Ihanaa, toinen aamu putkeen alle 80kg!

Lyllerötyllerö: sun pitäis joten saada toi sun ajatusmaailma ja ruokavalio sellaiseksi, että sen kanssa pystyt elämään loppun elämääsi. Tämähän ei ole laihdutuskuuri vaan elämäntapamuutos. Joten yritä saada ruokailutapasi sellaiseksi, että paino tippuu ja pienellä säädöllä sitten pystyt sen saavutetun painon myös pitämään poissa. Ei varmaan helppoa, mutta ihan turhaahan tuo rimpuilu on, jos sitten tavoitteeseen päästyään höllää ja paino tulee takas.

Mulla kesti puolisen vuotta tulla sinuiksi tämän asian kanssa ja sen jälkeen ei enää tuottanut tuskaa olla ostamatta herkkuja joka illalle tai tehnyt fyysisesti melkein kipeää kieltäytyä kaikesta tarjotusta. Nykyään saan ne hyvänolontunteet siitä, kun onnistun pitämään kiinni suunnitellusta ruokamäärästä ja sen seurauksena paino tippuu tai ei ainakana nouse. Ennen ei olis litran jäätelöpaketti lojunut pakastimessa kuukausikaupalla vaan se olis mennyt pahimmallaan jopa yhdellä istumalla. Tosin itseni tuntien ostan kotiin vain vaniljajäätelöä...

Mahtava tunne, että aamulla vaaka näytti 79,7 kg! Meni 80 kg:n alle! Pyrin, että painan 75 kiloa huhtikuun loppuun mennessä ei haittaa, jos ei onnistuisi ihan täydellisesti, kunhan saan edes kolme kiloa pois.

Hienoa Keane!

Siia, kiitos tsempeistä. Tässä on sellaset kolme vuotta jo takana pudotusta ja about 25 kiloa, eiköhän tämä elämäntavaksi ole jo alkanut muodostua.

Eniten harmittaa, ettei itsensä uskalla antaa höllätä. Tällä tarkoitan, että ei anna kaloreiden mennä liikaa yli ja syödä esim. liikaa hiilareita, koska tuppaan jäämään niihin koukkuun. Toiset ei ole niin persoja sokereille ja vähän hölläily ei ole niin pahaksi. Itsensä tuntien kuitenkin herkuttelu jää helposti tavaksi, joten ei sitä pahemmin uskalla harrastaa.

Toisaalta siitä hiilaritankkailusta tulee sen verran huono olo, että voi olla, että nykyään jo seuraavana päivänä haluaakin jo mennä terveellisempänä linjalla. Balanssin löytämistähän tämä opettelu on. Kun on huomannut sen itselle parhaan ruokavalion tässä kolmen vuoden aikana, niin ei siitä kauheasti haluakaan poiketa. Kateeksi vaan käy niitä, joilla voi olla herkkupäiviä välillä ja se ei aiheuta sen kummoisempia muutoksia elämässä.

Toi on niin totta. Ite olen aina rakastanut spagettia yli kaiken, olen syönnyt sitä ihan vaikka pelkiltään jos ei muutakaan ole ollut, hirveitä määriä. Viime keväänä päätin vähentää hiilareita erityisesti lounaalla, kun päättelin että ne turvottaa mua. Pääsin tosi hyvin eroon spagetista kunnes nyt viikko sit alkoi uusi spagetti-kausi. Nyt onneksi merkkailen kaiken päikkyyn, joten kyllähän sinne mun spagetit mahtuu kun pidän määrän kohtuudessa, mutta voi että se koukuttaa!

Tosi hieno pudotus sulla takana, varmasti on sisäistetty hommat. Mä laihdutin kans aikoinaan 20 kiloa kahdessa ja puolessa vuodessa, mutta mä tein sen virheen että kuvittelin että kun näytän "normaalilta", olen normaali. Mutta enhän mä mitään määriä edelleen hallinnut. Ja kun olin ollut paikkareissa, niin kalorimäärät oli olleet aika pienet joten kun aloin elää normaalisti, alkoi paino hiipiä pikkuhiljaa takas niin, että nyt on melkein taas se sama määrä pudotettavaa vaikka lähes koko ajan olen mielestäni ollut dietillä. Joten mulle tää on ollut herättävää, en vaan ole kuten ne, jotka eivät ole koskaan olleet reilusti ylipainoisia, en vaan osaa lopettaa sitä syömistä jos en itseäni koko ajan paimenna.

Niin Siia, sitä loppuelämän ruodussa pysymistähän tässä tuskaillaan. Välillä ihan tosissaan ottaa aivosta, että joku roti pitää ruokailuissa tunnesyöpöllä olla jatkuvasti. Olen itse painon tiputtamista vähän ruvennut hidastamaan, jotta ei ihan liian tiukoilla tarvitsisi olla. Se pelko itsensä päästämisestä lähtötilanteeseen on niin suuri, että kokoajan pieni pelko on puntissa.

Onneksi nykyään on tullut kova urheilu ainakin vähän tasoittamaan entistä tilannetta. Silti itsensä löytää aika ajoin sohvalta miettimästä, että eikö vaan voisi syödä "johonkin tunnetilaansa". Nykyään tulee stressiä hoidettua urheilulla syömisen sijaan, mikä on ollut mun pelastus tässä pitkässä projektissa. Täytyy toivoa, että pysyy terveenä ja ilman urheiluvammoja niin salille pääsee, ettei joudu sohvan ja karkkipussin orjaksi taas.

Oman onnistumisprosessin taustalla on ollut ensiksi se, että päätin eräänä päivänä jättää huonon suhteen ja tehdä itsestäni onnellisen Tällä tiellä ollaan vieläkin. Jotakin päässä tapahtui, kun tajusin, että elämä on just sitä mitä siitä itse teen. Näillä on aika hyvin eteenpäin päästy.

Ja ei enää ikinä pikaisia laihdutuskuureja!

Täällä paino jumittaa kolmatta viikkoa putkeen (välillä 77 kg -75 kg). Stressaan kun paino ei putoa ja sitten iskee "hälläväliä"-ahdistus/epätoivo, jolloin tulee helposti napsittua hiukan ylimääräistä. Saattaahan se toisaalta olla ihan terveellistäkin, että paino jumittaa, ehkä kroppa totuttelee uusiin mittoihinsa. 20 kg pudotus vajaassa puolessa vuodessa on varmasti myös rasittanut kroppaa joten ehkä pitää nyt vain jaksaa tsempata! Kunhan lukemat nyt ei vaan nouse niin kaikki on hyvin!

20 kiloa puolessa vuodessa on hyvä saavutus! Siitä tulee lähes kilo viikossa, mikä on enemmän kuin Kiloklubissa keskimäärin putoaa. Sellaisen jälkeen on täysin normaalia, että paino pysyy jonkin aikaa paikallaan. Lisäksi muutama viikko ei vielä muutenkaan tarkoita minkäänlaista jumitusta, vaan tasannevaiheita tulee jokaiselle.

Sinun kannattaa keskittyä jonkin aikaa johonkin muuhun kuin painon miettimiseen, jos siitä uhkaa tulla stressin aihe. Ainakin, jos punnitset itseäsi usein, sitä kannattaa harventaa esimerkiksi kertaan viikossa. Keskity siihen, että saat mahdollisimman usein laatupallot vihreiksi, syöt itsesi kylläiseksi ja kalorit lähelle suositusta. Silloin paino alkaa pudota uudelleen. Ylimääräinen napsiminen aterioiden välillä voi nimittäin kertoa siitäkin, että yrittää syödä liian vähän, kun paino ei joka viikko putoakaan. Nälkä tulee sitten napsimisena tai makean mielitekona esiin. Tsemppiä!

Mä vajosin eilen vanhoihin, huonoihin tapoihin kun oli "krapulapäivä", tosin ilman sitä juomista. Jotenkin kroppa vaan päätti, että nyt on liehuttu ihan tarpeeksi. Syynä lienee univelat useammalta viikolta sekä aika iso määrä liikuntaa ja hyvin toteutuneet vajeet. Ei vaan voimat riittäneet, vaan tuli nukuttua ja löhöttyä oikein kunnolla. Tuossahan ei itessään olis mitään vikaa, mutta kun se toi mukanaan syöpöttelyn. Miehen oikea krapulapäivä vielä lisäs sitä. Hyvänä puolena vois sanoa sen, että määrät oli todella paljon pienemmät kuin jokin aika sitten, mutta kun sorttia oli monenlaista ja se terveellinen ruoka jäi aika vähiin, oli tuloksena +300g tälle aamulle ja paluu 80 kgn väärälle puolelle. No, toi on nopeasti selätetty ja varmaan osaltaan johtuu poppisten tuomasta suolaturvotuksesta, joten enköhän piankin pääse tänne hehkuttamaan uudelleen 80:n alitusta .

Reissusta palattu! Täytyy sanoa että kylässä on tosi vaikea pysyä ruodussa, mutta ihan tyytyväinen olen, viikonloppu vain lähti "lapasesta" tkun oli synttäreitä
Mut nyt taas takaisin normaaliin elämään ja terveellisempiin elämäntapoihin
Viimeksi paino oli 75,6,kg. Katsoo mitä mahtaa ke aamuna näyttää, toivottavasti ei ainakaan plussalla..