoin sille, että sähän oot pian ku mä Se oli samaa mieltä. Eli kyllä näinkin voi lopulta tapahtua! (ei tosin hetkessä eikä pakottamalla suinkaan)

Kuule Therru! Et ois enempää voinu mun suusta kirjottaa! Meillä aivan sama juttu!

Ja oli iltoja, kun mieheni kaiveli sipsipussin kaapista ja meni sohvalle..Ni mä nostin kytkintä ja menin toiseen huoneeseen lukemaan..tai tekmään jotain muuta. Lenkillekkin olen muutaman kerran lähtenyt. En viittiny itteeni kiusata sillä, että katon kun toinen mässää herkkuja

ja mulle ei ainakaan lohtua tuo se, että järsin jotain porkkanaa tai muuta " hyvää" ja terveellistä koska se ei ole sama asia kun ne "oikeat" herkut!
En vain päästänyt itseäni sellaisiin tilanteisiin jossa tiesin kiusauksen vievän voiton!

ja ties kuinka monta kertaa on käteni ollut ottamassa keksiä tms kaapista..ni olen sitten vaan laittanu keksi pois ja kaapin oven kiinni!! Ja kävellyt pois! Tahdonlujuutta siinä kyllä mitataan. Ja siinä kun onnistuu,,,ni on kyllä tosi hyvä fiilis sen jälkeen

No tuli taas kerta, että mieheni söi jotain herkkua. ja päätinkin jäädä sinne olohuoneeseen. Ja voi sitä tunnetta aamulla..kun tajusin voittaneeni kiusauksen.Se oli mahtavaa!

Siitä vaan ottamaan yliote itsestäs:Sä pystyt siihen

Meillä valtava epäsuhta ruokavalion suhteen korjaantui sillä että sain mieheni houkuteltua tänne kirjaamaan omia syömisiään ylös.
Ennen hän söi karkkia/sipsejä/suklaata joka välissä, töissä, autossa, ennen ruokaa, jälkiruuaksi, ja välillä muuten vain

Niinkun kaikki täällä tietää, usein ne jotka syövät liian vähän varsinaista ruokaa korvaavat energiavajeen kekseillä/sipseillä/karkilla/limulla/suklaalla, joten syödyt herkut paukauttavat pallot armotta punaiselle.

Nyt on siis käynyt niin ettei mies halua lipsua vihreiden pallojen tavoittelusta ja joutuu näkemään paljon vaivaa saadakseen yli3000kcal kulutuksensa ruualla täyteen.
(Pienikokoinen mies mutta raskas fyysinen työ)

Edelleen joka päivä jää vajetta koska hän ei voi syödä kunnollista lounasta (mutta on alkanut syömään energiapitoisen aamiaisen ja ottamaan itselleen evääksi 2-3 ruisleipää+hedelmiä),
Nyt hän on oppinut olemaan täyttämättä vajetta sokerilla.
Eilen kysyin onko huomannut muutosta olossaan ja sanoi että huomaa kyllä että olo on parempi kun verensokeri ei sahaa ylös alas.

Karkkipäivä on kerran viikossa, leivonnaisia syö kun niitä on tarjolla ja rahkaa syö päivittäin aamupalaksi, mutta KK:n avulla pohjaton energiatankkaus leivän/muron/karkin avulla on jäänyt pois.

Meillä myös mies mässäilee ja minä yritän hampaita kiristellen katsoa vierestä! Itse asiassa tuo miehen mässäily on yksi syy siihen miksi ylipäänsä olen täällä painoa pudottamassa. Kun olin vielä opiskeleva sinkkutyttö, ositn mitään herkkuja tosi harvoin. Lähinnä sillon tällöin suklaata tai karkkia, mutta sipsejä söin varmaan vain pari kertaa vuoteen.

SItten kuvioihin astui mies, joka teki tuolloin työtä, jossa joutui liikkumaan päivittäin paljon. Seurustelun ja yhteen muuton myötä oma liikuntani väheni huomattavasti ja ruokavalio muuttui aivan täysin. Poikaystävällä oli tapana ostaa sipsejä joka kauppareissulla karkin ja kokiksen kera. Ja mitenkäs niitä sitten olet syömättä kun eteen tuodaan... Jossain vaiheessa sitten huomasin, että tuohon vyötärölle on päässyt syntymään melkoinen pelastusrengas...

Nykyisin olen oppinut jollakin tasolla pitämään itseni kurissa ja koko ajan opettelen sitä enemmän. Varsinainen ruoka meillä on yleensä terveellistä molempien tahdon mukaisesti. Kun poikaystävä ostaa itselleen karkkia "jälkiruuaksi", minä syön appelsiinin! Tai sitten otan yhden tai kaksi karkkia silloin tällöin ja pidän sen sitten myös siinä! Samoin sipseissä, joskus voin ottaa muutaman, mikä taltuttaa himon ja jätän sen sitten siihen! Olen ihan ylpeä itsestäni kun olen oppinut tälläiseen itsekuriin!

Toki joskus repsahduksia tapahtuu, mutta sitten palataan taas kaidalle tielle! Ja on poikaystävänikin vähentänyt omaa herkutteluaan roimasti aloitettuaan kuntoilun tosissaan!

Mulla on toisinaan myös ongelmia näiden mielitekojen kanssa. Tosin ilmenevät lähinnä silloin kun näen, että joku muu syö niitä. Esimerkiksi siksi olen kieltänyt miestäni syömästä karkkia, pullaa, sipsejä yms. nähteni, joka tosin ei aina toimi tämän toiveen mukaisesti. Eli itselläni toimii aika hyvin se poissa silmistä, poissa mielestä -sanonta.

Mutta heti kun eilen näin miehen syövän suklaata, täytyi itsekin käydä hakemassa muutama pala. Ja tänään mies halusi lätkämatsiin mentäessä koukata mäkkärin kautta niin eiköhän minunkin pitänyt yksi hamppari sieltä saada. Joten tällaisia ihan turhia kaloreita tullut taas... En tiedä mikä aivoissani kun en kestä sitä, että joku muu saa jotain hyvää ja itse pitäisi kieltäytyä samasta asiasta...

Hyvä tapa taistella mielitekoja vastaan on lisätä esim. aamupuuroon pellavansiemenrouhetta ja syödä välipalana 5-8 saksanpähkinää. Tai pähkinät voi myös jättää tilanteeseen, jossa tuntuu että pitäisi jotain hieman napostella. Itse olen huomannut, että jos ei saa ravinnosta tarpeeksi rasvaa, niin silloin mieliteot jyllää. Pitää vaan sitten huomioida, että ei syö liikaa rasvaa ja huonoa rasvaa. Niin ja liikunta on kanssa hyvä apuri. Aina kun tekee mieli jotain, niin vähän jumppaa tai lähtee lenkille. Itselläni on ainakin mieliteot loppuneet tällä konstilla ja syön jugurttinikin nykyään maustamattomana. Kun ei enää tee sokeria mieli .

Sano avokille, että syö herkkunsa muulloin, kun silloin, kun sinä ole lähettyvillä. Juttele, että tarviit tukea laihduttamiseen ja juuri tällainen, että hän ei söisi sinun nenän edessä herkkuja olisi hyvä tuki. Voihan se tietty olla, että avokki ei haluakaan , että laihdut, jos hänellä itselläänkin on laihdutettavaa. Usein on niin, että ei kestä,jos toinen onnistuu ja siksi torpeedoi toisen yritystä. Jos se on sitä niin kannatta jutella ihan avoimesti asiasta, että miksi sinä haluat laihtua niin terveydelliset seikat kuin perinnöllisetkin sairaudet, jotka ylipainosta tulee ja myös ne jotka kumpuavat vain sinusta itsestäsi esim. ulkonäöllsiet syyt.

Kannanpa mäkin korteni kekoon
Niin tuttu tarina on tämä mullekin - mies voi syödä melkein mitä vain, ja se ei juuri missään näy.. En tiedä kuinka pitkän aikaa teillä on mennyt muutoksiin ja kuinka kauan Therru olet jo taistellut asian kanssa, mutta jos yhtään lohduttaa, niin itse huomasin vain yks kaunis päivä, et mua ei yhtään haittaa, että puoliso mussuttaa iänikuisia korvapuustejaan ja suklaitaan, kun katsellaan telkkaria. Mun ei tehnyt edes mieli! Jos joskus jotain syön, niin syön sen vähän suklaata tai salmiakkia ja kohta on jo äklö olo.. mutta kyllä, sen hoksaamiseen (ettei ole pakko syödä) meni aika pitkä aika, melkein 1½ kuukautta.

Ja nyt pikkuhiljaa, kun puolison suvussa on II-tyypin diabetesta ja muita sydän-verisuonitauteja sukurasitteena ja hänenkin BMI:nsä on jo kohonnut (huikeisiin) 27-lukuihin, niin on oma isänsä ruvennut huomauttamaan, että voisi olla aika miettiä mitä suuhunsa laittaa. Ehkä sen ja tämän mun "rojektin" myötä, ei mies osta enää joka kauppareissulla karkkipussia tai suklaalevyä kotiin. Ennemmin se menee niin, että meillä on edelleen joulusuklaita kotona, koska kun mä en niitä syö, ei mieskään ole kokennut hirveää tarvetta niitä syödä. Ja mun rojektia on takana nyt 3½ kuukautta, ja tässä ajassa (on se sitten lyhyt tai pitkä) on jo miehenkin saanut ajattelemaan, ettei koko ajan tarvitse syödä, kun katsellaan telkkaria. Siitähän ne munkin kilot on kerääntyny kotoa poismuuton jälkeen - aina piti olla herkkua, kun katto suosikkisarjaa

Täällä jaetaan myös tämä ongelma! Mies on ehkä 10cm pitempi kuin minä, mutta hoikka kuin mikä. Kun aloimme seurustelemaan 6,5 vuotta sitten, hän oli suorastaan laiha ja teräväluinen. Minäkin olin ihannepainossani, juuri 20kiloa pudottaneena.
Noh, mehän sitten vietimme ihania iltoja kera herkkujen - hän sai lihaa luittensa ympärille ja lihaksia kiitos yhteisen kuntosaliharrastuksen, mitä minä sain? Läskiä, läskiä ja läskiä sekä tasapainottelua. Eipä pari kertaa viikossa kuntosalia paljon auttanut, kun rasia suklaata meni saman tien. Lenkkeilimme kyllä myös ahkerasti, mutta jossain vaiheessa sekin jäi ja vain minä jatkoin. Ruuan määrä, laatu ja annoskoot hämärtyivät opiskelijakämppään muutettuani,saati kun muutimme yhteen. (Vasta nyt olen oppinut perunan arvon ja salaatin teon aterioille.. )

Hän on edelleen hoikka herkkusuu, pieni massun kertyminen talvella ei häntä haittaa, koska hän karistaa sen kesällä pois. Liikunta, mitä se on? Kuntosalilla käynti jäi töitten takia ja sählyn peluu polvivamman vuoksi, mutta missä se näkyi, ei sitten missään. Peruskunto hänellä pysyy hyvänä hyötyliikunnasta.
Minä paahdan niska ja p*rse limassa salia, jumppaa, lenkkeilyä.. Hän istuu kotona syömässä namia. MIKÄ HUUTAVA VÄÄRYYS!

Nyt karkkilakkoni aikana hän ei ole kertaakaan ostanut karkkia tai sipsiä \o/ Hän pyytää, saako hän ottaa leffaa katsellessaan suklaata HÄNEN levystään. Kun se on hänen omansa, minulla ei ole osaa eikä arpaa siihen. Amen.
Ilmoitin suoraan, että mulle et anna mitään namia ja sinä sitten kiellät. Hyvin on toiminut. Joskus tulee kiusaus ja vänkyilen, että anna mullekkii, niin hän tuumaa, että muistatko sä mihin piti sopia ensi kesänä.. Tavoitteenani on siis kokoa pienempi mekko ystävän häihin

hui. tuo patrikin teksti kuulostaa kyllä todella hurjalta. itse en kylläkään ole vielä lähelläkään normaalipainoa mutta jotenkin tuntuisi kovan laihdutuksen jälkeen pelottavalta alkaa vain syödä ns. miten sattuu. niin paljon kuin haluaa. ja tuo herkkujen syönti 5-7krt viikossa. kyllähän se siitä tasaantuu ja pienenee se määrä mutta aluksihan tulisi varmaan kilot takaisin kun ne aluks niin hyvin maistuu!