Eq:
Mulla oli samanlaisia "pöhnäisyys"-oireita kun sulla.
Pää oli viimeisen 6kk ihan höntti, niinkuin olis ollu jossain akvaariokuvussa koko nuppi, näkö sumeni, kuulo meni, muisti huononi, olin ihan kuutamolla kaiken aikaa... Mutta paniikkihäiriötä mulla ei ole ollut. Olin kyllä aika sekaisin siitä pelosta, että mikä neurologinen sairaus mun päänsärkyjen takana oikein on.

Mä sain silloin lääkkeeksi saman pikkutabletin, kun sulla on, ja lääkäriltä luvan, että saan nostaa lääkkeen annostusta itse vointini mukaan.
Hän sanoi, että kun käyt verikokeissa ja arvot näyttää huonolta (määriteltiin yhdessä ne rajat, missä mennään) ja oireita on paljon, niin nosta lääkettä 1/2 tablettia kerrallaan hiljalleen, 1kk- 1,5kk välein korkeintaan. Liikatoiminnan oireita ei saa tulla ja verikokeissa pitää käydä.
Nyt mulla on jo 3 tablettia päivässä ja vielä olis nostamisen varaa, todennäköisesti saan ottaa ison tabletin jossainvaiheessa käyttöön, kun luku kiikkuu edelleen 13-14 tietämillä, eikä kipua ylemmäs ollenkaan.

Mä en ole sitä mieltä, että noita lääkityksiä sais kaikki ruveta itse sorvailemaan, enkä missään nimessä tarkoita, että kannattaa muutella niitä miten lystää.
Mutta itse en enää ikinä kärvistele oireideni kanssa kovinkaan kauaa, ennenkö melko äkkiä kokeilen että vaikuttaisko kilpparilääkityksen muutos, jos ei, niin sitten menen lopusta valittamaan lääkäriin.

Sain juuri koelääkityksen yksityiseltä kilpirauhassairauksia tuntevalta lääkäriltä. Tänään juuri nostin ohjeen mukaan 2 tablettiin 25mikrog tyroksiinia päivittäin. Sumu päässäni on hälventynyt tämän aloitetun lääkkeen myötä.

Mulla oireina on useita vajaatoiminnan oireita, mutta siihen päälle myös liikatoiminnan oireita, joihin tuo paniikin tunne kuuluu.
Paniikin lisäksi on ollut hapen puutteen tunnetta ja painon tunnetta rinnassa.
Tällä perusteella ja kaulaani tunnustellen lääkäri sanoi, että minulla joko on, tai on ollut kilpirauhastulehdus ja tämän aiheuttaja hyvinkin todennäköisesti on viljojen gluteiini ja sokerit. Tulehduksesta johtuen siis todennäköisesti tullut kilpirauhasen vajaatoiminta.
Tämä toki vielä varmistetaa kokeilla, mutta lääkäriltä tuli täysi kielto mihinkää viljoihin, sokereihin ja tärkkelyksiin.

Hän selitti asiaa niin, että nämä ruoka-aineet nostavat kehon insuliinitasoja joka taas aiheuttaa tulehdustiloja kropassa.

En tiedä onko teillä muilla koskaan todettu ruokavalion aiheuttavan kilpirauhasen vajaatoimintaa, mutta onhan uusi ruokavalio kokeilemisen arvoinen, jos se stabiloisi kilpirauhasen toimntaa ja auttaisi ehkä noihin paniikin tunteisiin. Nyt noudatan VHH ruokavaliota lääkärin määräyksestä ja seuraavassa tapaamisessamme lääkärin kanssa selviää se, että jääkö viljat sun muut loppuelämäksi pois ruokavaliosta. En niitä toki halua syödä, jos ne pahaa kropalle tekevät.

Eq, hyvä että sait apua

Lemppille:
Thyroxinin annostus riippuu painosta ja tiestysti paljon muustakin, kuten voinnista ja lääkkeen imeytymisestä, mutta se on duodecimin mukaan:

aikuisilla noin 1,8 µg/vrk/kg

Tästä voisi laskea, että reilun 20 kg:n pudotus vastaisi n. 1,5 pikkutabletin vähennystä vuorokausiannostuksessa.

Minullakin arvot ovat ihan äkkiä muuttuneet. Lääkityksenä Thyroxin 0,1 mg ja Armour Thyroid, joilla annos oli sama jostain helmikuusta. T4 oli niin maaliskuussa kuin kesäkuussa 12 (viite 10 - 21) ja nyt marraskuussa otetuissa labroissa 29. :O T3 otettiin ekaa kertaa nyt marraskuussa ja sekin oli huimat 12 (viite 3,5 - 6,5). Olossa ei mitään muutosta kesäkuuhun. ;D Elämäntavoissa, painossa tms. ei mitään muutosta alkuvuoteen, joten mietimme, että jos oma kilpirauhaseni olisi alkanut toimia (-> hormonitason radikaali nousu) mutta kroppa olisi osannut tehdä itsensä toistaiseksi immuuniksi liialle hormonille (-> ei muutoksia olossa). Nyt menossa on loppuvuoden ajan kokeilu elää lähes lääkkeettä (aiemmin annokseni oli suuri). Pitäkää peukkuja, etten vallan romahda.

tänään kävin verikokeissa kun nyk.annostus thyroxinissa nyt 3kk, perjantaina sit kuulen millaset tulokset..

simmusormus Toivottavasti arvosi jäävät hyvälle tasolle ja alat pärjäämään ilman lääkkeitä! (:

Oi kunpa itsekin saisi olon paremmaksi.
Huolestuttaa että joudun elämään lopun elämääni masentuneena, dementoituneena, pöhnässä, keskittymiskyvyttömänä, sössöttäjänä jne. paniikkikohtauksien kanssa. Kaikista suurin huolenaihe on muisti, pelkään etten kohta muista mitään! /: Perjantaina menen lääkäriin silmän sumuisuuden ja sen ns. laiskuuden vuoksi sekä niskajumin ja pään paineentunteen takia, aion sielläkin valittaa kilpirauhasesta!

Vaadin joulukuun puolivälissä olevissa kontrolleissa thyroxinin suurta nostoa ei riitä mikään 12,5 mikrogramman nosto näihin oireisiin! Aion kysyä myös T3- ja vasta-ainearvojen ottamisesta sekä S-korsol (eli kortisoli) arvosta (olen jatkuvassa stressitilassa).

Tsemppiä kaikille vajiksille! (= Toivotaan että elämä hymyilee meille vielä!

Equilibrium, ryhdy terveysterroristiksi ja kokeile omatoimista nostoa. Minulla lukee reseptissä juurikin sen takia "-- annosta titrataan tarpeen mukaan", että minä todellakin olen tehnyt ja teen jatkossakin oman oloni mukaan lääkeannosmuutoksia niin suurempaan kuin pienempään hyvin herkästi ja hyvinkin suuria kerrallaan. (Nytkin tiputin kerrasta kolmasosaan aiemmasta annostuksesta.) Toki siinä sitten on, että siinä sitten tekee ilman koulutusta ihmiskokeita elämänsä tärkeimmällä henkilöllä eli itsellään, mutta jos olosi on noin kamala kuin kerrot, niin nosta vaikka kerrasta puolikkaalta tabletilla! Jos olosi paranee viikossa tai kahdessa edes hieman, pidä se uusi annos. Jos pahenee, voit aina pienentää annosta.

Mutta tämä on vain ehdotus ja tyyli, jolla minä olen sairauttani hoitanut, ja tiedän, ettei tällainen lähestymistapa ole se suositeltavin. (Oma lääkärini tietää lääkekäytöksestäni ja se ei hänen mukaansa sodi hänen ammattietiikkaansa vastaan, sillä minulla labrat ja olo eivät mene käsikkäin, joten minulla mennään erittäin pitkälti olon mukaan. Nytkin kutakuinkin hengenvaarallisilla ylitoimintalabroilla oloni on loistava. )

simmusormus, on kyllä usein tehnyt mieli nostaa ominpäin annostusta!!! Mutta en sitä viitsi toteuttaa omalla vastuullani eli siis ennen lääkärin hyväksyntää. Siinä on omat riskinsä aina, jos lääkeannos pääseekin liian suureksi. Vaikka tottakai omaa oloansa rehellisesti seuraamalla ei välttämättä ongelmia synny. Ja ei tää nyt oo näyttäny vielä paremmaksi menneen noiden lääkäreiden annostuksien kanssakaan, kun ne ei vielä tähän mennessä sitä oloa ole oikein huomioinu...

En muista oletko jo vastannut tällaiseen kysymykseen, mutta onko sinulla ollut muistiongelmia, jotka olisivat lääkkeiden/parempien kilppariarvojen myötä parantuneet?

Kyllä minulla jonkinasteisia muistiongelmiakin ehti olla, Equilibrium. Tämän huomasin varsinkin siitä, että minun oli hankala hahmottaa, minä päivänä jokin tietty asia oli tapahtunut (esim. oliko se viime viikon perjantai vai tiistai) ja tapahtuiko se jonkin asian jälkeen tai sitä ennen. Pystyin kuitenkin lukemaan romaaneja (eli muutamassa päivässä se kirjan alku ei unohtunut, joskus tosin tuli pieni epävarmuus, oliko se nyt näin vai noin) ja tietenkin lyhyempiäkin juttuja, mutta aikakäsitykseni oli aivan kammottava. Lisäksi unohtelin helposti, mitä olin ajatellut tehdä, jos vaikka puhelin soi ja näin ollen homma yllättäen keskeytyi. Tavaroitakin sai joskus etsiä urakalla, kun oli laskenut sen käsistään vaikka sen puhelun takia ja sitten ei yhtään muistanut, missä oli sitä tavaraa viimeksi käyttänyt/pidellyt.

Nykyään näitä pulmia ei ole, mutta enpäs sitten kunnolla enää muistakaan, milloin homma tarkalleen ottaen alkoi taas toimia. Loppukeväästä oloni oli jo tarkkaavainen (pystyin lukemaan pääsykokeisiin, joskin väsyin siitä henkisesti aika tavalla enkä sitten päässyt sisälle) ja tällä hetkellä olen niin skarppi, että olen hakenut kokopäivätyötä seuraavaksi pariksi kuukaudeksi ja olen erittäin innoissani siitä, että olen päässyt jo kakkoskierrokselle asti eli ilmeisesti vaikutin myös sille ekan kiekan haastattelijalle tarkkasilmäiseltä. Kyseessä on siis taloushallintotyö, jossa tarvitaan numerosilmää, hyvää muistia ja tarkkanäköisyyttä.

Ja ymmärrän hyvin tuon, että ns. omalla vastuulla ei halua lähteä sooloilemaan. Itse olen päättänyt, että voi olla, että toimintatyylini takia esim. en voi saada lapsia enää yli 30-vuotiaana (hormonitasapaino menee niin sekaisin loppuelämäkseni, että raskaus on hyvin hankala saada alulle tms.) tai käy jotain muuta peruuttamatonta tai elämänlaatuun ja/tai loppuelämääni vaikuttavaa, mutta mieluummin sitten elän ne nyt käsillä olevat vuodet mahdollisimman "läsnä". Ennen lääkityksen saamista menetin elämänhaluni ja -iloni aivan kokonaan, joten minulle se omassa elämässä läsnä oleminen on tärkeää enkä halua vain kulkea sumussa vuosien ohi. Siksi olen lähtenyt tähän ihmiskokeilulinjaan. Onneksi minulla on lääkärin ja äitini tuki (isäni on ehkä pessimistisin tuntemani ihminen, eikä hänestä olekaan ollut mitään apua tämän sairaudenkaan selättämisen kanssa), koska joskus sitä pysähtyy miettimään, normalisoituuko elämäni koskaan ja teenkö vain hallaa itselleni. Tällä hetkellä olen kuitenkin erittäin toiveikas asian suhteen.

// Niin ja diagnoosihan (+ lääkitys) minulla on ollut reilu kaksi vuotta.