Näyttää olevan aika yksilöllistä suhtautuminen makeisiin herkkuihin.
Minulla tottumus on toinen luonto, ja kyse makean suhteen on 95-prosenttisesti siitä.
Mulle päivittäisessä pikkuherkuttelussa ei ole mitään huvia, ja voin yhtä hyvin olla ilman, mutta jos seuran tai vaikkapa joulun/muun syyn takia haluan herkutella, niin en kyllä mitään grammoja ala laskea. Huonovointisuuttahan äkkiseltään isommasta määrästä makeaa tulee, mutta parempi niin kuin totuttaa itsensä joka päivä pienelle sokerialtistukselle. Noita jouluja ja muita seurasyömisiä vaan ei saisi venyttää yhtään pitemmäksi aikaa, koska pieneen huonovointisuuteenkin tottuu, ja esim kahvin kanssa tulee helposti (turhaksi) tavaksi hankkia jotain makeaa.

perjantaina, 5. elokuuta 2016 klo 11:36 Maui kirjoitti::
Täh? Siis onko mustikat kokonaisena hyvää kasvisruokaa, mutta sellaisenaan soseutettuna herkku??

Ei, jos soseutat mustikat sellaisenaan, lisäämättä sokeria ja siivilöimättä mitään pois. Tästä syystä esimerkiksi sokeroitu puolukkasurvos on herkku, sokeroimaton ei.

Sen sijaan hedelmistä poistuu yleensä aina kuoren lisäksi muutakin soseen valmistuksessa. Sosemyllyn käyttö poistaa kylläisyyden kannalta hedelmien olennaisen osan eli kuidun suurimmaksi osaksi. Siksi soseiden kylläisyysvaikutus on huono, jonka takia ne kirjautuvat herkuksi.

Jos valmistat soseen esim. omenoista itse keittämällä (ei myllyllä), mitään poistamatta ja mitään lisäämättä (edes sokeria), silloin voit kirjata soseen samalla määrällä tuoretta omenaa.

Kaupan valmiista soseista kuitu puuttuu lähes kokonaan, ja niissä on lisäksi usein mukana vettä.

Soseiden kirjautumisesta löytyy myös ruokatiimin vastaus täältä. Linkin vastauksen kirjoittaja nimimerkki Juuso toimi aiemmin Kiloklubin ruokatiimissä ja ruokatietokannan ylläpitäjänä.

Ok. Kiitos!

perjantaina, 5. elokuuta 2016 klo 11:04 Pape kirjoitti::

perjantaina, 5. elokuuta 2016 klo 10:37 Agentti kirjoitti::


Makeannälkä johtuu mielestäni siitä, että päivävajeet ovat liian suuria ja se syökö makeaa vain vähän vai sortuuko siihen on ihan itsekurista ja motivaatiosta kiinni. Kerran neljään kuukauteen olen minäkin sortunut, mutta en kanna siitä huolta.

Kyllä, mutta jos vajeet ovat liian suuria, silloin itsekurikaan ei välttämättä auta, eikä sen ole tarkoituskaan auttaa. Silloin järkevin tapa on vajeen pienentäminen, niinkuin sinäkin sanoit. Itsekurilla ei ole sen kanssa juurikaan tekemistä, ainakaan jos kyse on muusta kuin nopeasta määräaikaisesta dieetistä.

Elämässä tarvitaan itsekuria. Se on myös ihan positiivinen asia ja ilman itsekuria ei myöskään voi laihduttaa. Elämän ei kuitenkaan tarvitse olla kärsimystä. Järkevillä valinnoilla kärsimykseltä välttyy, mutta järkevät valinnatkin vaativat itsekuria. Itsekuria ei ole synnynnäistä vaan siihen voi kasvaa ja sitä voi kehittää. Myös iloisesti kärsimättä.

Vähän vielä edittiä. Itsekuria on vaikea pitää yllä, jos on stressantunut ja jaksaminen on vähissä. Tasapainoinen ja yksinkertainen elämä auttaa myös itsensä kontrolloinnissa. Valitettavasti nykyinen maailma ja elämäntapa ei suosi tasapainoisuusuutta. Siksi minäkään en kyennyt siihen ennen kuin nyt eläkkeellä vakavasta sairaudesta selvittyäni. Työelämän aikana kyllä kannattaa tavoitella elämäänsä tasapainoisuutta ja rauhaa. Siihen on keinoja...

Tuohan on ihan yksilöllistä miten kenellekin on helpointa välttää huonoja hiilihydraatteja, kunhan muistaa, että valkoista sokeria ihminen ei tarvitse ravinnokseen ollenkaan. Hiilihydraatteja ihan varmasti saa enemmän kuin tarpeeksi muustakin ja huomattavasti parempilaatuisia.

perjantaina, 5. elokuuta 2016 klo 12:05 Zardi kirjoitti::

Mulle päivittäisessä pikkuherkuttelussa ei ole mitään huvia, ja voin yhtä hyvin olla ilman, mutta jos seuran tai vaikkapa joulun/muun syyn takia haluan herkutella, niin en kyllä mitään grammoja ala laskea. Huonovointisuuttahan äkkiseltään isommasta määrästä makeaa tulee, mutta parempi niin kuin totuttaa itsensä joka päivä pienelle sokerialtistukselle..

Niin samaa mieltä! En saa mitään iloa kolmen pienen (salmiakki)makeisen syömisestä.

Sama muuten koskee alkoholia. Minulla on ystäviä, jotka pitävät tapanaan nauttia joka ilta yhden lasillisen viiniä ruuan kanssa. Tyylikästä, kyllä, ja sopii mm. painonhallintaan hyvin. Itse vain haluan juoda viiniä "maun mukaan" eli jos yksi lasi tuntuu riittävän, se on hyvä, mutta jos tilanne tuntuukin vaativan viisi, annan mennä. Ja siksipä en avaakaan pulloa arki-iltaisin

Yksilöllistähän tämä on. Minä taas kuulun niihin ihmisiin, joille pieni herkku useamman kerran viikossa, kaloreihin mukaan sopivana määränä, on parempi vaihtoehto. Jos pyrkisin yhteen herkkupäivään viikossa ja söisin silloin enemmän kerralla, herkkuja kuluisin yhtenä päivänä reilusti. Enemmän kuin nyt koko viikon aikana yhteensä. Tiedän tämän kokemuksesta. Jollakin kerralla tuo herkku voi olla esimerkiksi jäätelö, joka kaloreiden takia vie yleensä herkkupallon keltaiselle tai punaisellekin.

Yhtenä päivänä viikossa eli sunnuntaina en pidä ruokapäiväkirjaa, kaloreita saattaa silloin tulla muita päiviä enemmän. Mutta paino tuntuu tällä tavalla toimien putoavan paremmin kuin ennen, viimeisen kolmen viikon aikana lähes kaksi ja puoli kiloa.

Minulla on taustalla pysyvä ongelma kylläisyyden tunnistamisessa, siksikään tuo herkkujen säästäminen yhdelle päivälle viikossa ei minulle sovi. Tämä ongelma vaatii muutenkin osittain erilaista syömistä kuin "normaali laihdutus", esimerkiksi vajeen pienentämisen Kiloklubin suosittelemasta (syön 2100-2200 kcal päivässä, kun suositus olisii 1800-1900).

Ihana, että muutkin syövät herkkuja! Itse syön aina jonkin verran kun laihdutan, en pysty olemaan koko ajan ilman. Ja jos olen kokonaan ilman, huomaan että himoni kasvaa ihan kohtuuttomaksi ja sitten saatan yhtäkkiä sortua ahmimiseen...

Mutta luinkin just yhden hyvän jutun blogista. Eli kannattaa tehdä muutoksia kohtuudella, niistä tulee siten varmemmin pysyviä muutoksia elämään. Kaks viikkoa per muutos, kuten herkkujen jättäminen, uusi ruokavalio, uusi liikuntaharraastus jne. Näin niistä tulee paremmin osa omaa rutiinia kuin silloin että ottaa kaikki rytinässä osaksi elämää!
Lukekaapa, oli hyvä juttu: Ylläpitäjä on poistanut tästä rikkinäisen linkin

Mun syömishimot laukaisee kahvi tai yleensäkin lämpimät juomat. Sekä seura, yksinään harvemmin syön liikaa.

Liian pitkäksi jäävä syömisväli tai liian kevyt välipala ennen treenejä tekee minulla tuon viimeistään samana iltana. Syön päivällisen vasta liikuntaharrastusten jälkeen, joten välipalassa on pakko olla 300 - 400 kcal. Muuten tiedän jo etukäteen, mitä illalla tulee tapahtumaan.

Liikuntapäivinä (joita on viikossa viisi, ei painonpudotuksen vaan mieluisan lajin takia) reilu välipala tulee automaattisesti syötyä, mutta lepopäivinä se saattaa joskus jäädä pelkkään banaaniin ja kahviin. Vaikka tiedän täysin varmasti, että ei pitäisi.