Mulla on samat tunteet kuin tuolla Rianilla juuri nyt!
Hitsin hyvä vauhti hyytyi alamäkeen ja taas ollaan painokäyrää kipuamassa ylös päin! Ihan kuin mieleni pelkäisi kroppani olevan liian kaunis hoikkana ja tekisi kaikkensa sen eteen niin pääsisi käymään ja määrää käden ja suun yhteiseen lakkoon tavoitteitani vastaan.!!!
Se siitä rennosta painon hallinnasta sitten!!!! Tai ainakin painonhallinnasta yleensä -sitä rentoa en viellä ole nähnyt, mutta jos joskus näkyy pyydän kyllä nimmarin
PR...kele! Tästäkin suosta vaan noustaan ja entistä vahvempana joskin ei niin puhtoisena!!

Hei!

En nyt jaksanut lukea kaikkien vastauksia, mutta ajattelin kertoa millä eväillä itse laihduttelen. Patrik sanoi ensimmäisessä vastauksessaan, että oletko kokeillut ihan omaa ruokavaliota (ei siis mitään karppausta, vartijoita yms) ja sillä mentaliteetilla olen minäkin nyt liikenteessä.

Siis syön juuri niitä ruokia mitkä oikeasti maistuvat hyvältä (koulussa syön rehut, koska ne maistuvat siellä hyviltä, kotona ei tehdä kun kerkeävät nahistua), aamulla syön viiliä myslillä ja pähkinöillä vaikka "oikeaoppisesti" pitäisi syödä kaurapuuroa marjoilla jne. Ja kyllä, joka päivä syön jäätelöä, koska tykkään siitä ja se ehkäisee päivittäistä karkin syöntiä (jätskeissä on hyviä vähäkalorisia, karkeissa vähintään se 350kcal/100g) eikä se, syönkö tänäänkin jädeä oikeasti kuulu kenellekään Pääasia, että suu tykkää ja vaaka näyttää päivittäin vähemmän Ja jos ei vaaka ala liikahtaa, korvaan lämpimän päivällisen jogurtilla ja leipäpalasella, mutta silti jälkkäriksi saan jätskiä, koska mun on todella paljon helpompaa luopua tavan ruuasta kuin herkusta.

Liikuntaakin olis olevinaan pakko harrastaa ja piirakan mukaisesti. Tässäkin olen tullut siihen tulokseen, että liikun just sen verran kuin kerkeän ja sitä lajia kuin tykkään eli tällä hetkellä itämaista tanssia sekä ryhmässä että kotona videon tahtiin. En jaksa tästäkään stressata, elämä on siihen liian lyhyt eikä vaakakaan ole tästä napissut.

Tämän rentoilun lisäksi käytän mielikuvaharjoitetta, eli viikon verran olen sanonut itselleni, että saan painoni 80 kiloon ja huomenna se sitä näyttää ja tänä aamuna se sitä sitten näytti Tänään sitten vaihdoin tuon 79 kiloon ja nyt vakuutan itselleni saavani painon sinne niin kauan kunnes se siellä on, jolloin vaihdan sen taas 78 kiloon. Ja joskus lisämotivaattorina kuvittelen itseni sitku-pikkumustaan

Hienoa Miisa Mesisuu jos pystyt syyllistymättä syömään sen mikä maistuu hyvältä Harva meistä kykenee.

Mielestäni rennon syömisen idea ei kuitenkaan ole se, että jos paino ei putoa jätetään ruoka pois ja korvataan se herkuilla. Ruuasta saa kuitenkin ne tärkeät vitamiinit ja hivenaineet.
Mutta kuten sanoit jos näin haluaa tehdä ei se kuulu muille

Niin, itse ajattelen , että olisi hyvä oppia elämään ajatellen että syödä elääkseen, ei elä syödäkseen.
Tajuaa sen, että joka suupala tuo lisää (esim. suklaa, hetki suussa,kohta vyötäröllä,tyhmä klisee mutta totta! Tutkimuksia on siitä, että periaatteessa ihminen maistaa vain pari ekaa palaa suklaasta ja sen jälkeen makuaisti tavallaan "turtuu"! Eli edes turhaa enää sit ahtaa...)...Löytää tasapaino.
Löytää onni muusta kuin siitä mitä suuhunsa laittaa...
Juhliminen tai onni ei löydy syömisestä vaan jostain ihan muista arjenkin pienistä asioista.
Ateria rytmin pitäminen takaa sen, ettei nälkäisenä kaupasta lähtiessä tunge sitä ~400kcal patukkaa suuhunsa kotiin mennessään ruokaa laittamaan.Pienet asiat merkitsee...

Ei korvaa kunnon ruokaa millään nopealla, retkieväs asia erikseen, kunnon leipää ,vihanneksia ,kasviksia ja hedelmiä.Valitsee aina vaalean viljan sijaan tummaa, monille toki käy vaalea riisi +pasta, mutta tummemmalla pastalla ja riisillä pärjää pienelläkin annoksella ,riittää jaksamaan, ei syö liikaa!

Meillä äideillä on joka tapauksessa ikäänkuin "sisäänkirjoitettu" tapa kokea syyllisyyttä kaikesta.
Ei ole paha joskus nauttia herkkua tai juoda jokunen olut tai viinilasillinen, kunhan ei jäisi TAVAKSI tai joka päiväiseksi.
Ottaa terveellisyyden ja tasapainon tavoitteeksi ja ei santsaa ruoka-aikoina ja kun syö oikein, eli terveellisesti ei jää tunnetta, että tarvitsee santsata! Ei mieti liikaa sitä, mitä nyt jään paitsi kun en vetäse lisää tuosta tuota herkkuruokaa, vaan ottaa sen sallitun määrän ja syö hissukseen nauttien... (Kun osaisi tämän kaiken tajuta itsekin)
Miettii, kuinka ihanaa mahtua ens keväänä uuteen kesämekkoon! Vai mitä!?

Eiköhän tsempata toisemme voiton puolelle!?

Kävin eilen kuuntelemass Patrik Borgia ja luento oli todella hyvä.
Alan pikkuhiljaa ymmärtää mikä viisaus kehossa on jos sille antaa mahdollisuuden.

Parasta on päästää irti itse kehitetyistä rajoitteista koskien ruokaa ja syödä järkevästi kun on nälkä ja sellaista mikä maistuu.

Tuo kuullostaa hölynpölyltä tällaisesta ihmisestä joka on aina laskenut jokaisen suupalansa, mutta eilisen luennon jälkeen jäin miettimään asiaa ja tulin siihen tulokseen, että totuuden siemen tuossa on.

Nyt kun vielä pääsisin omien ennakkoluulojeni yli

Minä en ole päässyt Patrikin luennoille, mutta kirjansa taidan kaivaa esiin vielä tänään iltalukemiseksi. Luin sen pari vuotta sitten ja olin samaa mieltä oikeastaan kaikesta, vaan käytännön asteelle en ole vielä ehtinyt. Niin kuin monella muullakin, ne vanhat laihdutustavat ja -ajatukset istuvat tiukassa. Mutta kun tätäkin viestiketjua lukee, alkaa hiljalleen herätä ajatus, että ehkä minäkin sittenkin uskallan kokeilla jotakin aivan uutta...

Jospa susseli7 yhdessä uskaltaisimme uudelle ja vieraalle maaperälle
Ensimmäiset päivät ja viikot ovat varmasti pahimmat kun ei tiedä yhtään mitä tulee tapahtumaan, nouseeko vai laskeeko paino. Ehkä kuukausi jo kertoisi mihin suuntaan mennään. Se vain tuntuu kamalan pitkältä ajalta elää epävarmuudessa, kyllä siinä sielunsiskoa kaipaisi

Yrittänyttä ei laiteta - tai miten se nyt menee . Flunssa kaatoi vuoteeseen, ja sen kunniaksi olen opiskellut Rentoa painonhallintaa kynä kädessä, alleviivauksia ja muistiinpanoja tehden kuin kunnon opiskelija konsanaan. Tunnistan itseni kovasti monesta kohdasta, ja vaikka järki sanoo, että näinhän se asia on, vaikea on antaa periksi ja hypätä puolituntemattomaan.

Mielenkiintoista on tehdä uusia havaintoja omasta itsestä, kuten että töissä en koskaan ota ruokaa näläntuntemuksen mukaan, vaan mietin aina minkä verran kannattaa/kuuluisi/"saa" syödä. Vilpittömän hämmästyneenä pohdiskelin, että luultavasti aika moni hoikka työkaveri syö sen mukaan, miten nälkä on, kaloreita laskematta ja sen suurempaa tunnekuohua tuntematta. Minä sen sijaan en ikinä. Joko otan niin vähän, että olen "hyvä tyttö ja laihduttaja" tai sitten syön tosi paljon, kun kerran on painonnosto menossa.

Tai tiedän varsin hyvin suklaansyömisen karkaavan otteesta juuri niinä hetkinä, kun ajattelen tehneeni väärin ja suurta syntiä, ja annan sitten palaa oikein kunnolla, tulevaisuudessa alkava askeesi silmissä siintäen ja jo ennalta hirvittäen.

Tunnistan myös tapani siirtää nälkää töiden jälkeen, kuvittelen, että kannattaa syödä vasta joskus myöhemmin. Jolloin siis onkin yleensä jo niin nälkä, että kohtuudessa pysyminen on enempi vähempi mahdotonta.

Eli kyllä sitä löytää useitakin tapoja ja tottumuksia, joita voisi muuttaa ja joihin voisi suhtautua aivan uudella tavalla. Aion lukea kirjan nyt kaikessa rauhassa ja ajatuksen kanssa loppuun asti. Jos vaikka uskaltaisin päästää irti vanhoista laihdutustottumuksista, joiden ansiosta siis paino on jojoillut viimeiset lähes parikymmentä vuotta.

Vielä vähän hirvittää, mutta jokin tuolla päässä kuiskailee, että tällä uudella tavalla se hyvä olo voisi ihan oikeasti löytyä. Rohkeutta itse kullekin!

Olenkin kirjoitellut tänne ketjuun muutamia kertoja.

Toivottavasti Patrik ehtii täällä jossain välissä käydä lukemassa, sillä pientä neuvoa kaipaisin...

Eli olen kokeillut sallivuutta ja todennut sen toimivan Olen tänne ketjuun kirjoittanut siitä muutamaankin otteeseen.
Minulla on myös takana painonvartija taustaa joten olen ollut äärettömän onnellinen kun olen pystynyt rentoutumaan ja kuuntelemaan omaa kehoani ja syömään sen tarpeiden mukaan. On aivan uskomattoman vapauttava tunne kun voi syödä aina kun on nälkä eikä tarvitse miettiä montako pistettä tai kaloria tässä nyt on ?

Huomaan, että keho on yllättävän viisas kun sille antaa sen mahdollisuuden. Eli keho kyllä osaa pyytää mitä se tarvitsee, jos olen syönyt liian vähän rasvaa, huomaan himoitsevani pähkinöitä. Jos jonain päivänä olen syönyt liian raskaasti, seuraavana päivänän keho itsestään tasaa tilanteen ja huomaan kaipaavani jotakin ihanan kevyttä ja raikasta hedelmää. Ja huomaan, että paino tuntuu tasaantuvan aika automaattisesti tuonne 60 kilon hujakoille, olen 168 cm pitkä.

Joskun laihdutusaikana lenkkeilypäivänä tuli syötyä herkkuja tai pizzaa, halusin käyttää liikunnalla kulutetut kalorit, nyt huomaan että liikuntapäivänä ei tarvitse oikeastaan enempää ruokaa, vaan useimmiten seuaavana aamuna tekee vasta mieli tuhdimpaa aamupalaa.

Mutta mutta,ongelmani on herkut
Olen siitä kirjoitellut täällä usein ja täällä sallivuus ketjussa olen maininnut että sallivuus on toiminut ja olen oppinut syömään pieniä määriä kohtuudella. Mutta nyt on tunnustettava, että se kohtuus ei oikeasti sovi minulle, vaan paljon paljon helpompi olla kokonaan ilman herkkuja. Muutama päivä menee hyvin, syön pieniä määriä kohtuudella. Pikkuhiljaa määrät kasvavat kuin itsestään ja sitten mopo lähtee käsistä. Olen pohtinut, että kyse ei ole nyt kieltämisestä, olen sallinut itselleni herkut.
Oikeasti, jonain päivänä kun aloitan makean syömisen niin en kertakaikkiaan pysty sitä sen päivän aikana lopettamaan Syön makeaa koko päivän ja olo on sen mukainen Pää menee aivan sekaisin ja on paha olo ja silti vain jatkan syömistä. eikä kyse ole nyt enään edes siitä että ajattelen että syön nyt tänään kun huomenna taas laihdutan. En vain kertakaikkiaan pysty lopettamaan makean syömistä kuin vasta seuraavana päivänä En edes koe syyllisyyttä siitä syömisestä vaan syön vain makeaa niin paljon kuin pystyn.

Olen todennut, että minun on helpompi olla kokonaan ilman herkkuja. Jogurttia voin syödä yhden tai kaksi päivässä, se maistuu hyvälle enkä jää siihen koukkuun.

Kysymys Patrikille kuuluukin, että onko pahasta tällainen kieltäytyminen jos toteaa että herkut eivät kertakaikkiaan sovi ? Jos kuitenkin pystyy syömään normaalia ruokaa ja joskus pizzaa ja hampurilaistakin ilman syyllisyyden tuntoja. Itselleni on jo melkoinen saavutus että kaikkia ruokia ja myös pikaruokia saa syödä vapaasti ilman kontrollia.
Toisinaan, olen käynyt merkkaamassa syömäni ruuat kiloklubiin ja 90% vihreä suora on tullut ihan itsestään, tekemällä niitä itselleen mieluisia valintoja. Ja painon pysyy samoissa lukemissa

Itsestäni tuntuu parhaalta vaihtoehdolta luopua herkuista, mutta olisi mielenkiintoista tietää, olenko nyt täysin väärällä polulla kun kuitenkin monesta suunnasta sanotaan että herkkuja kohtuudella ?

Ja toki kaikki muutkin saavat kommentoida ja antaa hyviä vinkkejä. Toivottavasti Patrik kiireidensä lomassa ehtisi jotakin kommentoimaan

Hei matka!
Mulla on just sama vika ku mopo lähtee se menee kanssa ja poden sit huonoa omatuntoa, Olen suurinpiirtein saman kokoinen kuin sinä että ei tartte laihduttaa syön noin kuusi kertaa päivässä ja terveellisesti kaikki ihan jees mutta.. ku se alkaa niin se on menoa, toisinaa pystyn kohtuudella syömään makiaa mutta mun on helpompi olla syömättä. Minusta tämäkään tapa ei ole oikein olen monesti ihmetellyt mistä tämä johtuu koska syön kuitenki säännöllisesti.Käyn 1-2 kertaa päivässä noin vajaa tunnin lenkkejä,uimassa kerta viikkoon ja salilla 1-2 kertaa. Liikun kyllä paljon mutta ruokien jälkeen se makian nälkä on tuskastuttavaa. Et nyt pitäs tulla uusia neuvoja tähän pulmaan. Hedelmät ja kuidut syön päivässä.