Hei,

Tiivistetysti olisi olennaista sisäistää, että sinä et ole makeanhimoinen ja vaan teet tai sinulle on tapahtunut jotakin joka tuon ilmiön tuottaa ja se on korjattavissa.

Pääasiassa sanoisin että tuohon ilmentymään jossa voit olla ilmankin makeisia pidempään mutta syömisen alkaessa se jää päälle niin ilmeisin tilanteen ylläpitäjä on nimenomaan tuo kielteinen suhtautuminen.

Eli jos/kun tunnistat ajattelevasi herkkujen olevan jotakin mitä sinun ei pitäisi syödä, niin se automaattisesti johtaa tuohon. Ja ratkaisu on alkaa opettelemaan syömään niitä sallitusti ja hyvällä omallatunnolla. Ja varmasti useammin kuin kerran tai kaksi viikossa herkkuja on OK. Lähtisin sinuna ajatuksesta että voit syödä herkkuja ihan hyvällä omallatunnolla sellaisen 4-5 kertaa viikossa.

Ennen tuon opettelua pitää kuitenkin varmistaa tosiaan että ateriarytmi on säännöllinen ja nälkä ei saa alituinen riesa.

Tunnustan kuuluvani tähän "karkkinarkki" -ryhmään. Olen ihan koukussa etenkin irtokarkkeihin, joiden kanssa en hallitse itseäni lainkaan.

Nyt olen huomannut, että kun kerran tempoilin itseni niistä eroon, olen pystynyt hallitsemaan sitä ahmimista. Eli nyt uskon siihen väitteeseen, että makean syöminen luo makeannälkää. Mitä enemmän siis karkkia syön, sitä enemmän sitä tarvitsen ja haluan. Tietysti meillä naisilla se hormoonitoiminta hieman aiheuttaa niitä himoja, mutta pääasiassa ongelma johtuu siitä itsestään: Karkkien syömisestä.

Kun kerran kärsii vieroitusoireet, niin sitten helpottaa.

Välillä tekee mieli vaan napata jokin hyvä maku suuhun ja jotain pureskeltavaa. Sitä varten pidän kotona erilaisia sokerittomia pastilleja:
Sisu salmiakki xylitol, Mynthon omena ovat suosikkeja tällä hetkellä. Kun tämmösen ottaa suuhun, ostaa vähintäänkin lisäaikaa sille, että ottaisi sokeriherkkuja.

Joskus täytyy näköjään ottaa lusikka kauniiseen käteen, ihan sananmukaisestikin...

Lueskelin eilen tätä ketjua ja tuota vanhempaa "Miten eroon hillittömästä makeanhimosta?" Olin jumiutunut ajatukseen, että makeanhimoni on parantumaton sairaus. Mutta kun koskaan ei kannata antaa periksi, niin ajattelin kokeilla paria juttua. Ensiksi lisäsin proteiinien määrää. Energiapallo oli kyllä vihreä, mutta proteiinipitoisuus alle 20%. Laitoin välipalavoileiville 2-3 siivua kalkkunaa/leipä. Sitten kaupasta terveellisten ruokien sekaan 80 g:n levy tummaa suklaata ja annoin itselleni luvan ottaa ainakin yhden palan joka aterian jälkeen jälkiruuaksi. Ja se toimi!!! Päivän saldo: 5 palaa suklaata, yhteensä 25 g, herkkupallo vihreä, eikä suurempaa makeanhimoa illalla. Tämä on uskomaton juttu, kun viimeisen kuukauden ajan ainakin on mennyt vähintään 3 jäätelötuuttia lähes joka ilta!

Kiitos, Patrik, hienoista neuvoista! Kannattaa uskoa asiantuntijaa..

Minullakin on tullut ruokavalioon uutena sallittuna herkkuna tumma suklaa. Lidlin 70 % kaakaota sisältävä suklaa on ihanaa. Ei liian makeaa, mutta yksi iso pala päivässä maistuu taivaalliselta. En ihan joka päivä sitä ota, mutta silloin kun oikein haluttaa herkutella, niin sallin sen. Yleensä saan myös muutaman mantelin tai pähkinän samalla, ja sepä vasta herkkuhetki!

Myös raejuusto-ananaspala sekoitus on tosi hyvä herkku, jossa on proteiinia ja hedelmää.

Minulla radikaaleinta tuossa edellä kirjoittamassani stoorissa on se, että ostin sen suklaan valmiiksi kotiin sallittuna herkkuna ja tavallaan suunnittelin sen syömistä jo etukäteen. Aiemmin aina joka aamu vannoin, että tänään ei sitten pisaraakaan herkkuja ja sitten aina iltapäivällä ryntäsin kauppaan ja ostin hurjasti kaikkea, täysin hallitsemattomasti.

Tässä kun on meidän pienessä perheessäkin juhlat tulossa, niin olen joutunut ostamaan ja leipomaan kaikennäköistä valmiiksi. TÄllä hetkellä kaapeissa komeilee suklaapähkinälevitettä (menee kakun kuorrutukseen), briossipullaa, rasvaista tuorejuustoa, kalkkunameetvurstia, tummaa suklaata, hötöistä paahtoleipää...

Pakko myöntää, että lusikallisen suklaapähkinälevitettä olen pari kertaa joutunut kauhaisemaan tässä viikon aikana. Muutenkin mua ahdistaa kaikki herkut, joita joutuu kattelemaan jo muutenkin ahtaassa keittiössä. Niitä ei saa oikein piiloonkaan!

Mitäs te muut? Yltääkö itsekuri tämmösissä tilanteissa tarpeeksi korkealle?

-Henne

Toisinaan yltää, toisinaan ei sitten yhtään. Se normaali mässyolo, eli väsy tai harmitus saavat mut syömään ne kotona säilytettävät herkutkin. Toisinaan sitten taas on ihan helppoa olla syömättä. Miten milloinkin, tässähän opetellaan vasta. Onneksi noita juhla-aikoja ei sentään kovin usein ole eikä näinollen mitään herkkuja niitä vartenkaan.

Riippuu herkusta. Suklaa ja karkit eivät säily kaapissa montakaan tuntia, mutta esim. keksejä ja jäätelöä ei tule niin helposti ahmittua yksikseen.

Riippuu kyllä ihan päivästä. Toisinaan vaan iskee pieni "possu", joka syö aivan kaikki herkut mitä vaan silmiin osuu, kun taas sitten toisinaan oikeen oksettaa ajatus herkuista.