Hohohoo, nyt meinaan pistää ranttaliksi ja käyn hakemassa fazerin sinisen tuolta lähikaupasta. Perjantai ilta menee siis mukavasti hyvän kirjan ja herkuttelun merkeissä. Urheilulla on tullut tänään kulutettua juuri sopivasti puolikkaan suklaalevyn verran. Onpas ihmeellistä, että kun merkkasin 100 grammaa suklaata ruokapäiväkirjaan kaiken sen lisäksi mitä tänään meinasin syödä, niin silti vajetta 300 ja kaikki paitsi herkkupallukka vihreänä. Onneksi oli tänään lounaana 250 g nieriää rehujen kera

Nyt iski sellainen fiilis, että voisin TODELLA yrittää keskittyä enemmän siihen rentouteen. Nyt kyttään vähän liian tarkasti kaloreita ja pallojen värejä ja liikunnalla kulutettua energiaa. Mitään ahmimiskohtauksia ja erityisiä makeanhimoja ei kyllä tule (menen ostamaan sen suklaalevyn koska edellisestä on niin pitkä aika, en sen takia, että sitä erityisesti himoitsisin ), eli uskon syöväni ihan hyvin ja kohtuuskin alkaa jo onnistua, mutta tämä jatkuva asian miettiminen ja tarkkailu ei voi olla hyvästä. Tai siis tietyssä määrin kyllä, mutta nyt varsinkin kun on tällainen ajanjakso, ettei ole töitä yms, niin elämä pyörii vain sen ruoan ja liikunnan ympärillä. Olisi niin ihanaa unohtaa koko painonhallinta ja vain syödä niin kuin nyt syö ja eräänä päivänä vaa'alle hypätessä huomata, että ihannepainossa ollaan.

Tuli mieleeni...
Ostin tässä jokin aika sitten elämäni ekan kg-lehden. Siinä oli juttu eräästä tuttavastani niin siksi siihen lankesi. Siinä lehdessä oli menossa jokin "laihdutus-kisa" Yksikään kisailija ei yrittänyt laihtua luomusti, vaan kaikilla oli mukana apuna jotain pusseja tai ateriakorvikkeita. Ilmettelin kovasti. Pelkällä ruokavaliolla ja liikunnalla ei viissiin kisoissa pärjää.

Suurin oivallus sen lehden sivuilta oli se, kun eräs jollakin pussihommelilla laihdutuksen aloittanut totesi, ettei hänen entinen ruokamääränsä ollut naisen syömistä. Samaa olen minäkin nyt ajatellut. Helposti tulee mätettyä ruokaa suunnilleen samalla tahdilla kuin mies vastapäätä pöytää tekeen. Täytyy oikein erikseen opetella se ettei esim leipää voi mennä puoltakaan siitä määrästä mitä mies syö. (Ei olisi kyllä syytä mennä miehenkään suuhun sitä samaa määrä mitä hän nykyään syö, mutta se ei ole minun asiani.) Minä olen 154 cm pitkä, ei ihme että olen lihonut kun olen vuosikaudet syönyt jatkuvasti aivan hurjia annoksia juuri leipää ja tietenkin myös paljon muuta. Nyt on aika muuttua naiseksi myös syömisen suhteen.

Meni tuossa muutama päivä hirveessä turvotuksessa (ilmeisesti kiitos kaverin laivalta tuomien pähkinä M&M'ssien ), mutta nyt alkaa helpottaa... Yritän nyt ottaa tavaksi pyöräillä viikon neljästä työpäivästä kolme, matkaa kertyy päivässä edestakasin ~23 km. Lisäksi tarttis nyt alkaa säännöllisemmin tekeen juoksulenkkejä, että pystyisi sitten elokuun lopulla juoksemaan sen puolimaratoni Tuossa meni puolisentoista kuukautta, kun ei tullut tehtyä juuri mitään liikuntoja ja syötyäkin mitä sattuu ja motivaatio tipahti nollan alapuolelle, mutta nyt alkaa elämä näyttää taas vähän valosammalta, joten jospa tää tästä... Paino tänä aamuna 61,3 kg, erittäin tyytyväinen olo ja odottelen pääsyä lopullisesti tuonne 55 kilon ketjuun, kauankohan siihenkin menee Viimeksi näin vähän olen painanut joskus viisi vuotta sitten ja sitä ennen kymmenen vuotta sitte, kun menin yläasteelle! Kunhan sinne vitosella alkavaan lukuun päästään ja paino tuntuu sinne vakiintuvan, niin varaan tatuoijalle ajan Polttelee jo kovasti tuo, ainakin on hyvä motivaattori...

WAU! Tänä aamuna oli hienoa käydä puntarilla! Se näytti tasan 60,0 kiloa! Huh huh... En olis vielä vähän aikaa sitten uskonu että tämäkin päivä tulee. Homma on siis melkein tehty. Vielä pari kiloa niin luulisin olevani tyytyväinen. Joten taidanpa siirtyä pikkuhiljaa tuonne alempaan ketjuun.

Hei hei Nann ja onnea, hienosti toimittu!

Tänään se sitten iski ihan kulman takaa. Paino 59.9!!! Yleensä painolla ei ole ollut tapana nousta pudotusta seuraavana päivänä, mutta pelkään niin, että nyt se nousee. Eihän se vain voi jäädä noin alas. En tiedä miten päin olisin kun en meinaa uskoa tuota lukemaa todeksi.

Nyt siis vaihdan tuonne alempaan ketjuun ja toivotan kaikille teille motivaationtäytteistä kevättä ja paljon hupenevia kiloja ja senttejä. Osa teistä liittyy varmaan myös pian tunne 50 tavoittelijoihin.

Morjens!

Onnea Nann ja Puulia T!

Perässä tullaan, tosin hitaasti. Tuntuu nyt toi 62 kg olevan samanlainen rajapyykki kuin 65, että sen alle pääseminen tekee tiukkaa: pudotellaan vaan 100-200 g/vko jos sitäkään.. Mutta siitä olen tyytyväinen, että kunto on ihan oikeasti kohentunut. Ryhti myös on parantunut ja jotain yleistä tiivistymistä koko kropassa.

Huomenna olis edessä punnitus. Vähän jännittää, että mitä näyttää Tosin viikon syömiset menneet suhteellisen hyvin ja liikuntaa on ollut runsaasti. Eli mahdollisuuksia on!

Tänään on ollut erityisen hyvä mieli, sillä lähdimme koirani kanssa extempore match showhun ja tuloksena oli BIS3 eli best in shown kolmas!! Erityisen ilon aiheen tästä tekee se, että lähdimme sinne kylmiltään, pitkän treenitauon jälkeen eikä turkkikaan ollut juuri trimmattu tai pesty (koira pesty torstaina viimeksi). Meillä siis kääpiövillakoira, joten trimmi ja pesut ovat todella tärkeitä näyttelyitä ajatellen. Tosin tämän päiväinen oli epävirallinen näyttely, joten turkilla ei ollut niin väliä. Mutta tosiaan tulos oli loistava ja sen kunniaksi lähdettiin tietysti koiran kanssa lenkille

Hei! Tämän päivän lukema 58,1 Taidan siirtyä 55 kg ketjuun, vaikken lopullista tavoitetta olekaan päättänyt. Tsemppiä kaikille!

lauantaina, 17. huhtikuuta 2010 klo 11:26 peikkiss kirjoitti::
Tuli mieleeni...
Ostin tässä jokin aika sitten elämäni ekan kg-lehden. Siinä oli juttu eräästä tuttavastani niin siksi siihen lankesi. Siinä lehdessä oli menossa jokin "laihdutus-kisa" Yksikään kisailija ei yrittänyt laihtua luomusti, vaan kaikilla oli mukana apuna jotain pusseja tai ateriakorvikkeita. Ilmettelin kovasti. Pelkällä ruokavaliolla ja liikunnalla ei viissiin kisoissa pärjää.

Tulimpas kurkkimaan tänne "alempaan" ketjuun!

Luin tuota samaista juttua ja mietin ihan samaa. Toki tuossa kisassa pitää tavoitella aika rajua pudotusta lyhyessä ajassa, joten tämmöisellä muutama sata grammaa / vko -vauhdilla äänestetään nopeasti pihalle. Ekana siitä kisasta lähti nainen joka pudotti muutamaa kiloansa ja siinä ei ollut mitään draamaa, eihän semmoinen kiinnosta Ihan sama ilmiö Suurin Pudottaja -ohjelmassa. Mielenkiinnolla seuraan miten hurjasti se KG-kisan ainut mies saa painoaan tiputettua, hänellähän on tosi hurja tahti. Nuo samat jutut ja blogitkin on muuten netissä luettavana, käyn siellä välillä kurkkimassa.