Flunssasta kärsin ja tänään ja eilen on mennyt puoli pussillista turkinpippureita. Tuntuu, että ne ovat ainoa asia, jonka ylipäätään maistan. Nenäkin tuntuu aukeavan, kun syö riittävän tulisia karkkeja. Harmi vain, että nyt on kitalaki ihan rikki.

Jääkaapissa olisi levyllinen mariannesuklaata, mutta turhahan sitä on maistella, kun mitään ei maista.

Hehee, kiitos mukavasta palautteesta, hoohoo!

Kyllähän media tällaisiin näennäisesti herkullisiin tutkimuksiin tarttuu, koitetaan sitten parhaamme mukaan ampua niitä välillä alas. Tai lähinnä sovittamaan niitä painonhallinnan laajempaan perspektiiviin - siihenhän useilla uutispalveluilla ei luonnollisesti ole aikaa. Ei kuitenkaan kovin kannustavaksi viestiksi tuokaan tutkimus ole mediassa taipunut, kuvineen herkuttelevista naislaihduttajista.

Jopa kotimaisessa lääketieteen kirjallisuudessa ruokahimoja on toisinaan kuvattu ilmiöinä ikäänkuin gaussin käyrän mallisena kuvaajana, jossa herkkuhimo kasvaa voimakkaasti, mutta sitä aktiivisesti, tietoisesti torjuen, myös vaimenee vastaavasti. Tuon kuvaajan läpi on saatettu piirtää vaakaviiva, joka kuvaa ikäänkuin "sortumisriskiä", tiettyä rajaa, jonka alla pysyteltäessä herkku kyetään väistämään ajatuksen voimalla. Me Kiloklubissa emme kuitenkaan kannusta tuollaiseen ajattelutapaan, joka on kuitenkin melko mekaaninen ja kokonaisuutta pelkistävä.

Kiloklubissa ruokanautinnot ovat jokapäiväisiä kohtuullistettuja elämyksiä, pelättyjen, torjuttujen ja jopa hävettyjen henkilökohtaisten mörköjen sijaan.

Elikkä tuli tässä yhden ystävän kanssa keskustelua herkuista. Tämä mun ystävätär on painonvartijoiden ehdoton kannattaja, kun mä taas oon tykännyt tästä kiloklubista hirveästi.

No tämä mun ystävä oli sitä mieltä, että on ehdottomasti parempi pitää kerran viikossa karkkipäivä, jollon saa syödä vaikka 2kiloa karkkia jos mieli tekee, kun syödä joka päivä vaikkapa rivi suklaata. No mä taas olen sitä mieltä, että mulle parempi on se, että mä syön sen pienen määrän suklaata joka päivä, kun että söisin monta kiloa suklaata kerran viikossa.

Kumpi on siis parempi?

Kiloklubin mukaan on parempi syödä vähän herkkuja joka päivä, kuin paljon yhtenä päivänä.

mä ainakin syön sit pari suklaata jos siltä tuntuu, en ole ikinä ymmärtänyt tuota karkkipäivä-juttua, kun sit sitä porukka ensin kieltää koko viikon jotain kauheesti ja sitten ahmitaan pussi pari kerralla kauheeta tahtia ja tulee todella huono olo...
mieli on paljon parempi jos antaa itsensä syödä vähän hyvää joka päivä, jos siltä tuntuu.. kunhan ei joka päivä syö sitä koko levyä/pussia...
tai sitten syö vaan rusinoita ja viinirypäleitä, niilläkin lähtee makeannälkä

Itse oon sitä mieltä että toi ei voi olla terveellistä, että syö kerralla karkkia niin paljon kun napa vetää...(2kiloo..huh!)

Mun viikkoon kuuluu kyllä yksi karkkipäivä, mutta ei silloinkaan mitään kohtuuttomia määriä syödä. Pieni namupussi yleensä, ei sitä mega-jätti-super-hyper-maxi-pakkausta!

Jokainen tyylillään. Mutta totta on se, että jos yhtenä päivänä vetäis ihan överiksi ja mättäisi nassuun mitä käsiinsä saa, niin pitkällä tähtäimellä se ei vaikuta painonpudotukseen, kunhan sen jälkeen ymmärtää palata takaisin ruotuun, eikä jatkaa supermässyttelyä..terveyteen kyllä varmasti jotenkin vaikuttaa..ne lisäaineet, väriaineet ja kaikki hui!

Jos yhtenä päivänä syö hirveän määrän sokeria, kestää hiilarivarastojen tyhjentyminen pari päivää joten se yhden päivän mässäilyn "nollaaminen" voi kostautua jos ei muuten niin huonona olona. Ja mitä iloa loppujen lopuksi siitä yhden päivän mässäilystä on....? Mieluummin joka päivä jotain herkkua ilman syyllisyyttä.

keskiviikkona, 4. helmikuuta 2009 klo 18:04 Fyora kirjoitti::
mä ainakin syön sit pari suklaata jos siltä tuntuu, en ole ikinä ymmärtänyt tuota karkkipäivä-juttua, kun sit sitä porukka ensin kieltää koko viikon jotain kauheesti ja sitten ahmitaan pussi pari kerralla kauheeta tahtia ja tulee todella huono olo...

Enpä ymmärrä minäkään, mutta kaikille karkki- tai herkkupäivä ei ole tällainen. Kun syö hyvin viikolla, ei tarvitse kieltää mitään, kyllä se karkkipäivä sieltä tulee sitten kun tulee. Joillekin se vain sopii näin. Minun kun ei tee mielikään joka päivä mitään hyvää, joten en turhaan söisi esim. riviä suklaata joka päivä. Toki syön silloin herkkupäivänä hieman enemmän kuin rivin suklaata, mutta enpä tosiaan mitenkään överinä. Kun herkkupäivänäkin syö päivällä hyvin/oikein, niin ei tule ahmittua yhtään mitään illallakaan.

Kysymykseen: tottakai rivi suklaata on parempi kuin se kaverin 2 kiloa karkkia yhtenä päivänä, jos siis hän oikeasti syö noin paljon. Tai kiloja suklaata Mutta jos hän ei sitä ymmärrä, niin tuskin sinäkään saat sitä hänelle taottua. Jos nyt vaikka pari kiloa suklaatakin syö, niin laskekaapa mitkä kalorit (Yksi levy on vain 200g)

keskiviikkona, 4. helmikuuta 2009 klo 20:24 daniellah kirjoitti::

Enpä ymmärrä minäkään, mutta kaikille karkki- tai herkkupäivä ei ole tällainen. Kun syö hyvin viikolla, ei tarvitse kieltää mitään, kyllä se karkkipäivä sieltä tulee sitten kun tulee. Joillekin se vain sopii näin. Minun kun ei tee mielikään joka päivä mitään hyvää, joten en turhaan söisi esim. riviä suklaata joka päivä. Toki syön silloin herkkupäivänä hieman enemmän kuin rivin suklaata, mutta enpä tosiaan mitenkään överinä. Kun herkkupäivänäkin syö päivällä hyvin/oikein, niin ei tule ahmittua yhtään mitään illallakaan.

luit juuri ajatukseni

Mä kuvittelis ihan maalaisjärjellä, että kyse ois persoonallisuueroista. Toisille sopii pikkasen herkkua joka päivä ja toiset taas tykkää enemmän joko-tai -linjasta.
Itse ainakin koen joka päivä yhden suklaarivin paljon vaikeammaksi lähestymiseksi. Silloin saan muistutuksen siitä kuinka hyvää suklaa on, mutta joudun käyttämään hullun määrän itsehillintää jättääkseni herkuttelun yhteen palaan.
Minun on helpompi olla kokonaan ilman suklaata monta päivää ja sitten yhtenä päivänä viikossa syödä sitä tarpeeksi niin ettei sitä tee mieli lisää vähään aikaan. Yleensä tarpeeksi on minulle noin puoli levyä.. Kahta kiloa en ole toki itse koskaan koittanut ahmia. Kuulostaa jo bulimialta enemmän kuin herkuttelulta.