Mullei gfg:ssä ollut kyllä ollenkaan nälkä! Koko ajan oli semmonen olo, että taasko pitää syödä. Et kai se riippuu ihmisestä!?

Eikös ookkin mielenkiintoista miten erilailla sama ruokavalio toimii. Joku on ähkyssä toinen näkee nälkää.

Mustakin tuntui että varsinkin aamupala oli jätti iso, mutta niin vaan hetkessä siihen tottui ja nyt on aamuisin oikeen kiljuva nälkä ja ei malta oottaa että pääsee puuron kimppuun.

Putikka se sun menu näytti kyllä aika vähältä joten ei ihmekkään jos massu venyy gfg aterioista. 3 viikkoahan toi GFG pitäs periaatteessa kestää, kokeile se niin näet onko toimiva homma sulle.

Aargh,mun viesti hävis johonkin bittiavaruuteen..

Niin siis nyt iski paniikki että onkohan mun ruuat tosiaan määrien kohdalta pielessä ja sitten taas toisaalta jos eivät ole,oonko mä oikeasti syönyt niin totaalisen vähän muka että tiukkamaineinen dieettikin tuntuu lihotuskuurilta?!? Lounaaksi söin 150g soijapyöryköitä(en syö lihaa) ja 200g vihanneksia,välipalaksi pro fx patukan,päivälliseksi 100g pyöryköitä ja 40g pastaa,vihanneksia en jaksanut yhtään ja iltapalaksi 250g rahkaa ja 150g mehukeittoa. Ja TÄYNNÄ olen,todella.

Tatzzki,no niinpä näytettäs olevan! Nythän tässä on hyvä tsempata kun on samat kilolukemat!

Nyt otan jälleen itseäni niskasta kiinni ja en enää herkuttele! En herkuttele, en herkuttele, en herkuttele!

Ps. onneksi kesään on vielä aikaa ja nyt en enää herkuttele!

Putikka, kyllä mun mielestä noi annostukset näyttää sitten ihan oikeilta! Ei mullakaan kyllä ollut kertaakaan nälkä gfg:n aikana!
Ällötti vaan ne ruoat niin paljon, eikä se sitten mun juttu ollut muutoinkaan!

Milloin sulla on punnituspäivä? Sulla ei sitten enää montaa kiloa tavoitteeseen ole

Tsemppiä Huisku_:lle herkuttomuuteen!

Huomenna sitten puntarille menen

Tatzzki, mulla on ollut keskiviikkoisin punnitus, mutta en ole nyt käynyt joka viikko. Saman lukeman tuijottaminen masentaa, joten miksi masentua joka viikko? Katotaan jos nyt malttais odottaa ens viikon keskiviikkoon asti, ehtii keho vähän tottua dieettiin sillä aavistelen että paino saattaa aluksi jopa nousta. Tai no, toisaalta, oishan sekin kiva nähdä että miten se reagoi eli jospa nousen keskiviikkona sitten vaakalle..! Eli sama päivä on kuin sullakin!

Huisku_ Sehän se täälläkin on se akilleenkantapää ollut,en ole koskaan ns.perusruokavalioltani ollut mitenkään epäterveellinen syöjä, mutta kun ilta alkaa hiipiä lähemmäksi, alkaa karkit ja suklaat ja keksit kolkutella ovea.. Päivällä mulla ei ole ollut mitään ongelmaa kieltäytyä herkuista. Veikkaan että tämäkin ongelma on tullut siitä, että kun lapset oli pienempiä ja päivät hektisiä, ilta oli sitä aikaa kun oli aikaa rentoutua ja usein, lähes aina, siihen kuului jotakin herkuttelua. Vaihe jäi vain vähän pahasti päälle..

Mutta joo, olo on hyvä, aamulla ei ollut edes nälkä mutta junttasin reippaasti aamupalan nassuun! Tsemppiä kaikille , ollaan ahkerina ja pysytään lujina!!!

Ja nyt motivaatioksi se virallinen tavoitepainokin 70 kg:n sijasta on päivitetty tickeriin.

Nonii! Tsemppiä että miinusta näyttäis!

Putikka, suht samoilta nuo sun määrät näyttää, paitsi, että lounaalla mä syön vain 100 grammaa kanaa tai kalaa (en myöskään syö lihaa). Soijäpyöryköihin on muuten varmaan lisätty rasvaa ja hiilareita, joten ne voi täyttää enemmän. Ehkä.

Mutta kyllä mäkin oon nyt viime päivinä ihan hyvin täyteen tullut tällä gfg-ruokavaliolla. Tiedän, että syön normaalisti aivan liian suuria annoksia. Sen takia mä oonkin ylipainoinen. Herkut ei ole mulle koskaan ollut se suurin ongelma.

Vaikka tiedän hyvin tuon iltasyöpöttelyn turmiollisuuden. Mulla on kanssa pieniä lapsia, ja kun ne nukahtaa illalla, alkaa tehdä mieli kaikkea naposteltavaa. Yritän aina tsempata päivän, etten lasten edessä syöpöttelisi, koska ne vaatii muuten itsekin samaa mitä mä syön. Sitten kun ne nukahtaa, tulee sellainen olo, että aah, nyt on mahdollisuus syödä vapaasti.

Onko kenelläkään muulla täällä muuten ollut sellaista ongelmaa, että kun tavoitepaino lähestyy, motivaatio alkaa hiipua ja tulee sellainen petollinen itsetyytyväisyyden tunne. Mä olen aikaisemmin laihduttaessani menettänyt motivaationi jossain siinä 77-75 kilon paikkeilla, kun alan ajatella, että kylläpäs minä olen nyt hienosti saanut pudotettua painoa, ja enhän mä nyt enää oikeastaan niin läski ole. Vaikka siis normaalipainon raja on mulla noin 74. Myös mun perhe ja ystävät on alkaneet siinä vaiheessa psyykata mua, että "lopeta nyt jo laihduttaminen, kohta susta tulee jo liian laiha". Vaikka siis olen ollut vielä BMI:n mukaan ylipainoinen! Siihen se on sitten usein tyssännyt. Tällä kertaa olen kuitenkin päättänyt vetää homman loppuun ihan kunnolla normaalipainon puolelle.

tiistaina, 27. maaliskuuta 2012 klo 09:25 prampusher kirjoitti::

Onko kenelläkään muulla täällä muuten ollut sellaista ongelmaa, että kun tavoitepaino lähestyy, motivaatio alkaa hiipua ja tulee sellainen petollinen itsetyytyväisyyden tunne. Mä olen aikaisemmin laihduttaessani menettänyt motivaationi jossain siinä 77-75 kilon paikkeilla, kun alan ajatella, että kylläpäs minä olen nyt hienosti saanut pudotettua painoa, ja enhän mä nyt enää oikeastaan niin läski ole. Vaikka siis normaalipainon raja on mulla noin 74. Myös mun perhe ja ystävät on alkaneet siinä vaiheessa psyykata mua, että "lopeta nyt jo laihduttaminen, kohta susta tulee jo liian laiha". Vaikka siis olen ollut vielä BMI:n mukaan ylipainoinen! Siihen se on sitten usein tyssännyt. Tällä kertaa olen kuitenkin päättänyt vetää homman loppuun ihan kunnolla normaalipainon puolelle.

Tuttua, niin tuttua. Miulla on vuosia sitten itselleni asettama tavoitepaino toi 68kg. Ensimmäisen kerran kun laihduin (2008-2010) 21kiloa ja painoin pienimmilläni 69kiloa, niin se oli "tarpeeks lähelle". Ja sitten annoinkin itteni repsahtaa.. (Tosin alkoi myös samaan aikaan parisuhde, ja karjalaisena miulla on paha tapa rakastaa ruualla + herra on isokokoinen ja syö paljon, niin iski annoskokokateus).
Kotipaikkakunnalla käydessä äitikin huomautteli, että "siehän alat olla jo turhan laiha". Tosin oon myöhemmin myös pohtinut motiiveja ton taustalla.. Äitillä itellään on ollut painon kanssa kamppailua koko aikuisikänsä.

Repsahtaminen on liian helppoa.

Mutta nyt oon päättäny et tämä on viimonen kerta kun pudotan painoa (ja kolmas). Nyt kun PÄÄSEN tavoitepainoon, niin punnitsen itteni edelleen säännöllisesti (joskaan en viikottain) ja ryhdyn toimenpiteisiin heti jos vaaka näyttää liian isoja lukemia.