Hei kaikki! Tavoitteeni on 65kg, mutta olen vielä niin alussa, että tuo 70 kiloakin tuntuu pitkän ajan tavoitteelta. Olisi aika huikeaa päästä siihen!

Alkupaino oli 94kg. Tällä hetkellä painan 90,2kg. Ensimmäisen viikon aikana lähti hurjat 3,8kg. Nestettä varmasti. 

Jarruttavia seikkoja ovat esivaihdevuodet (ikää kohta 47v.), alkava nivelrikko, ja ihan julmettu stressi ja henkinen paine. Etuja ovat runsas liikuntamäärä (ja rakkaus liikkumiseen) ja se, että olen onnistunut ennen pudottamaan painon 88 kilosta 65 kiloon eli tiedän jo valmiiksi, että pystyn tähän. 

Välitavoite on päästä alle 90 kilon (ehkä jo ensi punnituksella!) ja sitten alankin tavoitella 85 kilon rajaa.

Tervetuloa Jeli ja Mahavalas! Mukavaa saada tänne uutta porukkaa!  Toki itse en ole juurikaan kirjoitellut viime aikoina, mutta olen kuitenkin käynyt säännöllisesti lukemassa teidän muiden juttuja.

Kesä on ollut tosi hektistä; on ollut ulkomaanreissua, mökkireissua, juhlia ym. ym... En ole jaksanut juurikaan painoasioita miettiä, ja se tuntuu kyllä kropassa ja näkyy peilissä!  En ole uskaltanut käydä puntarilla, kun pelkään, että tulee itku! Koko ajan on mielessä, että pitäisi ryhdistäytyä, mutta sitten en vaan saa itseäni niskasta kiinni. Mulla on myös tulossa vielä kaikenlaista häppeningiä, joihin tietty kuuluu syöminen ja ehkä vähän juominenkin. Jotenkin tuntuu, että turha tässä on muutamaa päivää pinnistellä, kun kohta on taas jotain menoa jolloin tulee syötyä ulkona. Mutta tuohan on ihan pöhkö ajattelutapa, kannattaisi edes välissä syödä kevyemmin, niin ei ainakaan paino nousisi ihan hallitsemattomasti.

Meistä suurin osa taitaa olla aika saman ikäisiä..? Itsekin olen 49 vuotias. Täytän vuoden päästä 50, ja olisi ihanaa olla silloin kunnossa. Mutta eihän se tällä menolla tule tapahtumaan. Nyt oikeasti on ryhtiliikkeen aika!

Hilppi, minuakin ahdisti tänään nousta pitkän tauon jälkeen vaa'alle. Takana viikon reissu sekä kuopuksen syntyärit, kaverin viiskymppiset ja rippijuhlat. Olen kyllä liikkunut (tästä lisää mun päikyssä) enkä vedä kohtuuttomasti herkkuja tai alkoholia, mutta paino on noussut 82,3 kiloon. 

Päätin juuri, että viikon on mentävä kevyemmin, koska ensi viikonloppuna on jälleen juhlia 🫣

Eli ruokapäiväkirjan säännöllinen täyttö jatkuu tänään parin viikon tauon jälkeen 💪

Tsemppiä meille kaikille! Täytän loppuvuodesta 50 v. ja aion olla koko loppuelämäni paremmassa ja kevyemmässä kunnossa kuin 30 - 45 -vuotiaana olen ollut. 

Luulen, että me viidenkympin tienoilla pyörivät ollaan yliedustettuina, koska meidän iässä alkaa jo ajatella jaksamista ja terveenä pysymistä vähän pidemmälle kuin seuraavaan bikinikauteen. Pitää ajatella, että jaksaa tehdä töitä eläkeikään asti ja saa olla sitten terveenä eläkkeellä, etteivät ne eläkevuodet mene pilalle sairastellessa elintasosairauksia. Minusta ainakin tuntuu, että olen jo aivan pakkolaihdutuksen edessä.

Juhlissa ja muissa riennoissa on lupa vähän herkutella, mutta kyllä kannattaisi luopua siitä ajatuksesta, että antaa mennä samalla linjalla välipäivätkin. Ne juhlien väliin jäävät päivät, vaikka niitä olisi vain yksi tai kaksi, ovat kuitenkin äärimmäisen tärkeitä juuri siksi, ettei paino lähde nousuun. On kuitenkin ihanaa kuulla, että teillä on ystäviä ja sukua, joiden kanssa jakaa noita iloisia hetkiä! Se on elämän rikkautta 🙂

Mahavalas, mulla on myös vähän sellainen olo, että on pakko laihduttaa, koska polvet ja muutkin nivelet ja paikat oireilee niin paljon. Toki liikun aika paljon ja kipuja ei ehkä olisi niin paljon, jos en liikkuisi, mutta tykkään liikkumisesta. Haluan ainakin nähdä, poistuuko mun kivut, jos saan tätä painoa laskemaan edes viidellä kilolla. Normaalipainon saavuttaminen (n.71-72kg) ei ole ehkä mulle ihan realistista. En ole aikuisiällä ollut siinä painossa kuin ihan vähän aikaa vaan. Se oli kyllä ihanaa aikaa. Mutta realistisesti haluaisin päästä edes 75 kiloon.

maanantaina, 8. heinäkuuta 2024 klo 19:51 prampusher kirjoitti:
Mahavalas, mulla on myös vähän sellainen olo, että on pakko laihduttaa, koska polvet ja muutkin nivelet ja paikat oireilee niin paljon. Toki liikun aika paljon ja kipuja ei ehkä olisi niin paljon, jos en liikkuisi, mutta tykkään liikkumisesta. Haluan ainakin nähdä, poistuuko mun kivut, jos saan tätä painoa laskemaan edes viidellä kilolla. Normaalipainon saavuttaminen (n.71-72kg) ei ole ehkä mulle ihan realistista. En ole aikuisiällä ollut siinä painossa kuin ihan vähän aikaa vaan. Se oli kyllä ihanaa aikaa. Mutta realistisesti haluaisin päästä edes 75 kiloon.

Minä myös rakastan liikuntaa, mutta kärsin alkavasta nivelrikosta, joka aikoinaan myös aiheutti osaltaan sen, että lihoin tähän kuntoon. Minulla on ihan sama halu nähdä, vähenevätkö jalkavaivat laihtumisen myötä ja helpottaako tämä jäykkyys. Nykyään tuntuu, että jäykistyn heti, kun  vähän aikaa istun vaikka lukemassa. En oikein usko, että se johtuu pelkästään iästä tai huonosta venyttelystä.

En tiedä kuinka pitkä olet, mutta minusta 75kg kuulostaa hyvältä painolta etenkin paljon liikkuvalle ihmiselle. Painoindeksi ei pidä kutiaan silloin, jos ihmisellä on lihasmassaa, jota väkisin liikkuessa kertyy. Minua ei aikoinaan lääkäri uskonut ylipainoiseksi, kun painoin 75kg, vaikka olen vain 161cm pitkä. Totesi silmämääräisesti tarkastuksen aikana, että "normaalipainoinen" ja jouduin korjaamaan, että "ei vaan mittareiden mukaan ylipainoinen". Ei uskonut ennen kuin menin puntarille ja todistin. Lihasmassaa oli niin paljon, että se sekoitti painoindeksit, vaikka näytin normaalipainoiselta ja tunsin oloni normaalipainoiseksi. Eli olen kyllä samoilla linjoilla tuossakin, että kannattaa asettaa realistinen tavoite. Minulle tämä ohjelma antoi automaattisesti tavoitteeksi 57kg, mutta kävin korjaamassa sen 65 kiloon, joka on pituiselleni ylipainon ja normaalipainon rajalla. Se on minulle terveempi paino kuin tuo 57. 

Mahavalas, minäkin jäykistyn nykyään hirveän helposti juuri istumisesta ja vähänkään huonosta asennosta. En ollut edes ajatellut, että se liittyisi ylipainoon, mutta voihan se tosiaan olla. Mulla on sellaista ”todistusaineistoa” polvikipujen ja ylipainon yhteydestä, että polvien kipuilu alkoi ihan samaan aikaan kun lihoin viisi kiloa. Toki samaan aikaan on tullut kaikkia hormonaalisia muutoksiakin, mutta uskon, että painon lisäys on se isoin asia. On kyllä kumma, miten hankalaa tätä painoa on saada pois, vaikka kuinka tiedostaa sen haitat!
Mä olen 169, joten virallinen normaalipainon raja mulla  on 71. 

Kävinpä sitten tänään pitkästä aikaa vaa'alla, ja olihan se aika masentavaa; paino 83,2 kg.  Ei nyt sentään itku päässyt, osasin jotain tämän suuntaista odottaakin. Mutta nyt aloitin taas ruokapäiväkirjan täyttöä toiveena, että tasan viikon päästä kun on seuraava pikku reissu tiedossa, olisi olo edes hitusen kevyempi ja naama vähän vähemmän pöhöttynyt. Viikon päästä suuntaan siis Savonlinnan oopperajuhlille. Olemme siellä vain yhden yön, mutta kuitenkin kahtena päivänä tulee syötyä ulkona.

Minulla myös on polvivaivaa. En ole käynyt sitä kuvauttamassa, mutta oma diagnoosi on myös alkava nivelrikko. Polvi on rahissut jo vuosikausia, ja välillä kipuilee ja turvottelee, välillä taas on melkolailla oireeton. Nyt viime aikoina on tuntunut outoa napsahtelua ja lievää lukkiutumisen tunnetta, johon liittyy pistävä kipu. Olen kyllä sata varma, että nämä vaivat helpottaisivat painonpudotuksen myötä!

Nyt kun meitä nivelvaivaisia on täällä useampi niin pidetäänpä mielessä, että kerrotaan toisillemme, jos kipuilu vähenee tässä laihtumisen myötä. Se olisi ainakin konkreettinen hyöty painonpudotuksesta, jos näin käy. Ja tuo pöhöttynyt olo, sen kun saisi pois niin olisi paljon mukavampaa pukeutua niin kuin oikeasti haluaa pukeutua. Ei tarvitse vetää päälle säkkiä vain, koska ei kestä katsella omaa turvonnutta vyötärönseutuaan. Itse joudun meikkaamaan itselleni poskipäät näkyviin, koska naamakin turpoaa kuin pullataikina aina, kun yhtään syön väärin. Olisi kiva lähteä pitkästä aikaa kaupungille ilman sotamaalausta.   

Mahavalas, sovittu! Nivelraporttia pukkaa ainakin täältä! 😄
Kaikkien näiden vaivojen lisäksi tuo pukeutumisasia vaivaa kyllä minua ehkä vielä enemmän. Eli kaapit on täynnä ihania vaatteita, jotka eivät mahdu päälle tai vaikka mahtuisivatkin, eivät näytä hyvältä. Mua ei huvita nyt edes lähteä jumppaan tai salille, koska kaikki urheiluvaatteet sinkuu päällä.   Liikkumaan pitäisi kyllä taas aktivoitua. Olen käynyt salilla viimeksi huhtikuussa. Mutta ehkä aloitan kävelylenkeillä nyt alkuun, ja salille sitten kun olo on vähän vähemmän turpea.