Suklaanhimoon syön itse suklaavanukkaan, on siinä ainakin vähemmän rasvaa .

Voi vitsit. Kiitos näistä loistavista neivoista! Nyt olen jo varma, että en enään napostele herkkuja! Näillä neuvoilla lähtee varmasti makeanhimo pois.

torstaina, 12. helmikuuta 2009 klo 09:58 Lakemonster kirjoitti::
Pakastemarjoja pitkään lasiin (mustikka, viinimarja tms), makeutusainetta päälle ja rasvatonta maitoa niin että vielä vähän marjoja näkyy. Kestää 30 sekkaa tehdä, ja menee jäätelöstä.

Pakastemarjoja korkea reunaiseen astiaan, sauvasekoittimella soseeksi ja mahdollisesti vähän jogurttia sekaan, jos haluaa. Ylimääräisen voi heittää annoksen kokoisessa purkissa takaisin pakastimeen.

Tästä soseesta ei voi jäädyttää jäätelötikkua/mehujäätä, se ei jäädy kiinni tikkuun, vaan jää tikusta vedettäessä muotin pohjalle. Kokeilin, ei onnistunut.

Edit: niin ja jäätelön himoon auttaa kummasti myös se, että vaikken ole laktoosi-intolerantikko, jostain syystä jäätelö (ja vain jäätelö) saa vatsani menemään sekaisin.

Paras apu itselleni on ollut se, että olen kieltänyt arkipäivisin herkut kokonaan ja viikonloppuna saa sitten herkutella, mutta tietysti kalorirajan sisäpuolella. Kun itselleen tekee selväksi, että arkipäivänä herkut eivät ole edes vaihtoehto, ei niitä edes tule niin mietityksi tai syödyksi sekä ne maistuvat sitten viikonloppuna entistä peremmilta.
Koska sehän on selvää, että joka päivä ei ole ihan pakko saada syödä kaikkea mitä tekee mieli Ja yhdistettynä SÄÄNNÖLLISEEN ruokailurytmiin ja että syö tarpeeksi usein ja riittävästi päivän aikana, olen itse päässyt hyvin eroon ainaisesta herkuttelusta. Se ei loppujenlopuksi vaadi edes niin kauheasti itsekuria (kuin mitä ensin ajattelee), kun vaan päättää, että viikot ovat herkuttomia ja viikonloppuna voi vähän hellittää. Tietysti kannustimeksi asiasta voi vielä lyödä jonkun leikkimielisen vedon sellaisen ihmisen kanssa joka tukee sinua tässä projektissa

Itse olen päässyt herkuttelusta eroon juurikin päinvastaisella lähestymistavalla. Herkkuja saan syödä aina ja niin paljon kuin haluaa. Keittiössä on laatikko, joka on täynnä karkkia ja sitä aina silloin tällöin täydennetään. Olen kerran punninnut tämän laatikon sisällön henkilövaa'alla ja sillä hetkellä karkkia oli yli 9 kiloa. Sisältäen karkkien pussien painon, mutta ei laatikon painoa.

Aika harvoin sieltä laatikosta tulee mitään otettua, kunhan muistaa syödä kunnolla. Viime viikolla kipeänä ollessani napostelin yhden suklaalevyn siinä viikon aikana.

Mulla kanssa sama ongelma.. Itse olen masentunut ja koulussa on rankkaa niin helposti lohduttaa itseään herkuilla, etenkin pimeään vuodenaikaan

Olen päättänyt että yritän enemmän vain keskittyä siihen terveelliseen syömiseen ja unohtaa hirmuiset rajoitukset.
Kokemuksesta tiedän mielialani laskevan ja itkeskelyn lisääntyvän jos herkkuja kovasti rajoitan. Säälittävää itkeä herkkujen perään, tiedetään

Olen yrittänyt korvata suklaalevyn suklaapatukalla tai 100g levyllä joka jaetaan puoliksi miehen kanssa. Puolen litran jäätelön sijasta syön yhden jäätelön tai neljäsosan vanilijajäätelö. Eli annoksia vaan koitan pinentään ja saada muuta syömistä reilaan niin eiköhän tuo herkkuhimo joskus laannu. (toivottavasti )

Herkkupallo on lähes aina punainen tai keltainen, mutta olkoon kunhan muut pallot näyttävät paremmilta

Minusta ei kannata koittaa kieltää herkkuja. Silloin niistä tulee helposti se kielletty hedelmä, joka sitten himottaa entistä enemmän. Itse ainakin syön hyvillä mielein herkkuja silloin kuin tuntuu siltä, mutta koita pysyä kohtuudessa.

En itseasiassa ole koskaan ymmärtänyt karkkipäiväkonseptia, koska meillä sitä ei ikinä harrastettu. Mitä jos karkkipäivänä ei teekään mieli mitään? Tai on pakko syödä koko iso karkkipussi, kerta on karkkipäivä:

torstaina, 12. helmikuuta 2009 klo 16:14 Didi_ kirjoitti::
Mitä jos karkkipäivänä ei teekään mieli mitään? Tai on pakko syödä koko iso karkkipussi, kerta on karkkipäivä:

Tuo kyllä kuulostaa aivottomalta touhulta. Eihän aikuisen tarvitse tuollaisia "sääntöjä" noudattaa?

Niinpä... mutta toisaalta tuosta kyllä moni varmasti tunnistaa itsensä. Kun on koko viikko odotettu sitä karkkipäivää ja sitten kun se koittaa niin puoliväkisin ahdetaan ne karkit kun nyt kerran saa syödä ja toisaalta kun sitten viikon päästä saa vasta seuraavan kerran karkkia niin vaikka olo on oikeastaan jo aika äklö niin pitää ne pussin pohjan viimeisetkin karkit vielä ahtaa suuhun. Ja jälkeenpäin sitä pysähtyy miettimään, että kovin montaa karkkia ei olisi tullut syötyä, jos oikeasti olisi lopettanut silloin kuin vielä karkki maistui hyvältä

Niin no mikä sopii kenellekin, siitähän se riippuu. Itselläni selvät rajat auttoivat parhaiten, mutta kukin tyylillään! Enkä tarkoittanutkaan tässä nyt mitään lapsuuden karkkipäivä-sääntöjä vaan mielestäni on ihan järkevää ettei joka päivä mätä kaikkea mitä mieleen juolahtaa. Kyse on siis kolmesta päivästä pe,la,su tai la,su . Ei vaan yhdestä jolloin houkutus ahtaa on suurempi. Mutta pakkohan ei ole vkonloppunakaan syödä mitään ylimääräistä , jos ei tee mieli.. Siihen juuri tavallani pyrinkin että niitä herkkuja tulisi harvemmin syötyä. Mutta kuten sanottua, mikä sopii yhdelle, ei sovi kaikille mutta en usko että kokeilemisesta ainakaan haittaa on