jep, persoonallisuushäiriöinen olen myös. itselläni tosin epävakaa persoonallisuushäiriö. näistä kannattaa aina puhua, itselläni juuri epävakaan takia minun on vaikea saada itseäni piettyä tiukalla linjalla kun kaikki pitäisi tapahtua nyt heti tässä. eli heti palkitsevaa touhua. ja painon pudotus kun ei sellasta ole. siks pitääkin enemmän ajatella ruokavalion muutoksesta kun laihduttamisesta mun kohdalla. eli ei tavotteita vaan järkevämpää syömistä.eli lopetin laihduttamisen ja aloin miettimään vaan syömistäni hiukan enemmän ettei ole sellaista possuttelua koko ajan.

Niinpä, useimpia mielialalääkkeet kyllä lihottavat, mutta joitakin jopa laihduttavat. Mirtatsapiinia en suosittele kenellekään, kaikki asiakkaani ovat lihoneet sen myötä. Paitsi toki jos on liian hoikka ja niitä kiloja pitäisi saada Mielestäni kuitenkin tasainen mieli on hoikkuutta tärkeämpi ainakin omalla kohdalla.

torstaina, 3. toukokuuta 2012 klo 20:14 Jeana kirjoitti::
Niinpä, useimpia mielialalääkkeet kyllä lihottavat, mutta joitakin jopa laihduttavat. Mirtatsapiinia en suosittele kenellekään, kaikki asiakkaani ovat lihoneet sen myötä. Paitsi toki jos on liian hoikka ja niitä kiloja pitäisi saada Mielestäni kuitenkin tasainen mieli on hoikkuutta tärkeämpi ainakin omalla kohdalla.

Mulle taas yks tyttö sanoi psykiatrisella osastolla ettei ne lääkkeet lihota vaan niiden aiheuttama ruokahalun kasvu lihotta kun lääke pistää syömään kokoajan.

En tidä pitääkö väite paikkaansa. Itse vaan en aina usko että mielialalääkkeet olisi aina syy lihomiseen.
Niin tai näin. Ihan sama.

Miksi lääkkeet lihottaa:
jotku oikeasti kerää nestettä, toiset lisää ruokahalua, joka mainitaankin aika monissa tuoteselosteissa, ja onpaha tämäkin omaa kokemusta että lääkkeet on vieneet ruokahalun/näläntunteen. (
-Eli en tunne nälkää ennen kuin kädet vapisee, tasapaino heittää, en jaksa.
Toisaalta kun ei ole nälän ja kylläisyyden normaalia vaihtelua, ja on taipumusta mussuttaa murheisiin. Se kyllä kostautuu.

Minulla on käytetty kipulääkkeinä ja mielialalääkkeinä kaikenlaisia kipu, masennus, antipsykoottisia, epilepsia ja melkei mitä vaan voi olla olemassa.

Olin kerran osastojaksolla tarkoituksena oli aloittaa mm. Lyrica ja joku muu. Mutta lyrica ensin. Se todellakin keräs nestettä niin että kudokset/iho repeili. Lihoin noin reippaan parin kilon viikkovauhtia, ja koetin epätoivoisesti syynätä syömisiäni.

Lopulta rohkenin ottaa yhteyttää apulais-ylilääkäriin asiani kanssa, osastolla se ei hoitunut. Kysyin lääkäriltä että onko tämä nyt vain esteettinen kysymys, vai terveysriski

Kun asiaa selvitettiin, ja painonnousun huimaa nousujohdannetta tarkasteltiin lääkäri sanoi ettei todellakaan ole pelkkä ulkonäkökysymys vaan terveydelle haitallinen ongelma. Alettiin heti purkaan lääkitystä, ja etsimään uutta.

Lääköri varoitteli kuihduttamasta itseä nälkään, olemalla liian vähällä ruoa´alla nestekertymien takia. Koetin pitää syömiset "tavallisena". Ja niin nesteet sillä kertaa alkoi huilata pois. Noin puolisen vuotta lääkkeen lopettamisesta sen käytön aikana kertyneet 22 kiloa olivat pois Ja entistä hoikkasempi roppa löytyi veden alta.. Olin kuitenkin pihistellyt ruoan kanssa. Onneksi

Mutta, loppu ei ollut ihan noin onnellinen, aloitin tuolla jo eri ketjuun, muttei näyttäny heräävän jorinaa aiheesta. Uudelleen oon samassa jamassa, nyt on kylläki noin kymmenen kiloa tullut selkeästi tietyn lääkkeen aikana. Ja joutuu todella miettimään kumpi on tärkeä tämä olo ja elo vai roppa. Joku tuolla sanoi et hoiti ensin pään, ja kattoo sitte mitä muuta korjattavaa on -Hyvä niin, jos ja kun on toivottavasti taltutettavissa oleva sairaus.

Ite pitkään sairastaneena kipukroonikkona en voi tähdätä mahdollisen tervehtymisen jälkeen laihtumiseen -Sitä ei näillä näkymin ole luvassa Tai kun jaksaa olla rehellinen, niin kunto on todella huono, toimintakykyä ripaus jäljellä, 100% invaliditeetti, loputtomat tuskat. Ja jos pistän lääkkeitä syrjään lihomisen takia, kuolen sydänkohtaukseen valvottuani tarpeeksi, siis sen verran liikaa että pumppu poksahtaa lopullisesti.

Oon alle kolmikymppinen, joten ymmärrettävästi tilanne on siitäki kulmasta rankka psyykkeelle. Kun työelämän ovet on sulkeutuneet ennen kuin ne on kunnolla auenneet, jne muut elämisen rajotteet. On toki oman sairastamisen lisäksi sattunut muitaki rankkoja asioita, jotka ehkä yksinkin olisivat ajaneet psykiatrille. Ja mielialalääkkeiden käyttäjäksi.

niin, hmh. Eipä sitä tahdo olla mikää persuuksii ammuttu karhukaa kaiken aikaa. Mutta harmia vaan lisää tämä paisuminen. On se kuitenkin aika iso juttu, tämä ruho, että minkämoista hölttänää sitä raahaa mennessään.

Lopetin tällä viikolla noin vuoden kestäneen sitalopraami"kuurin" kun vaihtui lääkitys venlafaksiiniin. Vuoden aikana sekä laihduin että lihoin, mutta en usko että sillä oli mitään tekemistä sitalopraamin kanssa. Kun noudatin Kiloklubin ohjeita, laihduin, kun en noudattanut ja söin miten sattuu, lihoin. Ihan normaalia. En huomannut sitalopraamilla mitään vaikutusta ruokahaluuni, mutta masennukseeni se ei valitettavasti auttanut riittävästi, vaikka ahdistukset veikin pois. Lisäksi oli muutamia ikäviä sivuvaikutuksia.

Nyt siis kokeilussa venlafaksiini, josko ei tulis sivuvaikutuksia ja tepsisi masennukseen paremmin. Tarkistin psykiatrilta ennen lääkkeen vaihtoa, ettei kyseessä vain ole yleisesti ruokahalua lisäävä lääke, koska oma kroppa vaikuttaa mulla melko paljon mielialaankin kun itsetunto on aika heikoissa kantimissa. Venlafaksiini kuulemma ennemmin saattaa viedä ruokahalun, mikä sekään nyt ei hyvä olisi mut parempi se kuin ruokahalun lisääntyminen.

Minulla on Sepram lääke jota olen pikkuhiljaa lopettelemassa. Itsellä on tullut painoa n.7kg puolenvuoden aikana vaikka olen pitänyt ruoka- ja liiikuntapäiväkirjaa. Tuon lääkkeen piikkiin olen lihomisen pistänyt koska se on ainakin minulla lisännyt ruokahalua, ikävä kyllä. En nimittäin ole ikinä ollut huono syömään, en edes masentuneena..

Aikoinaan söin Lyricaa ja päinvastoin kuin useimmilla laihduin mitään asian eteen tekemättä 14 kiloa. Elin ja olin kuten ennenkin. Luulen johtui unen paranemisesta ja sitä kautta sokeriaineenvaihdunnan ja stressihormonien korjaantumisesta. Painoni putosi 76sta 62 kiloon aivan itsekseen vuodessa.

Nyt olen ottanut satunnaisesti zyprexaa 2,5mg eli puolet pienimmästä tabletista ja lihotta tällä miniannoksellakin jo. Hoitaja sanoi zyprexa sekoittaa ruokahalukeskuksen että kylläisyyden tunnetta ei enää tule ja siksi syötättää. Pitää vain itse määritellä annokset kuten teenkin ja otan tuota vain suurimmassa unettomuudessa. Jos ottaisi joka päivä varmaan tulisi äkkiä se 20-30 kiloa minkä monet zyprexan syöjät lihoo.

Itselläni siis unettomuus on vuosikausien riesa ja sompailen satunnaisten lääkkeiden ja painon kanssa.

Mullakin on noita nestekertymiä, joihin sitten välillä otan diureetteja, muttei kyllä huvita yhtään vaihtaa lääkitystä. Tasainen mieli on itselle pääasia ja kykenen tekemään vaativaa työtä osittain pienen estolääkityksen avulla, osittain siksi, että oma elämä on riittävän hyvässä kunnossa ja että aikoinaan tuli itsekin terapioissa käytyä. Olen oppinut, ettei hoikka kroppa tee ihmistä onnellisemmaksi tai kauniimmaksi, vaan asenne on tärkein. Itse ainakin saan positiivista palautetta täysin riippumatta kiloista.

Lumiska, kivut ovat ikävä asia ja fibromyalgikkona ymmärrän kyllä kantasi. Toivottavasti sulle löytyisi lääke, joka ei keräisi nestettä ja poistaisi kipua, mutta auttaisi myös mielialaan, esim. Noritren tai Cymbalta voisivat olla vaihtoehtoja.

Tähän voinkin laittaa tuon artikkelin aiheesta makeutusaineet ja masennus,on nimittäin tutkittu että esim aspartaami ja muut makeutusaineet aiheuttaa masennusta ja painon nousua,niillä on jonkinlainen yhteys lääkkeisiin esin masennulääkkeisiin,psyykelääkkeisiin!
Kun taas sokeria syövät eivät ole masennusoireita ja lääkkeetkään ei nosta painoa niin paljon kuin makeutusaineita syövät!
Siis jos haluatte laihtua,pitäää syödä joko sokeria tai olla makeaa ilman!
koska se vaikuttaa masennukseen! syyhän on selvä psyykelääkkeet laiskistuttaa elimistöä,se on tavallaan lomalla,mutta pitää koittaa syödä viisasti nii pärjää ja neskertymän poistamiseen!

Mä alotin Lyrican (2x75mg) joulu-tammikuussa. Haittavaikutuksista muistaakseni löytyy painonnousu... Lisäksi multa löytyy Risperidon ja Cymbalta. Voiko lääkkeissä olla syy laihduttamisen haasteellisuuteen? Tuntuu, ettei laihdu ollenkaan, vaikka kaiken pitäisi olla mallillaan.

Mulla nousi muutenkin masennusjakson yhteydessä, vain KOLMESSA KUUKAUDESSA, paino 20kg. Miten ihmeessä tämä on mahdollista? Toki ahmin ihan hirveitä määriä, koska olen valitettavasti lohtusyöjä, mutta onko oikeasti mahdollista ahtaa itseensä niin hirvittäviä määriä, että lihoo keskimäärin 1,7kg viikossa?

(joulun aikaan muutoksia tapahtui siis Lyrican alottamisessa, sekä Cymbaltan nostossa maksimiannokseen, ja jälkimmäisen ei tietääkseni pitäisi vaikuttaa painoon millään tavalla...?)

Diureeteista sen verran, että ainakin Risperidonin pakkausselosteessa kielletään diureettien syöminen sen lääkityksen kanssa. Tiedä sitten, että miksi... Ihmekös eivät toimineet, mulla kävi aina niin, että kun napsin nesteenpoistajia, niin seuraavana päivänä paino oli jopa enemmän, kuin edellisenä, vaikka syömiset eivät mitenkään ihmeellisesti poikenneet.