Huomenia!

Mulla on menossa 5 päivän juhlaputki synttäreitteni johdosta. On aikaisen haastavaa syödä terveellisesti, kun itse tarjoo herkkuja monenlaista vieraille ja niin useasti! Sen vuoksi otan painonhallinnan kuvioihin vakavammin nyt tulevasta maanantaista lähtien. Sunnuntaina on viimeiset pippalot.
Musta tuli aikuinen nainen: 40-vuotta täytin

Viime viikko meni vähän penkin alle. Pari työreissua ja yo-juhlat.. Syömisen hallinta heti kateissa ja liikkumisen tavoitteet ei saavutettu. Nyt kuntosalille ja uutta tsemppiä tulevaa viikkoa varten. On tämä yhtä taistelua!

Onneks pahin juhlakausi alkaa olla ohi.

Minä olen koittanut aina ennen juhliin menoa vähän miettiä mitä on tarjolla ja mitä tulen syömään. Minua auttaa ruodussa pysymisessä se, että täytän etukäteen ruokapäiväkirjaan suunnitelman syömisestä. Jälkikäteen sitä voi sitten toteuman mukaan muuttaa. Etukäteen suunnittelussa on se hyvä puoli, että tekee näkyväksi esim. täytekakun tai grillimakkaran kalorit ja ainakin minun on silloin helpompi pysyä kohtuudessa herkkupöydän äärellä.

Tsemppiä kaikille alkavaan viikkoon ja kuukauteen!

Huomenta!
Se olis kesäloman ensimmäinen päivä ja olo on mahtava Tervetuloa uusille ja tervemenoa pienempiin kiloihin sinulle, jonka nimimerkin jo unohdin!

Sunnuntaiko se on teidän punnituspäivä? MInä olen vähän pihalla
Tänä aamuna vaaka näytti 97kg tasan, aivan mahtavaa 2,6 kiloa lähti eka viikolla tällä ohjelmalla, nesteitähän siitä oli toki suurin osa, mutta ihan saman, kiloja kuitenkin

Elämässä olen kymmeniä kertoja laihduttanu ja lihottanu itteä ees ja taas ja noista edelliskerroista olen nyt yrittäny ottaa oppia. Yleensä minun laihduttaminen on kaatunut siihen, että repsahdan herkuttelemaan ja sen jälkeen on "ihan sama" fiilis, voin syödä, kun meni pieleen jo joka tapauksesssa. Parin viikon päästä herään mässyttelykierteeseen ja alan taas laihduttaa, myös niitä plussakiloja, mitä herkuttelu toi. Nuorempana sai jopa kymmeniä kiloja pois, mutta takasin ne tuli korkojen kanssa, kun nuo ajatukset ei ole terveitä syömistä kohtaan.

Tämän viikon olen aamulla näpyttäny koko päivän ruuat koneelle ja tarvittaessa sitten töistä tullessa muuttanu, jos on tullu jotain muutosta. Toinen mitä olen nyt tehny, on kehuminen. Kehun itteäni joka päivä hyvästä suorituksesta, siitä miten hyvin olen pitänyt pääni ja ollu ahmimatta kaikkea ruualle tai herkuille haisevaa Kehunu ja kannustanu, minä pystyn siihen, hyvä minä! Ja se on auttanu Toki tämä taival on nyt taas ihan alusta asti, mutta ajattelin ottaa tämän tämmöisenä henkisen kasvun projektina myös, en pelkästään painonpudotuksena.

Semmoisia pohdintoja tähän viikon alkuun
Tsemppiä kaikille tulevaan viikkoon! Ja kehukaa itteänne pienistäkin asioista!
Se kasvattaa sitä ittetuntoakin ihan vaivihkaan

Huomenia!


Tästä päivästä tulee onnistunut, niin lukee taulussani makkarissa ja sitä katson joka aamu herättyäni. Jos se antaisi tsemppiä päivään.

Sannui, toi jojoilu on niin tuttua monelle. Se on elimistöllekin kovin raastavaa. itse yritän nyt ajatella, etten laihduttaisi oikeastaan lainkaan. Muutan elintapojani pysyvästi ja toivon sen näkyvän vaa´assakin. Mulla on paljon muutettavaa, mutta pikku hiljaa hyvää tulee, toivottavasti. Välillä meinaa itku päästä, kun toi 100kg on niin lähellä. Painan 97kg minäkin...

Fysiikka pettää siinä, että liikkuminen on hankalaa. Sitä uimista pitäisi harrastaa paljon enemmän, kun se onnistuu kivuitta. Kunto on huono, auttamattoman huono. Mutta jos jotain saisi tehtyä, se varmasti paranee, niin nollassa nyt mennään. Ja nämä ylikilot kropassa ei helpota liikkumisen aloitusta.

Mukavaa päivää kaikille!

Sannu siis, ei sannui... sorry

kilotyttö kirjoitin sulle pitkän vastauksen ja sitten kun painoin "lähetä", niin koko teksti katosi. Koitan illalla ehtiä kirjoittamaan uudelleen.

Mangorunner, kurja, että viesti lähti pois niin vain... Joskus niin vain tuppaa käydä ja se ärsyttää. Mä heräsin juuri ja päivästäni tulee aika ptkä...

kilotyttö uusi yritys kirjoittaa sulle.

Minä aloitin tämän kertaisen pienenyshankkeeni 99kg painosta toukokuun alussa. Tiedän, että siinäkin painossa voi liikkua. Ja SUOSITTEN aloittamaan. Itse olen mm. uinut, vesijuossut (vesikävellyt), kävellyt, venytellyt, keppijumpannut, tanssinut vatsatanssia, tehnyt 15min/kerta pilatesta DVD:n opastuksella ja aloittanut iPadille löytämäni 7min kuntoiluhaasteen. (kaikke tätä vuorotellen sen mukaan mikä tuntuu hyvältä)

Kunto nousee uskomatonta vauhtia sitten kun siihen alkaa. Toukokuun alussa sain sykemittarini kuntotestissä tuloksen 17 (tosi heikko) ja viime viikolla tulos oli jo 26 (heikko). Eli kehitystä on tapahtunut, mutta eihän minusta huippu-urheilijaa ole tässä ajassa kehkeytynyt.

Itse en liiku millään tavalla verenmaku suussa, vaan juuri sellaista vauhtia ja tahtia että tuntuu hyvältä. Kävelyssä olen ottanut myös juoksupyrähdyksiä, joita olen pidentänyt vähitellen tai lisännyt lyhyiden pyrähdysten määrää. Tietenkin vähän pitää yrittää itseään ylittää, koska usein kroppa jaksaa enemmän kuin pää. Esim. kroppa jaksaisi vielä juosta, mutta mieli sanoo: "sähän oot juossu jo X minuuttia, joten KYLLÄ sä saat jo alkaa kävellä". Silloin tikistän vielä ainakin 30s-1min. Kävelyvauhtini ei ole hurja, vaan sellainen, että jaksan huomennakin liikkua. Juoksu osuudet ovat myös enemmän hölkkää tai hiippailua. Vauhtia juoksuosuuksiin laitan 500m-1km/h lisää verrattuna kävely nopeuteen. Noitten nopeuksien ja kuinka pitkään oon juossu juttuja tiedän, koska lenkkeilen juoksumatolla. Asun kuumassa maassa ja en jaksa lenkkeillä ulkona. Niinpä juoksumatto ja ilmastoitu kuntosali ovat minun lenkkipolkuni. Tarkoitukseni on siis kertoa, että kun aloittaa hitaasti ja vähitellen kiristään tahtia, niin pääsee lopulta pidemmälle. Jos heti alkuunsa yrittää juosta vaikka 10km/h vauhtia, niin sitä ei tee pitkään. Kun taas minä "juoksen" vauhtia 6km/h 3min ja kävelen hitaampaa vauhtia 2min, niin sitä jaksan tehdä pidempään ja uudelleen toisena päivänä.

Venyttely sopii kaikille vartalotyypeille ja sekin on kuntoilua. Itse teen kaikkia venytysliikkeitä pitkinä eli 60sekuntin pituisina. Ja siinäkään ei syke laske paljon alle 100. Venyttelyn olen kokenut auttavan kaiken muunkin pystymiseen. Kävelyn päälle kun hyvin venyttelee, niin ei huomenna ole kipeänä paikat ja haluta jäädä sohvalle kolotuksia korjaamaan.

SUOSITTEN aloittamaan ja tekemään vähän jotain joka päivä.

(se eka kirjoitus oli muistini mukaan parempi, mutta joudut nyt tyytymään tähän )

Kiitos Mangorunner... Ehkä sitä pitäisi aloittaa sitä liikuntaa, ainakin kirjoituksesi siihen kannustaa. Olen usein sellainen, että kun innostun, niin alan rehkimään. Ja kuten sanoit, se ei innosta kauan. Se uiminen kiinnostaisi mua eniten, toivottavasti löydän itseni hallilta pian Ainakin se on mun nilvelille suotuisaa. Ehkä sitten joskus jotain muuta.