Taisin kuulostaa vähän katkeralta tuossa edellisessä viestissäni... sitähän se tuppaa välillä olemaan! Mutta toivon kovasti että minustakin tulee vielä normaali! Pikkuhiljaa eteenpäin, mutta kuten todettu, en vielä pysty 'vapaaseen sallivuuteen'.

Kiitän minäkin, että on tällainen ilmainen sivusto, josta voi opetella terveel-
lisempiä ruokatapoja, on hyvä seurata minkälaisia ongelmia on näiden
syömisten suhteen, minä olen aina ollut sitä mieltä, että se on geeneistä
kiinni, minkälainen on, mulla on kaksi lasta, toinen oli aina kuuviulu, toinen
oli aina tukeva, ja samaa ruokaa söivät, itse olen ollut normaali lapsena
ja nuorena, ja paljon söin karkkia, kun serkku, joka oli silloin jo aikuinen,
kun itse olin pieni, hän oli Hellaksen kaupparatsu, ja sai aina niitä mainos-
laatikoita, toi aina meille, enkä lihonnut, mutta olen oppinut nyt vanhempa-
na, että kyllä voi lihota, jos syö väärin, olen minäkin syönyt väärin, mutta vasta nyt vanhempana on ollut ylipaino- ongelmia, ja mitä ahmimisiin tulee
kyllä mulla on myös niitä, kun tulee herkkunälkä, voin viikonlopun aikana
syödä kokonaisen purkillisen sorbittia, se on ainoa herkku maitorahkan
lisäksi, mitä nykyään syön, johtuu siitä, että on maito, ja vilja- allergia, olen oppinut oikeita ruokatapoja, ja sen että pitää syödä monta kertaa
päivässä, mulla on noi herkut nykyään hedelmät, pitää ahmimisen pois.
Keitettyjä vihanneksia syön myös, kun nälättää ylimääräisesti, eli silloin
kun oikeasti ei ole ruoka-aika, siis paljon olen oppinut täältä klubilta,
myös liikunnan tärkeyden, pitää pois ruoan äärestä,Tsemppiä kaikille!

tiistaina, 24. helmikuuta 2009 klo 09:15 Mayflower kirjoitti::

Minäkin olen kokeillut sallivuutta. Halusin kokeilla löytyisikö se kohtuus lopulta... ei löytynyt. Se oli neljä kuukautta ihan pelkkää syömistä. Ei ollut hyvä olo, en todellakaan ollut rento enkä onnellinen vaikka sain syödä ihan mitä vain.

Piditkö kiinni ruokarytmistä ja ruuan laadusta? Jos nämä eivät ole kunnossa, sallivuus ei toimi. Eli ensin perusruokailu kuntoon.

Niin, sallivuus ei tarkoita sitä, että eletään kuin pellossa. Herkkuja saa syödä muun ruoan lisäksi, ei muun ruoan tilalla.

Oletpa Johna tietenkin aivan oikeassa! Enhän minä osannut pitää mistään kiinni eli paljon on vielä töitä tehtävänä.

Oletteko muuten sitä mieltä että meistä ongelmasyöjistä ei tule koskaan 'normaaleja' vaan samoin kuin juomisen lopettaneet alkoholistit joudumme loppuelämän jossain määrin pitämään itsemme kurissa? Itse olen tullut vähän siihen tulokseen ja hyväksyn ajatuksen. Ja jos alkoholisti pystyy lopettamaan juomisen niin kyllä minäkin pystyn lopettamaan mässäilyn... tosin tuo edellämainitsemani perjantaipolitiikka ei varmaan auta asiaa - mutta jossain vaiheessa aion päästä siitäkin eroon!

Mutta varmasti lopunikääni joudun takaraivossa muistamaan että minulla on tämä ongelma/heikkous ja elämään sen kanssa eikä päästää sitä hallitsemaan minua.

Sillä huumettahan tämä ruoka väärinkäytettynä on, niin kuin alkoholi joillekin muille. (Pitää kai kuitenkin olla tyytyväinen ettei se riippuvuus ole sinne juomapuolen suuntaan!)

Ei minulla ole hirvittävän paljon ylipainoa (BMI on 26) (aina silloin tällöin saan otettua itseäni niskasta kiinni) mutta aika käsittämätön ongelma tuon ruoan kanssa silti! Varsinainen viha-rakkaus-suhde.

tiistaina, 24. helmikuuta 2009 klo 12:45 Mayflower kirjoitti::

Oletteko muuten sitä mieltä että meistä ongelmasyöjistä ei tule koskaan 'normaaleja' vaan samoin kuin juomisen lopettaneet alkoholistit joudumme loppuelämän jossain määrin pitämään itsemme kurissa?

Ei tämä oikeastaan ole edes mielipidekysymys. Vaikka liki jokainen syömisongelmien parissa kamppaileva ei oikein jaksa uskoa normalisoitumiseen, niin syömisen saa normalisoitua jos vain onnistuu hoitamaan kuntoon ne taustat jotka ahmimista aiheuttavat. En sano että ne ovat aina helppoja ja syyt ovat monia - mutta kenenkään perimmäinen ominaisuus syömisongelma ei ole. Suostun olemaan eri mieltä asiasta sitten kun törmään ensimmäiseen joka tekee oikeita asioita ja tilanne ei parane. Toistaiseksi ei ole tullut vastaan sellaista.

Alkoholivertaus on yleinen kun puhutaan syömisestä mutta se ontuu pahasti. Syöminen ei aiheuta samassa mittakaavassa riippuvuutta ja ilman syömistä ei voi olla. Joten ratkaisut ongelmiin eivät ole samat vaikka taustalla varmasti yhteneväisyyksiäkin on.

Kiitos tästä ketjusta ja kaikkien teidän viesteistänne. Oivaltavaa pohdintaa, tätä oli todella kiinnostavaa lukea.

Mä olen aina popsinut herkkuja melko hyvällä omallatunnolla, mutta minulle läheisellä ihmisellä on ahmimishäiriö ja ollut aina hyvin ongelmallinen suhde ruokaan. Minulla on ollut joskus vaikeuksia ymmärtää ja tukea häntä.

Tämä keskustelu avasi minullekin paljon uutta mietittävää.

Vau, sain Ahaa-elämyksen ketjun luettuani...

keskiviikkona, 4. maaliskuuta 2009 klo 13:52 Tellerwo kirjoitti::
Vau, sain Ahaa-elämyksen ketjun luettuani...

Upeaa!

tiistaina, 24. helmikuuta 2009 klo 13:32 Patrik Borg kirjoitti::

Alkoholivertaus on yleinen kun puhutaan syömisestä mutta se ontuu pahasti. Syöminen ei aiheuta samassa mittakaavassa riippuvuutta ja ilman syömistä ei voi olla. Joten ratkaisut ongelmiin eivät ole samat vaikka taustalla varmasti yhteneväisyyksiäkin on.

Wau! Kiitokset tästä ajatuksesta!!! Olen itse kohta vuosikymmenet käyttänyt näitä AA- ja juoppovertauksia. Onnistuisihan se laihduttaminen, jos voisi paastota koko ajan, mutta kun joskus pitää syödä (ihan totta, paastoaminen, kun sen pään ottaa, on ollut minulle tosi helppoa, paljon helpompaa kuin ensimmäisen voikkarin tai pullan jälkeen lopettaminen). Tai: Kyllähän sitä laihtuisi, jos ei olisi koko ajan kiusausten ympäröimänä, mutta kun pitää pyörittää koko perheen ruokataloutta, niin siinähän olet kuin juoppo baarimikkona. Vasta Kiloklubin myötä olen alkanut toivoa, että joskus voisin saada normaalin suhteen syömiseen: syödään kun on nälkä, eikä tehdä siitä sen suurempaa numeroa. Ja nyt se ajatus alkaa tuntua jopa mahdolliselta.

Ja uskon, että omalla kohdallani aivan olennaista on ollut syyllisyydentunteista pääseminen. Kiloklubiohjeilla voin syödä hyvin, joskus herkutellakin, olo on hyvä ja kylläinen niin että holtittomia ahmimismielitekoja (niistä seuraavine morkkiksineen) ei tule, ja ennen kaikkea sitä on koko ajan tyytyväinen, kun omatunto ei soimaa, päinvastoin voi tyytyväisenä ajatella olevansa oikealla tiellä.