82kg, josko tästä taas alaspäin

Miksi aina hukkaan tämän ketjun ?
Taas on vikkoja vierähtänyt jotenkin en aina löydä tätä sivua
Paino on alaspäin tosin välillä 78,5 ja välillä niinkuin tänäänkin79,5.
Liikuntaa 2-5 x viikossa. Kevennettyä ruokaa. Yö unet, kun vielä saisi palanssiin.
Tsemppiä ja miinus merkkistä maaliskuuta kaikille

Huhuu !
Onko täälläkin jo kaikki päässeet tavoitteeseen ?
Nyt on miinuksella 78,2. Toivottavasti on vielä joku kanssamatkaaja.
Tuolla 9 viikon haasteessa lupasin olla 9.5. 19 ainakin viisi kiloa kevyempi.
Kevättä kohti tsemppiä kaikille vielä mukana oleville

Minä täällä kärkn jo että pääsen kohta tänne puolelle

80,4kg tän aamun lukemat
Josko ens viikolla tähän tavoite ryhmään pääsisi siirtymään ?

Heippa vaan pitkästä aikaa! Olen ollut ihan muissa ajatuksissa pitkän aikaa. Polvi leikattiin kuukausi sitten ja olen lähinnä lepäillyt. Ihme kyllä, paino ei ole noussut kuin pari kiloa totaalisen liikkumattomuuden aikana. Mennessäni polvileikkaukseen odotin viikon-kahden sairauslomaa, mutta vika olikin pelättyä pahempi ja saikkua tuli 7 viikkoa ja totaalinen liikuntakielto. Kaaduin pyörällä ja polveen tuli paha rusto- ja reisiluunpään vaurio.

No, nyt vielä kaksi viikkoa jäljellä ennen kuin saan alkaa tekemään kuntoutukseen liittyviä asioita. Kaipaan ulkonaoloa, kävelyä, siivoamista, liikkumista, pyöräilyä ja töihin menemistä.

Tänään jatkan myös laihduttamista, vaikka onhan se ollut aika leppoisaa, kun olen elänyt ilman kalorilaskentaa.

Ja tervetuloa niinuska!

No niin, ensimmäinen päivä laihdutusta ja paluuta Kiloklubiin on takana. Kalorit 1600. Ihan tyytyväinen olen, kävin kuitenkin illalla lapseni syntymäpäiväkahveilla ja söin palan kakkua. Ja ilmanhuonoa omaatuntoa, kerrankin. Jos jotain aion, niin olla lempeä itselleni enkä syyllistää itseäni lapsen synttärikakusta. Jo tässä kuntoutumisessa on oma haasteensa.

Olenkin vähän ajatellut, että tekisin siitä ehkä oman viestiketjun: Miten maratonhaaveet vaihtuivat siihen haaveeseen, että saan nostettua jalkaa ylös neljä kertaa. Tänään aamulla pystyin nostamaan jalkaa ylös kolme kertaa... oikeastaan 2 ja puoli, koska viimeinen kerta jäi puolitiehen. Jalka ei vain nouse ja olenkin pelännyt, menikö leikkauksessa jokin vikaan?

Neljä viikkoa olen kävellyt kepeillä enkä osannut odottaa sen mukanaan tuomia vaikeuksia. Kädet ja kämmenpohjat ovat kipeät, ranteisiin sattuu, selkää särkee ja toinen jalka on kovilla, kun yksin kantaa koko kehoa. Edessä on todella pitkä tie.

Armida: Armollisuus on mun mielestä se asian ydin kuitenkin. Näin sitä oppii kuuntelemaan itseään ja tekemään oikeita valintoja.

Olen itse alkanut nyt vaakakapinaan. En aio käyä puntarissa - en tiedä miten pitkään aikaan. Syön terveellisesti, yritän saada liikunnan osaksi säännöllistä arkea, sekä teen hyviä valintoja. Olematta kuitenkaan armoton. Pyrin hakemaan sen hyvän olon tekemisen kautta, en puntarin kautta.

Nyt olen kaksi kertaa tällä viikolla joogannut. Pitää aloittaa rauhallisesti, ferritiini on vielä niin matala, että pakko keskittyä sen nostoon. Leposyke huitelee vielä liian korkealla

Ihanaa, aurinko paistaa!

Ihan ei mennyt ensimmäinen kurinpalautusviikko suunnitelmien mukaan, mutta onneksi joka aamu on uusi mahdollisuus. Kaikenlaisia ikävyyksiä on ollut pitkin viikkoa ja mitenkä muuten sen ratkaisisi kuin syömällä?

Olen ollut aika yksinäinen, pitkä sairausloma kyllä eristää ihmistä. Vielä kun en ole ulos päässyt, niin pinna on ollut kireällä. Siinä on ollut vaikea vierestä katsoa, kun mies urheilee ja ulkoilee. On vaikea iloita toisen onnistuneesta treenistä, kun itse pääsee lähinnä keittiöön ja olohuoneeseen. Olen kateellinen kurja lurjus.

Viikon päästä alkaa vihdoin kuntoutus. Jotain odotettavaa siis on minullakin. Ja ensi viikolla yritän enemmän ajatella, että onnellisuus on asenne. Yritän valita onnellisen asenteen ensi viikolla.