Lihakset keränneet nestettä tuon ahkeran saliharjoittelun aloituksen myötä? Toivottavasti, ja toivottavasti paino laskee nopeasti takaisin kuuteenkymppiin. Kuinka paljon teidän painonpudotusta buustaa tickerin päivittäminen?

Oon monesti miettinyt vaihtavani kahvin teehen, mut oon jo niin tottunut kahvin juontiin (kuten myös leivän syöntiin) etten osaa enää kuvitella aamua ilman isoa kahvikuppia. Aamupala on muuten jäänyt syömättä ja se on tainnut vaikuttaa aika ratkasevasti tähän nopeaan nousuun. Miksi, oi miksi en pääse näistä pinttyneistä tavoista eroon.
Haluais painoa pois, mut koska ei oo muita kuin ulkonäölliset motiivit niin on tosi vaikea lähteä tekemään muutoksia. Jo hetken mulla meni jopa ihan hyvin, nyt oon laiskistunut ja alkanut olla vähän välinpitämätön tätä koko rasvanpolttoa kohtaan...

Snilli, minä pääsin pinttyneestä tavasta jättää aamupala väliin sillä että päätin alkaa syömään aamupalaa vaikka väkisin. Aluksi tein puoliväkisin aamusmoothien, mutta pian tästä tuli tapa ja nyt olen ihmeissäni jos en saa aamulla smoothieta. Niin ne tavat vaan muuttuu Tosin tänään oli jo sen verran kylmä aamu että voi olla että smoothie vaihtuu kohta puuroon..

Toinen tyhmä tapa mistä pääsin eroon oli se että jätin lounaita väliin kun en muka ehtinyt hakea sitä töiden lomassa...hohhoijaa. Sitä vaan jaksaa niin paljon paremmin kun syö säännöllisesti 5 kertaa päivässä eikä päästä taukoja aterioiden välillä liian pitkiksi. Siitä tulikin mieleen että nyt pitää rientää kauppaan hakemaan salaattiaineksia!

Täällä kans yksi normaalipainon sisällä laihdutteleva. Laihdutin puolitoista vuotta sitten 10 kiloa ja pysyin tavoitepainossani noin vuoden. Nyt kesän aikaan oli huolta ja surua sairaan läheisen vuoksi enkä jaksanut liikkua tai miettiä syömisiä, ja niin sain reippaat kaksi kiloa painoa takaisin.

Nyt on sairastelussa tasaisempi vaihe menossa ja jaksan taas panostaa itseeni. Aion karistaa nuo ylimääräiset kilot ennen kuin niitä on taas kymmenen

Minulla olennaisinta tämän laihdutuksen onnistumisessa on säännöllinen syöminen. Heti jos ruokailujen väli venähtää liian pitkäksi tulee syötyä liikaa ja/tai herkkuja ylenmäärin.

Snilli, tapojen muuttaminen kirpaisee aina. Mullekin oli ennen aamukahvi ihan täysin pakollinen juttu. Halusin kokeilla sen vaihtamista vihreään teehen, mutta lykkäsin ja lykkäsin sitä aloittamista. Lopulta kun join ensimmäisen aamuteeni, pitkin hampain, olikin jo paljon helpompaa jatkaa eteenpäin. Nykyään tekee mieli kahvi vain satunnaisesti.

Toinen asia jota päätin kokeilla oli detox-kuuri. Oon ollut kohta kolme viikkoa ilman tosi montaa ruokaa/juomaa. Aluksi ajattelin etten ikinä kykene moiseen, mutta ei se loppujen lopuksi ole kovin vaikeaa.

Mutta niin, kaikkein vaikeinta on aloittaminen. Kun sinnikkäästi jatkaa eteenpäin ei enää osaa lopettaa

keskiviikkona, 25. syyskuuta 2013 klo 14:40 musta joutsen kirjoitti::

Mutta niin, kaikkein vaikeinta on aloittaminen. Kun sinnikkäästi jatkaa eteenpäin ei enää osaa lopettaa

Tämä on kyllä niin totta. Vuosi sitten söin aina aamupuuroa enkä voinut kuvitellakaan vaihtavani sitä pois, vaikka minulle sanottiin että kannattaisi kokeilla proteiinipitoista aamupalaa tai jopa korvata aamiainen smoothiella Siis haloo, eihän smoothie ole mitään ruokaa.. Ja nyt vuotta myöhemmin en voi kuvitella elämää ilman aamusmoothieta. Toisena esimerkkinä oli uskomus että olen sellainen karkkihiiri etten voisi elää ilman karkkia. Reilu kuukausi mennyt ilman karkkia enkä enää kaipaa sitä lainkaan. Alussa oli toki vaikeampaa, mutta nyt tämä tuntuu ihan normaalilta elämältä. Omat syvään juurtuneet uskomukset ja ennakkoluulot tuppaavat kyllä välillä vaikeuttavan elämää välillä vähän liikaa.

Seuraava murrettava ennakkoluulo/uskomus minulla on se, että käyttämäni kuntokeskuksen sali on ihan typerä. Käytän tätä tekosyynä sille etten saa persettäni raahattua salille vaan pidättäydyn mukavuusaluella ryhmäliikunnassa...mitä tähänkään enää sanoisi

Ei kai ole juurikaan asioita mitä ei pystyisi tekemään, enemmän se on siitä kiinni että haluaako niitä tehdä.

Lettunen, miten pääsit eroon karkkihiireydestä? Itsellä vähän sama tilanne: suklaa on henki ja elämä! En sitä siis syö päivittäin enkä edes viikoittain, mutta kun syön sitä niin määrällä ei ole mitään rajaa eikä laadulla väliä. Kaikki käy! Parhaimmillaan.... tai pahimmillaan... saatan syödä kaksi Fazerin suklaaboksia (á 350 g) yhdeltä istumalta ja kerran söin työpäivän aikana 3 ja puoli suklaalevyä.

Enkä tiedä haluaisinko päästä tuosta suklaahiireydestä kokonaan eroon, mutta joku kohtuu olis hyvä. Tällä hetkellä tilanne on se, että mun on helpompi olla ottamatta yhtään kuin jättää se siihen yhteen. Olis mahtavaa jos vois syödä vaan yhden tai kaks konvehtia ja jättää sen siihen, sen sijaan että syön koko rasian tai kaks rasiaa tai kolme tai montako niitä nyt sattuu siinä olemaan.

Karkkihiireydestä olen päässyt ainakin väliaikaisesti eroon karkkilakolla, vaikken totaalikieltäytymiseen uskokaan. Olen siis kavereiden mukana karkki/herkkulakossa niin että herkkuja saa syödä poikkeustilanteissa (juhlat, lomat yms). Mitään muuta panoksia tässä ei ole kuin oma terveys eli karkkia ja herkkuja toki saisi syödä jos haluaisi, mutta tähän mennessä olen kieltäytynyt karkista kokonaan. Ja tosiaan enää en ole osannut sitä edes kaivata..

Ajattelin ensin että kokeillaan tätä nyt hetken aikaa, mutta kun karkkitta eläminen on ollut niin helppoa niin jatkan kokeilua varmaan ainakin jouluun asti. Jossain vaiheessa voisi tosiaan yrittää kohtuullisesti syödä karkkia, jos nyt vielä joskus sattuu tekemään mieli..on tää kyllä aika outoa. Nykyisin mun "pahe" on oikeat hedelmät, niitä menee aika reilusti

Onko ketään muu sairastuvalla? Mulla on viikon jo jatkunut syysflunssa, enkä siis arvatenkaan ole päässyt mihinkään. Alkaa vähitellen ottaa todella pahasti pattiin, olisi upeita syysilmoja mutta meikäläinen makaa sängyn pohjalla ja syö miten sattuu...

Torstaista asti on tauti yrittänyt iskeä mut ei tuu kunnolla päälle jotta vois rauhassa levätä. Ärsyttävää tällänen ollakko vai eikö -tila
Ilahduin aamulla puntarissa käydessäni: vaik torstaista asti on syömiset mennyt niin ja näin ja herkkuja mennyt luvattoman paljon, ei vaaka pompannut pahasti ylös. Vähän mutta ei paljoa! HUH, onneks!
Oli muuten hyvää kun mieheni toi alkoholitonta Sandelsia, ihana saunajuoma! Vei janon ja maistui hyvälle, kunnon oluelle. Kaloreita en kyllä kattonut mut ei yksi maat amerelle vie.
Sain eilen laitettua hakemuksen uuteen työhön. En kyllä usko saavani sitä paikkaa, jos pääsis edes haastatteluun ja eihän sitä koskaan tiedä! Sitäpaitsi kuten lapselleni sanoin: joskus täytyy kokeilla jotain uutta ja kun en kerran voi hyvin nykyisessä työssä niin täytyy tehdä jotain asialle!
Ei se ota jos ei annakaan! Saanpahan lisäpuhtia dieetille kun tuossa työssä täytyis olla enemmän esillä kuin nykyisessä. Katsotaan!...

Täälläkin vähän limaista yskää ilmassa, mut toivottavasti kestän terveenä. Nahkatakkikin oli pakko vaihtaa lämpimämpään syystakkiin, jotain kevyttoppaahan tuo on. Pitää tuulta ja vettä, ja on vielä hyvännäköinenkin!

Näin maanantaina on aina hyvä ottaa itseään niskasta kiinni... Ja nyt sit tosissaan aion luopua leivästä lähes kokonaan, jätän siis kaiken muun paitsi näkkileivän koska se nyt vaan on ihan sikahyvää sosekeittojen kanssa. Sitäkin siis maltillisesti ainoastaan kaks palaa päivässä, jos on ihan pakko saada. Kahvista en vielä luovu, katson ensin miten tää leivättömyys lähtee. Myös punainen liha on pannassa, koska tuun niin hyvin toimeen kanalla ja kalalla. Olis kiva olla edes vähän kevyempi ja reippaampi kun kuukauden päästä lähdetään Tallinnaan. Makeannälkää tapan sit hedelmillä ja lakkoilen karkeista, sipseistä ja näistä vehnäjauho-200g voita-sokeri-comboista. Toivottavasti muistan tän myös huomenna, ylihuomenna, perjantaina ja ensi viikolla. Ja tavoitteena vähintään puoli tuntia päivässä sellaista liikuntaa, jossa hengästyy. Mä nyt jostain sisältäni etsin sen tahdon ja kurin olla taas siro mutta voimakas 50-kiloinen.