Pakko tunnustaa, että olen aina ihmetellyt sitä asennetta, että ollaan valmiita syömään kuukausia jotain lääkettä ilman, että siitä on välttämättä mitään apua. Minulla Thyroxin alkoi vaikuttaa muistaakseni neljäntenä päivänä: en ollut enää niin kuollut. Aloitin vaatimattomalla 2 x 0,1 mg -annoksella. Sillä muutama viikko, olon kohennettua siedettävämmäksi annoksen tiputus kerrasta 1 x 0,1 mg:hen, mutta kun olo taas surkeni, niin nosto 1,5 tabun kautta taas sinne kahteen. Itselläni nopeat annosmuutokset eivät ole aiheuttaneet oireita tai muita pulmia, ja olenkin titraillut annostani fiilispohjalta hyvinkin reippaasti - myös mega-annoksen laskeminen nollaan kävi alle kolmessa viikossa. Armouriin vaihdoin kerrasta, kun suositusaikataulu taitaa olla 3 - 5 vko. Omalla taustallani olisin pitänyt erittäin sietämättömänä tilanteena sellaista, että olisin aloittanut esim. Thyroxinin puolikkaalla tai jopa vain neljäsosa 0,1 mg -tabulla.

Ps. Resepteissäni luki ja lukee edelleen "-- annosta titrataan tarvittaessa" ja lääkärini on tietoinen ratkaisuistani ja antanut niille siunauksensa. Nyt tosiaan 9 kk täysin ilman lääkkeitä ja vaikka edessä olevat syyshämärät hieman jännittävät, samoin vuoden rajapyykin lähestyminen, niin ainakin vielä voin sanoa "still going strong".

sinsarilo, lopullista diagnoosia ei ole, lääkitys on (esim. Thyroxin-reseptistäni suoraan: "2 tablettia aamuisin kilpirauhasen vajaatoimintaan. Annosta titrataan tarvittaessa"). Vähän siis samalla tavalla kuin vaikkapa se, että mielenterveyslääkkeitä voidaan määrätä univaikeuksiin. Ja sen puolin lääkäreillä kuin meikäläisellä ei ole hajuakaan, miksi voin nyt elää ilman lääkkeitä ja voida hyvin, vaikka popsin pari vuotta niin Thyroxinia kuin Armouria isot kasat (moninkertainen annos kumpaakin verrattuna normaaliin) ja silloin tarvitsin niitä, jotta oloni pysyi siedettävänä. Lääkityksen saadessani vasta-aineet olivat koholla (muistaakseni jtn 190, kun viitteen yläraja on ~30, mutta moniin muihin verrattunahan tuo on edelleen pieni lukema), joten tämän pitäisi olla autoimmuunimuoto ts. parantumaton. Mutta kuten sanottu, emme tiedä, mikä on muuttunut. Viimeisin teoria on, että tulehdus oli vasta kehittymässä, mutta kun lääkitys tuli välittömästi kehiin (oireet kehittyivät parissa kuukaudessa ja todella rajuina) ja niin isolla annoksella, kilpirauhanen sai vajota "koomaan" ja tuon parin vuoden ajan olla täydellisessä levossa, minkä ansiosta se sai sitten palauduttua ja alkoi sen jälkeen jälleen toimia, minkä takia arvoni pompahtivat äkkiä viitteiden alarajoilta yli viitteiden, vaikka lääkeannos oli ollut jo kauan sama ja arvot aina viitteiden alarajoilla.

Tässä myös yksi, joka säätää omaa lääkitystään aivan omatoimisesti omien tuntemuksieni mukaan ja kehotan vakaasti jokaista tunnustamaan rehellisesti ja vapaaehtoisesti lääkärille otetut lääkkeet ja annoskoot ja jos se siitä kilahtaa, että lääkettä on nostanut ja vointi on ollut sallituissa raameissa, niin sellaiset lääkärit saa kommentteineen jättää omaan arvoonsa. Ei ne keneltäkään tyroksiinia voi sen takia ottaa pois, kun kyseessä ei ole mikään huume tai vastaava myrkky.

En siis anna kenellekään omalla esimerkilläni lupaa mennä säätelemään lääkitystään (Lue: Mua ei saa syyttää siitä, jos lääkitystään sorvaamalla saa jotakin menemään pieleen omassa voinnissaan) mutta kyllä omista lääkkeistään kannattaa olla selvillä ja osallistua aktiivisesti lääkehoitoonsa! Mulle lääkäri antoi vapaat kädet, käski pysyä labroilla ajan tasalla ja käski ottamaan yhteyttä, jos menee liikatoiminnalle tuntemuksissa. Olen siis omatoimisesti nostellut annokseni 25 mikrogrammasta nyt kokonaiseen "isoon tablettiin".

Hei,
Minulla lääkäri ilmoitti pari vuotta sitten, että TSH on siinä ylärajalla ja määräsi Thyroxinin aloitettavaksi. Thyroxinin määrää nostettiin vähitellen ja otin kolme tablettia/päivä suurimmillaan. Välillä tässä TSH olikin sitten normaali ja pidettiin paussi Thyroxinissa. Nyt otetuissa kokeissa TSH olikin 4,9 (viitearvoiksi ilmoitettiin 0,27 - 4,2). Tämä Thyroxinin käytön aloittaminen jäi nyt muiden tutkittavien asioiden varjoon. Täällä päiväkirjassani olen myös tuota manannut, kun mielestäni liikuntaa olen harrastanut säännöllisesti ja ateriakokoihin kiinnittänyt huomiota, mutta vaan kun EI putoa paino. Ihan samat fiilikset kuin Sinulla oinas vm 52. Mutta Sinulla tuo lääkitys on jo päällä... voisiko tosiaan johtua siitä, että tablettimäärä on tarpeeseen nähden liian pieni? Minä aloitin varovaisesti muistaakseni ihan puolella tabletilla ja lopulta määrä oli maksimissaan kolme kappaletta. Mutta se tosiaan oli tarkkaa, että oli nämä kokeilujaksot, että miten vaikuttaa milläkin tablettimäärällä. Mutta joo, katsotaan mitä lekuri minulle sanoo.

Onhan se turhauttavaa, kun itse tekee joka päivä kaikkensa, että se ylimääräinen painolasti lähtee, mutta näitä aamuja on nähty turhan usein, kun vaa'an mittari 'karkaa käsistä'. Löysin googlesta mielenkiintoisen testin, jossa tosiaan nuo vajaatoiminnan oireet on kuvattu (jos jotain lukijaa kiinnostaa):
https://www.kilpirauhasenvajaatoiminta.fi/testaa-itsesi/

Tsemppiä vaan meille!

Kuinka nopeasti teillä on alkanut laihduttaminen onnistumaan tyroksiinin myötä? Tai edes lihominen loppumaan?

Oon ihan epätoivoinen, oon nyt tän kilpirauhasjutun takia lihonut n.15 kg puolessa vuodessa ja lisää tulee kokoajan... ja ylipainon puolelle oon ajautunut jo.

Ja ehkäpä mä uskallan sanoa sille lääkärille, kuitenkaan en ole mennyt sille pelätylle liikatoiminnan puolelle...ja kun ei tää 0,50 tunnu missään! Oon reilu pariviikkoa nyt syönyt ja eikö silloin pitäisi jotain alkaa tuntumaan tai niin ?!

ärsyttää!!!!!! ja liikkua en jaksa. Varsinkin juoksu on tullut ihan mahdottomaksi lihaskipujen ja hengitysvaikeuksien takia

Malttia nyt kridemias Parissa viikossa ei tapahdu vielä painon tasolla varmastikaan mitään. Olon pitäs alkaa sulla tässä lähiviikkoina helpottamaan, ja painoon voi varmaan odottaa muutoksia joidenkin kuukausien sisällä.

Mulla ei vielä 3kk kohdallakaan arvot muuttunu juuri mihinkään verestä, mutta olo parani selkeesti n. 1-2kk jälkeen. Parissa viikossa oli tosiaan ku ois jotain vitamiinia popsinu Tosin oon siitä poikkeus, että "onnistuin" laihduttamaan 20kg jo ennen tyroksiineja. Mut onhan noita juttuja laihdutuksen laukaisemasta vajaatoiminnastakin...

lauantaina, 7. syyskuuta 2013 klo 09:10 kridemias kirjoitti::
Kuinka nopeasti teillä on alkanut laihduttaminen onnistumaan tyroksiinin myötä? Tai edes lihominen loppumaan?

Silloin joskus vuosia sitten, kun vajaatoiminta huomattiin, tosin lievänä, sain heti aloitusannokseksi tuon 50µg thyroxinia ja kyllä sillä olo koheni aika nopeasti, vaikka en kiloja silloin tarkkaillutkaan. Mutta vatsa alkoi toimia ja muutenkin olo keveni. Toisaalta tsh ei silloin ollut paljon yli 6.

Nythän mulla on thyroxinannostukset 175µg, ja ennen toiseksi viimeistä nostoa kyllä laihtuminen hidastui, mutta ei ennen viimeistä nostoa. Lääkeannostusta nostettiin viime kevään aikana kahteen otteeseen 25µg kerrallaan.
Ei ne annostukset ja lievä' arvojen muuttuminen aina liity laihtumiseen tai lihomiseen, mutta jos tiedän, että arvot ovat vajaatoiminnan puolella, niin laihduttaminen ei silloin kiinnosta, eikä oikein ole hyväksikään, koska mulla tilanne pahenee, jos alan rääkätä liikaa laiskaa kilpirauhasta. Silloin mieluummin virkistän sitä syömällä joskus enemmän.

Mää oon syönny thyroxiniä 7,5 vuotta ja eikä lihominen pysähdy tai laihtuminen ole alkanut. Väitän edelleen, että thyroxin ei ole laihdutuslääke. Itse ainakin laihdun, jos syön sen mukaisesti ja lihon, jos syön sen mukaisesti.

Minulle lääkäri sanoi, että "tyroksiini ei ole laihdutuslääke, mutta nyt saat edes jonkinlaiset mahdollisuudet laihtumiselle".
Viikossa tunsin oloni jo kohentuvan, kun kivut jaloissa, etenkin pikkunivelissä ja lihaksissa vähenivät merkittävästi. Olen taas pitkästä aikaa pystynyt pyöräilemään ja touhuamaan pihamaalla aivan uudella tavalla. Eilenkin tein 8h pihahommia pikkuhiki pinnassa ja ennen lääkitystä oli tuskaa päästä edes keittiöstä vessaan.
Mutta lihava olen edelleen. Mutta olen minä laihtunutkin lääkkeen aloittamisen jälkeen, eipä sillä. Töitä sen eteen on joutunut tekemään, mutta onnistuu se.

Monesti vajaatoimintaiset antaa oireen tulla tekosyyksi: mä olen vajaatoiminnan pakottamana lihava ja suorastaan joudun syömään paljon ja pysymään lihavana, koska mut on tuomittu läskiksi.
Samalla tavalla kuin osa astmaatikoista vetoaa omaan sairauteensa, etteivät pysty harrastamaan liikuntaa. Suurimmalla osalla vointi paranisi kunnon liikuntaharrastuksella tai sitten pitää vähän sorvata lääkitystä. Niitä, joilla se tauti oikeasti pakottaa paikoilleen, on kuitenkin vähemmän.
Tai lihava ihminen vetoaa kipeisiin polviin tai käsiin, ettei voi harrastaa liikuntaa, että siksi on lihava.