4o ja risat- painonpudottaja(exä oli/on painonnostaja, ha) minäkin, aloittanut tällä kertaa lokakuun lopussa saaden 2kg pois eka viikolla(ja saman verran senttejä sunnuntaimittauksessa). Juustohiirenä huomiseksikin pitsaperjantaita suunnittelevana en laihdu pikapikaa, mutta olen aidosti huolissani vyötärönympärysmitastani.
Pitsasta saan vähäkalorisemman etsimällä taikinaan kevyimmät jauhot ja kaulimalla sen ohueksi. Täytteeksi levitän rasvattomia broilersuikaleita ja tuorevalkosipulia, ja raastan juustoa minimimäärän. Tarjoilen lisukkeena kaaliraastetta, eli kiva nähdä miten (epä)terveellisen friday night feverin vietän...(sitten kun ruokapäiväkirjaa pääsee täyttämään, ARH!)

Onko täällä muita herkkusuita jotka ovat onnistuneet muuttamaan tapojaan, ja kuinka perusteellisesti se on "tervettä"?!

Oottete viisaita!

Tosi antoisaa lukea teidän kokemuksia painonhallinnasta, laihduttamisesta. Ja tervetuloa uusille!

Mulla on nyt alkuperäinen tavoite saavutettuna eli 10% painosta mennyt, vyötärö alle 80cm ja paino normaalipainon sisällä. Laitoin itselleni uuden tavoitteen, jotta olisin joulun tullessa hieman turvallisemmilla vesillä normaalipainon rajojen suhteen. En nimittäin luota siihen, että söisin vain vähän, kun ruuat ovat mieluisia....

Nyt vain ei ole oikein puhtia. Mun elämä on ollut todella aikataulutettua syyskuun puolesta välistä asti ja tällä tarkoitan sitä, että siinä ei tosiaan ole ennen klo 21 yhtään löysiä, jos haluan joka toinen päivä käydä liikkumassa. Tämä on vähän liian rankkaa mulle. Mutta toistaiseksi näillä on mentävä. Ruokien valmistukseen on vain niukalti aikaa, mutta erittäin hyvä on, että tein ruokamuutoksia jo elokuussa, joten hyvien terveellisten ruoka-aineiden osto käy jo luonnostaan kaupassa. Mukaan nappaan aina kasviksia, erityisesti porkkanoita, hedelmiä, pehmeää maitorahkaa, kuitupitoisia leipiä, kalaa ja broileria. Näillä pääsee jo pitkälle ja ruuatkin valmistuvat nopeasti. Pakastealtaan kasviksiin olen joutunut myös turvautumaan, kun ei ole aikaa putsata ja pilkkoa.

En ole näin kiireinen juurikaan ollut, joten kauhean tyytyväinen olen silti siihen, ettei painon NOUSUA ole havaittavissa. Täältä voi siis löytää oikeasti niitä eväitä loppuelämään. Ja kyllä se munkin paino tästä laskee tavoitteeseen.... joskus.

Tervehdys kaikille verrokeille! Tämä ei näytä olevan kaikkein vilkkain ryhmä, mutta mulle varmaan sopivin. Eri palstoilla olen käynyt useasti, mutta ekaa kertaa otin nyt näppäimistön käyttöön.

Tasan kuun alussa käväisin vaa'alla ja taas ois tarkoitus käydä taistoon tuota painolastia vastaan. Olen todistanut väitteet jojoilusta todeksi jo monta kertaa ja nyt on tarkoitus kiiruhtaa hitaammin.

Liikuntaakin tykkään periaatteessa harrastaa, mutta viimeaikoina sohvamagneetti on vienyt voiton ja oma laiskuus pakkaa masentamaan. Toivottavasti lumiset kelit on taas tulossa että pääsee jatkamaan viime talvena alkanutta hiihtelyä.

Oikein syömisestäkin tiedän paljon, mutta se toteutuspuoli mättää. Isoin ongelmani on "vielä pikkuisen lisää" ja vielä useampaan kertaan. Toivottavasti tuo sivuston ruoka-aineiden syöttö korjaantuu, nyt olen etsinyt lähimpiä osumia tuolta reseptipuolelta. Käyhän se niinkin mutta näin aloittelijalle olisi toimiva ohjelma mukavampi.

Kerätään sitä motivaatiota murunen kerrallaan. Tsemppiä kaikille ja kertokaahan kuulumisia.

Huomenta 40 + kaunottaret! Tämäkin tahtoo liittyä joukkoon. Yritän pois 10 kiloa, mutta viisikin riittäis.. Olis hienoa, jos tässä iässä saisi painon alkamaan vielä seiskalla. Laitoin tohon tickeriin vyötärönympäryksen; minä kun olen ennen ollut sitä mallia, että rintoja ei juurikaan ole, mutta vyötärö-lantiosuhde on hyvä.

Juu. Ja tässä vanhetessa on tullut huomattua yleisluontoista seuraavaa:

- kilot alkavat kertyä vyötärölle, keskikohta paksuuntua
- laihtuessa iho alkaa roikkua, eikä enää palaudu
- laihtuessa syvät uurteet vahvistuvat; vanhenet naamastasi 10 vuodella jokaista menetettyä 5 kiloa kohden
- et enää saa laihtumista vauhtiin kuten ennen; mikään entinen keino tai kikka ei tunnu enää toimivan, mistä tulee tunne, ettet enää tunne itseäsi. Se, mikä toimi laihtumisen suhteen ennen, ei toimi enää
- kun luulet olevasi viimein tavoitepainossasi eli iloinen, energinen ja suorastaan pursut positiivista energiaa, ainoat kommentit joita saat kuuluvat töissä "ohoh, oletko vastaherännyt", tai "oletpa sä väsyneen näkönen" ja "ootko nukkunut viime yönä ollenkaan" ja ulkona "hyi helvetti miten vihasen näkönen akka" tai "mitä **tua sä täällä mökötät".
- sut arvioidaan säännöllisesti 15 vuotta ikäistäsi vanhemman näköiseksi

Jep. Ja meikäläinen ei sitä enää siedä. Kävin viikko sitten pienoisessa kauneusleikkauksessa ja tätä kirjoittaessani olen "toipumislomalla". Sanokaa mitä sanotte, mä olen saanut haukuista tarpeekseni. Haluan myös näyttää siltä mitä tunnen! Ja, laihduttuani, käyn varmasti kohottamassa myös tämän roikkutakaliston. Otan vaikka velkaa, mutta en enää kuuntele olevani 20 vuotta ikäistäni vanhemman näköinen.

Positiivista taistelufiilistä kaikille!


Still Alive

Tervetuloa!

Meitä tässä ryhmässä ei taida yhdistää kuin ikä, monenlaista laihdutustyyliä ja mielipidettä on. Koen kuitenkin, että tässä iässä jokainen saakin rauhassa etsiä sen oman tavan toimia ja vaikka esimerkiksi itse lämpimästi suosittelen ottamaan rauhallisesti painonpudotuksen kanssa (=ei stressiä) niin ymmärrän hyvin sen, että ei sovi jokaiselle.

Oma pudotukseni on nyt jumissa. Tämä johtuu ihan vain siitä, että en ole jaksanut riittävästi panostaa riittävän vähään syömiseen. Syön nyt sen, mitä kulutan ja paino on viimeisen kuukauden aikana tullut vain kilon verran alaspäin. Koska olen jo normaalipainon sisällä, ruuan kanssa pitää olla tarkkana. Mä en ole antanut tämän haitata, kunhan tuo ruokaosio toimii taas, otan spurtin ja merkkailen tarkkaan kaikki ylös ja uskon, että paino taas tippuu alaspäinkin.

Itse olen huomannut kasvoläskien vähentyessä tuon uurteisuuden lisääntymisen. Silmien välissä oleva juonne tekee helposti vihaisen näköiseksi ja "roikkuvat" suupielet surullisen näköiseksi. Näin ollen ymmärrän Sporttispurttia. Kasvojahan parantelit, eikö? Oma leuanalus on todella lörtsö ja roikkuva, mutta olen olemukseltani niin eläväinen, että viimeksi perjantai-iltana sain kuulla olevani niin likkaanen (pohojalaasittain nuoren näköinen), ettei yli nelikymppiseksi uskoisi. Harmaa juurikasvu kyllä paljastaa iän ja tarkemmin katsottuna kasvojen uurteetkin. Mutta vielä onnistun hämäämään ja ajoittain minua luullaan tyttäreni sisareksi.

Hei kanssasisaret.
Tuskastuttavaa. Olen kesästä saanut painoa pois n. 8 kg. Mutta... sitten sairastuin flunssaan, kaksi viikkoa kului sairastaessa ja sen jälkeen en ole saanut rytmiä päälle. Lohtuni on, että kadotetut kilot eivät ole tulleet takaisin. Mutta nyt pitäisi reipastua! Sain aiemmin tässä ketjussa loistavaa tsemppiä, kun olin vähän repsahtanut syöpöttelemään. Sain palautetta ja kannustusta ja niin tein korjausliikkeen. Sitä toivon nytkin. Tänään on vain ollut kurja päivä, pojan pyörä varastettiin ja kahden lapsen talvitakista meni vetoketju rikki. Mitenkäs vaihdat vetoketjun! Ei ainakaan minun koneella ja taidolla. Ja siksipä olenkin syönyt lohdutukseksi konvehteja, ei ihan pussillista, mutta huonon olon. Repikää minut tästä itsesäälin syöveristä takaisin lenkille ja pian myös hiihtoladulle. Mukavaa alkavaa talvea kaikille. Ihanaa sytytellä kynttilöitä ja tunnelmoida.

10% pois - kiitoksia tervetulotoivotuksista, täällä sitä istutaan siteet naamalla Ja onnittelut painonpudotuksesta! Kun puhuit kiireestä vaikuttais sellaiselta että sun täytyy vaan hyväksyä tilanne. Ja ehkä et nyt senkään takia laihdu siksi, että jo ikäänkuin saavutit tuon tavoitteesi, vyötärönympärys alle 80? Siis olet tavallaan alitajuisesti jo tyytyväinen? Voisko olla? Eikä kun samalla tahdonvoimalla vaan uus tiukka tavoite, tickeri ja loppurutistus! Ja toiv. kiire vielä helpottaa! Tsempit sinne!

Itsestäni: nuo roikkuluomet leikkautin, kun silmien päällä roikkuva nahka sai näyttämään vihaiselta ja väsyneeltä. Maksoi 1000 e. Ja velaksi tietenkin... ei täällä uida rahoissa Otti sen verta pattiin jatkuva kommentointi, työskentelen asiakaspalvelussa kuitenkin... Sitäpaitsi se silmiä painava nahan ja rasvan määrä sai pään särkemään & haittasi jo näkökenttää.

Ex-Repsahtanut,: hyvä toi sun hidas tahti - ja loistotulos toi 5,5. Haaveilen ittekin 10 kg:sta, mutta 5:kin olis jo ihme.

Beatta, onneksi olkoon valtavasta painonpudotuksesta! Oot saanu pois 16 voipakettia! Ja se, ettet sairaanakaan ole sortunut, ainakaan niin pahasti, etteivät kilot ole hiipineet takaisin, toinen! Hienoa (Ja oikeassa olet, ei se suklaan syönti tuo takaisin pyörää - pahoittelut siitä. Mitä tähän voi sanoa? No. Maailma on paska paikka eikä täällä voi muuta yrittää kuin vain itse olla ihmisiksi..) Valoa päivääsi!

Sporttispurtti (lähdössä piiiitkälle kävelylle, ainut liikuntamuoto mitä näitten tikkien kanssa nyt voi harrastaa.. eilen kävelin 2 h

Heips,

mahtuisko mukaan kirjoittelemaan 40+...taitaa tuo 50 olla lähempänä.Kilot eivät millään lähde,vaikka kuinka liikkuisin.

Paino on 73Kg,pituus 155cm,vyötärö 92cm,sais edes sen 10% pois Aikuisiän diabetes kolkuttelee jo ovella...99% riski sairastua,eli jotain ois tehtävä.

Olen ollut kk:ssa vaihtelevalla menestyksellä,nyt ajattelin kokeilla saisko paremman tsempin päälle kirjoittelemalla saman asian kanssa kamppaileville.

Päätin 3viikkoa sitten,että kävelen päivittäin ainakin sen 10000 askelta,se on aika hyvin toiminut ja kerran viikossa jumpalla.

Harmi ettei ruokapäiväkirja toimi,ois kiva seurata missä mättää,kun paino ei lähde putoamaan.Yksinkertaistahan se on et syö enemmän kuin kuluttaa.

Tietoa asiasta on,mut toteuttaminen ja itsekuri onkin sit toinen juttu!
Ja nyt ulos lumi-räntäsateeseen kävelemään et piristyis

Muksaa päivää kaikille

Hei teille

Hmm, keski-ikäisten oma porukka..just mulle pienellä lisällä höystettynä. Vuodet 35-40 menivät kevyesti hyvässä kunnossa ja liikunnallisella otteella, sitten satutin jalkani ja juoksulenkit jäivät siihen. Eihän se henki ja elämä ollut, mutta niin vain kilot alkoivat pikkuhiljaa hiipiä kylkiin

Tapasin ihanan miehen, aloimme seurustella ja nyt olemme naimisissa. Samanaikaisesti oli ja on edelleen mukava helliä toista ja itseä hyvällä ruualla eikä ne kevyet kävelyt käsikädessä juuri kuntoa kohottaneet

Ihana, yllättävä ja sitten hyvin toivottu pieni poikamme syntyi tammikuussa 2012. Raskauskilot eivät just ihan lähteneet kuten kolmen aikaisemman lapseni kohdalla. Elokuussa aloitettiin mieheni kanssa yhteistä tsemppiä kunnon ja terveyden ylläpitoon, mieheltä putosi paino 10 kg ja minulta 0.5kg, niin juuri 0,5kg - siis mikä olisi ollut tilanne, jos olisin syönyt sen kaiken hyvän ja ihanan, minkä olisin halunnut?

Nyt viikko takana, -700g, ja ai kun tykkään Ja jotenkin olen ehkä ymmärtänyt, että toisaalta olen syönyt liian vähän, mutta saatu energia on ollut huonolaatuista, joten aineenvaihdunta?-ko on vain hidastunut?

Tosiasiahan taitaa olla kuitenkin se, että terveysasiat ovat tulleet ulkonäköasioita tärkeimmiksi vaikka kieltämättä olisi se kiva myös näyttää sutjakalta Pienen pojan äitiys on saanut tahtomaan; Haluan olla poikani 50v.juhlissa tanssimassa,edes hitaasti olen siis nyt 44v. ja poikamme 9kk.
Erittäin hyvä ja tärkeä syy palautua ja pysyä kunnossa!

Tsemppiä meille kaikille !

Onnittelut Kirjoneuleelle kivasta uudesta elämänvaiheesta.

Mulla on tästä syksystä samanlainen kokemus. Olin n kuusi viikkoa aika tiukalla ruualla ja liikuin ihan hulluna. Paino ei (EI) liikahtanut lainkaan. Siitä tuli niin paha mieli, että vaikka liikuntaputki jäi päälle, niin herkkuja ahmin kaksin käsin, ja nyt korjailen satoa.