Mulla ei vyötärö ole viimeiseen kolmeen kiloon vähentynyt yhtään. Alussa 11 kiloa sitten meni sentti ja kilo. Aika hienoa on kuitenkin kun voi ajaa maantiepyörällä alaotteelta ja mäkiä seisaaltaan. Paino ratkaisee enemmän kuin sentit kun tietty raja on alitettu.

Vielä kolme neljä kiloa pois ja sitten laitan 15 kilon rinkan selkääni ja kävelen mäkeä ylös ja katson mitä keskipulssille on tapahtunut.

Moro!
Olen 27-vuotias nainen ja uusi tällä foorumilla. Olen Joulukuussa aloittanut laihdutuksen ja olenkin hyvin saanut painoa putoamaan. Lähtöpaino 77 kg ja tänään mitattuna 61,9 kg (n.-15kg). Pituutta minulla on 163,5 cm. Aluksi paino tipahti hyvää vauhtia, mutta nyt viimeiset parisen kk paino on vaihdellut 61,8-64,5 kg välillä. Joskus saattaa vaihdella tuota väliä jopa parin päivän sisällä. Nestetasapainoni on aina heitellyt miten sattuu ja sitä on tutkittu ihan lääkärissä asti, tosin mitään varsinaista sairautta ei ole tähän päivään mennessä löytynyt. Suolaa en käytä mitenkään erikoisen paljon ja nestettä yritän juoda väh. 2 litraa päivässä. Hiilareiden huomaan saavan suuremman vaihtelun päivän aikana ja nyt kun olen jättänyt lähes kokonaan leivän, pastat yms. paino vaihtelee päivässä korkeintaan kilon.

Tavoitepainoni on tuolla 55 kg paikkeilla, minimipaino mihin päästän itseni on 52 kg (tämän olen asettanut ihan teini-iän sh -taustasta johtuen, ettei missään nimessä pääse lipsahtamaan liian alas.) Olen teini-iässä painanut pahimmillaan 42 kg, jolloin olin reilusti alipainon puolella. Myöhemmin iän myötä ja sairaudesta eroon pääsemisen jälkeen lihoin 55 kiloon, jossa pysyinkin pitkän aikaa, tällöin harrastin kilpauintia ja pelasin salibandya joukkoeessa. N. 22 vuotiaana paino nousi 60 kiloon, sillä jouduin lopettamaan molemmat lajit polvien rakennevamman vuoksi ja söin edelleen yhtä paljon kuin kisa-aikoina , jonka jälkeen masennuksen ja mielenterveysongelmien jälkeen se kipusi 67kg. Paino lähti kuitenkin tuossa n. puolitoista vuotta sitten kipuamaan ylös työtapaturman jälkeen, jossa loukkasin selkäni pahasti ja tästä syystä puolen vuoden sisällä paino nousikin kymmenen kiloa, ennen kun tajusin tehdä asialle mitään.

Joulukuussa tosiaan aloitin elämäntapamuutoksen ruuan suhteen, liikuntaahan en pysty kunnolla harrastamaan, sillä selän vamma rajoittaa jopa peruslenkkeilyä. Jonkin verran olen saanut lisättyä liikuntaa ja esim. uinti on ollut yksi harvoista liikuntamuodoista jota pystyn edes harkitsemaan, tosin tätäkin rajoittaa tuo polven vika, joka saattaa aiheuttaa sen, että polvet joko lukkiutuvat tai lähtevät pois paikoiltaan kesken uinnin. Toisin sanoen aktiivisuuteni ei ole kovinkaan kova, lihasmassani on tosin yllättävän hyvin säilynyt, sillä sitä kertyi suht paljon viimeisessä työpaikassani, eli juuri tuolla missä jouduin tuohon työtapaturmaan.

Nyt yritänkin saada tsemppiä noiden viimeisten 7 kg tiputtamiseen, kun tuntuu, että se paino ei vain meinaa tipahtaa. Lisäksi olen joutunut miettimään onko se edes käytännössä mahdollista ilman liikunnan lisäystä tai dieettejä/kitukuureja, näille kun en oikeastaan uskalla alkaa nimenomaan tuon sh-taustan vuoksi. Tästä syystä en vielä edes uskaltanut ostaa tuota jäsennyyttä, vaan ajattelin kysellä muiden mielipiteitä, onko järkeä edes tuota jäsennyyttä ostaa.

Minulla ei viimeisen kuukaudan aikana ole paino pudonnut kiloakaan. Olen laihduttanut 15 kiloa ja tavoitteeseen olisi enää se kaksi kiloa. Ei tipu kiloklubin vajeilla.
Lueskelin Patrik Borgin Pöperöproffa blogia https://patrikborg.blogspot.com/2012/12/nalkavelka.html ja hän ehdotti siellä jaksottamista, eli sitä että välillä pitää jakson jolloin syö ilman vajeita, jopa pienellä kalorimäärällä ylittäen kulutuksensa ja sen jälkeen alkaa sitten taas kiloklubin vajeille.

Itse liikun paljon ja olen ollut pienillä vajeilla. Ei laihtuminen liikuntaa vaadi.
Normaalipainoisen näyttää vain olevan kovin vaikeaa laihduttaa.

Lueskele ajatuksetta noita Pöperöproffan kirjoituksia. Ehkä niistä löytyy ratkaisu, Itse ainakin kokeilen tuota jaksotusta.

Agentti: Pitää lueskella noita kirjoituksia. Itsekkin olen monesti kuullut, ettei se laihdutus liikuntaa tarvitse. Alkanut vaan hiukan turhauttamaan, kun paino ei vaan tipu vaan saattaa vaihdella muutaman päivän sisällä kilon pari. Tosin nyt tajusin, ettei paino ole noussut enää 63,5 yli viikkoon, vaikka eilen repsahdin vetämään kokonaisen pizzerian pizzan. Jotenkin odotin että nesteet olis pompahtanut taas todella korkealle. Olen tosiaan aina ollut tunnesyöpöttelijä ja pahan päivän sattuessa lipsahtaa, tosin nykyään pystyn suhtautumaan noihin lipsahduksiin ilman, että alan ajatella, että no se oli siinä sama kai se on syödä miten haluaa.

Merelle: Kiitos kovasti, kyllä tämä projekti on saanut itselleen hyvän mielen. Jo se, että olen päässyt tänne normaalipainon puolelle ja ihan hyvästikkin tuntuu jo hyvältä. Ongelmana vaan on se, että minulla lähtee kaikki viimisenä vyötäröltä paino pitää tippua sinne normaalipainon alarajoille, ennen kun se vyötärö oikeasti miellyttää. Sentteinä sen huomaa parhaiten, siinä kun vyötäröltä on tämän laihdutuksen aikana lähtenyt nyt "vain" 5 cm eli tuosta 80 cm -> 75 cm, niin lantiolta senttejä on lähtenyt kohta lähes 20 cm. 110cm -> 92 cm. Housuja saa olla koko ajan ostamassa, kun tuntuu että kaikki lähtee juurikin tuolta alhaalta. Rinnan alta ympäryys on myös tippunut suht nätisti, n. kymmenisen senttä, tosin omistan suht rotevan selän ja se oli alipainoisenakin 80 cm.

Tuon vyötärön ympäryksen takia olisikin hienoa jos löytäisin lajin, jota pystyn harrastamaan, sillä kyllähän sen huomaa, että vatsalihakset ovat lähes kadonneet tässä ajan myötä, joka jo itsessään pullistaa vatsaa. Toki siellä on edelleen sitä kuuluisaa ylimääräistä. Vesijuoksua testasin aikoinaan, ongelmaksi muodostui tuo minun selkäni. Sain kovat selkäkivut, koska jännitin selkääni vaistomaisesti tuossa juoksun aikana. Siksi varsinainen uinti tuntui hyvältä selän puolesta, sillä siinä osasin pitää selän rentona.

Salikäyntejä kokeilin viime keväänä, lähinnä selän kuntoutuksen aikana. Löysin ihan hyvän salin, jossa kävinkin parisen kuukautta. Ongelmaksi muodostui lopulta se, että aina jos jouduin käyttämään selän ylälihaksia meinasin kivun takia pyörtyä. Kerran jouduin ohjaajan kanssa makoilemaan salin lattialle, sillä selkä jumahti ihan totaalisesti eikä kipu meinannut loppua millään. Lähellä oli, etten pyytänyt ambulanssia soittamaan. Lopulta koko sali alkoi tuntua turhalta, kun ei saanut edes sykettä nousemaan sen takia, kun lähes kaikissa liikkeissä piti varoa selkää.

Ehkäpä vielä jonain päivänä löydän liikuntamuodon, joka tuntuu hyvältä, eikä tarvitse pelätä parin päivän kipuja Rakastin nuorempana nimittäin liikuntaa ja kiinnostus on ollut tässä vaivojen alettua kova. Moni liikuntamuoto on nimittäin herättänyt suurta kiinnostusta ja montaa olen myös kokeillut, valitettavasti vaan huonolla menestyksellä. Yksi mitä olen miettinyt, on ihan puhtaasti vesijumppa, tosin jotenkin tuntuu typerältä lähteä tämänikäisenä sinne mummojen seuraan jumppailemaan, mutta kohta sitä ei vaan keksi muutakaan.

Vielä lopuksi, päätin tässä varata ajan inbody -mittaukseen. Omistan kehonkoostumusvaa'an mutta jotenkin en osaa luottaa siihen. Rasvaprosentti näyttää tällä hetkellä 22,9%, "puhdas" lihasprosentti taas 38,5% o.O, jotenkin tuo lihasprosentti nimittäin tuntuu hurjalta, varsinkin kun ei tässä tosiaan mitään painonnostoja ole pystynyt tekemään. Tosin minulla on isompi hauis ja lihaksikkaammat pohkeet kuin miesystävälläni, joten en ole menettänyt sentään kaikkia lihaksiani tämän sängyssä makoilun aikana (Miesystäväni kärsii pahasta kilpirauhasen liikatoiminnasta, jota ei olla saatu kuriin ja paino hänellä on 63 kg ja pituutta 175 cm, joten ei hirveän suuri saavutus )

torstaina, 3. marraskuuta 2016 klo 12:44 Akiras kirjoitti::


Ehkäpä vielä jonain päivänä löydän liikuntamuodon, joka tuntuu hyvältä, eikä tarvitse pelätä parin päivän kipuja Rakastin nuorempana nimittäin liikuntaa ja kiinnostus on ollut tässä vaivojen alettua kova. Moni liikuntamuoto on nimittäin herättänyt suurta kiinnostusta ja montaa olen myös kokeillut, valitettavasti vaan huonolla menestyksellä. Yksi mitä olen miettinyt, on ihan puhtaasti vesijumppa, tosin jotenkin tuntuu typerältä lähteä tämänikäisenä sinne mummojen seuraan jumppailemaan, mutta kohta sitä ei vaan keksi muutakaan.

Hei! Vesijumppaa on monenlaista, paljon muutakin kuin sitä rauhallista joka sinullekin ehkä ensimmäisenä tuli mieleen. Riippuu tietysti siitä missä asut, mutta esimerkiksi kansalais- ja työväenopistoilla on monenlaista vesiliikuntaa. Ainakin Hydrobic- tai vesiaerobic-nimisistä tunneista on rauhallisuus yleensä kaukana. Kannattaa kokeilla jos on mahdollisuus. Vesi helpottaa liikkeitä, ja silti tunti on yhtä tehokas kuin kuivalla maalla tehtynäkin.

tiistaina, 8. marraskuuta 2016 klo 12:45 Pape kirjoitti::


Hei! Vesijumppaa on monenlaista, paljon muutakin kuin sitä rauhallista joka sinullekin ehkä ensimmäisenä tuli mieleen. Riippuu tietysti siitä missä asut, mutta esimerkiksi kansalais- ja työväenopistoilla on monenlaista vesiliikuntaa. Ainakin Hydrobic- tai vesiaerobic-nimisistä tunneista on rauhallisuus yleensä kaukana. Kannattaa kokeilla jos on mahdollisuus. Vesi helpottaa liikkeitä, ja silti tunti on yhtä tehokas kuin kuivalla maalla tehtynäkin.

Pelkään pahoin, ettei täällä sellaista mahdollisuutta ole :/ Tokihan sitä voi tiedustella, huomenna olenkin lähdössä käymään tuolla uimahallilla voisi samalla tiedustella

Ajattelin päivitellä hiukan eilisen In Body -mittauksen tuloksia. Oikeastaan aika lailla lähelle sitä mitä olin epäillytkin. Lihastasapaino on pysynyt kaikesta huolimatta hyvänä, tosin keskivartalon lihastasapaino yllätti, että se on edelleen niinkin hyvä, tosin järkeilin asian sillä, että selän vamman jälkeen lihakseni ovat joutuneet entistä kovempaan työhön, jotta ovat saaneet selän pidettyä koossa. Rasvaprosentti kuulostaa omaan korvaan suht oikealta 28% (Normaalin ylärajalla) ja rasvanjakautuminen myös vaikuttaa aikalailla siltä mitä olin ajatellutkin. Käsissä ja jaloissa on suht hyvin asiat, mutta tuossa iänikuisessa keskivartalossa on se suurin osa

Kaiken kaikkiaan olen kuitenkin tyytyväinen tulokseen, sillä viskeraalirasva on hyvällä mallilla ja mittaaja sanoikin, että tämä on se tärkein luku mitä kannattaa katsella. Ideaalipainoksi mittaus antoi n. 58 kg, joka oikeastaan motivoi suht hyvin ja eihän tuo oma ihannepaino kovinkaan kaukana (55kg) tuosta ideaalipainosta ole. Muutenkin voin sanoa, että tuo kyllä motivoi todella paljon tuo mittaus ja toi ihan uutta intoa, joten pakko kyllä suositella..

Moikka,

Minäkin jo vähän huhuilen täällä. Painoindeksi vielä yli 25, mutta kohta alkaa vaikeampia kiloja. Lopullinen tavoite on minulla sinne alle 70kg, eli että sais sitten pysyvästi pysyttyä 70 hujakoilla (68-70kg). Eli vielä on matkaa.

Nyt on tasaisesti tippunut -600g viikossa. Tavoite olisi jouluun tuohon 75kg ja sen jälkeen reilu 5kg kevään aikana pois. urheilun olen aloittanut taas pitkästäpitkästä aikaa syksyllä. Pieni flunssaputki 2kk on ajanut hetkeksi pois salilta, ja nyt taas haetaan motivaatiota takaisin.

Jes paino taas alkanut pikkuhiljaa tippuilemaan, osittain varmaan johtuu siitä, olen viimeinkin taas saanut nukuttua, kun lääkäri määräsi nukahtamislääkkeet (saatoin nukkua yössä 2 h maksmissaan, niin oli stressihormonit päin prinkkalaa) Nyt on paino alimillaan ollut tasan 60 kg aamupainona! Nestevaihtelut erikseen, jotka nekään eivät ole nousseet yli 61,7kg.. Eiköhän tämä taas tästä lähde putoamaan

Olen lukenut tuosta nälkävelasta, ja minulle on tullut niitä "ahmimispuuskia".. Laihdutin aiemmin siis syömällä n. 1000-1200 kaloria viikonpäivinä, mutta viikonloppuisin ahmin 2500-3000 kaloria päivässä, mm. suklaata, leipää, ruokaa jne. Laihduin silti. Nyt en ole syönyt herkkuja muutamaan viikkon, eikä tee edes mieli. Olen melko lyhyt, peruskulutukseni on vain 1300 luokkaa, joten energiavajeenihan on erittäin pieni. Jos en liikkuisi, olisin plussalla 15-20g läskiä/päivä. Syön kyllä omaa kehoani kuunnellen, en ole koko ajan nälässä.