Mangorunner, kurja, että viesti lähti pois niin vain... Joskus niin vain tuppaa käydä ja se ärsyttää. Mä heräsin juuri ja päivästäni tulee aika ptkä...

kilotyttö uusi yritys kirjoittaa sulle.

Minä aloitin tämän kertaisen pienenyshankkeeni 99kg painosta toukokuun alussa. Tiedän, että siinäkin painossa voi liikkua. Ja SUOSITTEN aloittamaan. Itse olen mm. uinut, vesijuossut (vesikävellyt), kävellyt, venytellyt, keppijumpannut, tanssinut vatsatanssia, tehnyt 15min/kerta pilatesta DVD:n opastuksella ja aloittanut iPadille löytämäni 7min kuntoiluhaasteen. (kaikke tätä vuorotellen sen mukaan mikä tuntuu hyvältä)

Kunto nousee uskomatonta vauhtia sitten kun siihen alkaa. Toukokuun alussa sain sykemittarini kuntotestissä tuloksen 17 (tosi heikko) ja viime viikolla tulos oli jo 26 (heikko). Eli kehitystä on tapahtunut, mutta eihän minusta huippu-urheilijaa ole tässä ajassa kehkeytynyt.

Itse en liiku millään tavalla verenmaku suussa, vaan juuri sellaista vauhtia ja tahtia että tuntuu hyvältä. Kävelyssä olen ottanut myös juoksupyrähdyksiä, joita olen pidentänyt vähitellen tai lisännyt lyhyiden pyrähdysten määrää. Tietenkin vähän pitää yrittää itseään ylittää, koska usein kroppa jaksaa enemmän kuin pää. Esim. kroppa jaksaisi vielä juosta, mutta mieli sanoo: "sähän oot juossu jo X minuuttia, joten KYLLÄ sä saat jo alkaa kävellä". Silloin tikistän vielä ainakin 30s-1min. Kävelyvauhtini ei ole hurja, vaan sellainen, että jaksan huomennakin liikkua. Juoksu osuudet ovat myös enemmän hölkkää tai hiippailua. Vauhtia juoksuosuuksiin laitan 500m-1km/h lisää verrattuna kävely nopeuteen. Noitten nopeuksien ja kuinka pitkään oon juossu juttuja tiedän, koska lenkkeilen juoksumatolla. Asun kuumassa maassa ja en jaksa lenkkeillä ulkona. Niinpä juoksumatto ja ilmastoitu kuntosali ovat minun lenkkipolkuni. Tarkoitukseni on siis kertoa, että kun aloittaa hitaasti ja vähitellen kiristään tahtia, niin pääsee lopulta pidemmälle. Jos heti alkuunsa yrittää juosta vaikka 10km/h vauhtia, niin sitä ei tee pitkään. Kun taas minä "juoksen" vauhtia 6km/h 3min ja kävelen hitaampaa vauhtia 2min, niin sitä jaksan tehdä pidempään ja uudelleen toisena päivänä.

Venyttely sopii kaikille vartalotyypeille ja sekin on kuntoilua. Itse teen kaikkia venytysliikkeitä pitkinä eli 60sekuntin pituisina. Ja siinäkään ei syke laske paljon alle 100. Venyttelyn olen kokenut auttavan kaiken muunkin pystymiseen. Kävelyn päälle kun hyvin venyttelee, niin ei huomenna ole kipeänä paikat ja haluta jäädä sohvalle kolotuksia korjaamaan.

SUOSITTEN aloittamaan ja tekemään vähän jotain joka päivä.

(se eka kirjoitus oli muistini mukaan parempi, mutta joudut nyt tyytymään tähän )

Kiitos Mangorunner... Ehkä sitä pitäisi aloittaa sitä liikuntaa, ainakin kirjoituksesi siihen kannustaa. Olen usein sellainen, että kun innostun, niin alan rehkimään. Ja kuten sanoit, se ei innosta kauan. Se uiminen kiinnostaisi mua eniten, toivottavasti löydän itseni hallilta pian Ainakin se on mun nilvelille suotuisaa. Ehkä sitten joskus jotain muuta.

kilotyttö ootko kokeillu vesijuoksua? Mä olin sitä kohtaan pitkään skeptinen ja ajattelin, että se on mummourheilua mutta sitte ku kokeilin, niin tykästyin siihen. Se on kanssa nivel ystävällistä. Ja kunhan Suomessa kelit lämpenee niin mee ihmeessä järveen/lampeen uimaan, jos/kun sellainen jostain läheltäsi löytyy. Ainakin minusta luonnonvesissä on mukavampi uida kuin altaassa. Mulla ainaki iho kestää luonnonvettä paremmin kuin kloorivettä.

Mangorunner, kyllä mä oon vesijuossut, mutta tekniikka on siinä mulla huono. Pitäisi varmaan vain harjoitella. Mä luultavasti olen liian etukenossa, kun niskat meinaa mennä nurin. Uiminen on kivempaa, mutta vaihtelun vuoksi voisi sitä vesijuoksua kokeilla. Kesä ja vesi, kuuluvat yhteen...

kilotyttö mulla on sellaiset hanskat (käsiräpylät) jotka lisää vastusta käsille vesijuoksussa. Mä koitan vesijuostessa nostaa polven aina mahdollisimman lähelle rintaa ja käsillä tehdä liikkeen miltei pinnasta kyljen kanssa ainakin samaan linjaan. Tiedän, että tapoja ja tyylejä on siinä lajissa monta, mutta toi on sopinu mulle.

Uiminen on musta kanssa ihan huippua. Itse en vaan siinä saa tehoja irti vaan jään fiilistelemään uimisen ihanuutta. Uin vesijuoksun päälle sillai vaan huvin vuoksi ja fiilistellen. Lopuksi aina kellun 2x100:n laskien. Sen jälkeen on eforinen olo

kilotyttö ui ihmeessä jos se sopii sulle!

Luulin, että viime viikko aiheutti ongelmia mutta ei. Paino näytti eilen 90.1 eli pudotusta oli tullut kilon verran. tämä antaa aina lisää intoa , kun vaaka näyttää jotain mieluista eli ryhmän vaihto häämöttää.

Isoin muutos ruokatottumuksissa on , että syön kevyen lounaan koska syömiseni on vieläkin iltapainotteinen.

Mulla on päivä mennyt aivan pieleen... Herkkuja liikaa ja ruokaa liian vähän. Masentaa. Huomenna on kuitenkin päivä uusi. Mulla nyt tökkii painonpudotus jo alkuunsa. Ehkä tää vielä paremmaksi muuttuu...

Täällä on ollu henkisesti superraskas viikko.

Parina peräkkäisenä päivänä sorruin suklaata syöpöttelemään ja tänään on koittanut paluu ruotuun. Nyt ei auta muu, kun koittaa suunnata ajutukset siihen ettei luovuttaminen painon pudotuksen suhteen johda mihinkään positiiviseen lopputulokseen...

Pääseeköhän tuosta masennukseen/stressiin syömisestä ikinä eroon? Pitäiskö siihen keksiä jokin korvike tapa pahimman yli selviytymiseksi?

Täällähän on mukavasti keskustelu taas virennyt.

Itse en ole vaa'alla nyt käynyt. Ensi viikolla olisi taas tarkoitus.

Tänään kävin lääkärissä noiden vatsavaivojen kanssa. Maanantaina olisi sitten verikokeet, eli poissuljetaan keliakia sun muut. Lääkäri epäili ärtyvän suolen oireyhtymää. Eli pitäisi ilmeisesti vaan alkaa vielä enemmän syynäämään tuota ruokavaliota. Harmillista sinänsä, koska nyt tuntuu et on löytänyt jonkinlaisen balanssin noihin syömisiin.
Pitääkin olla tälläinen oikutteleva vatsa.

Täällä on näköjään ollut puhetta uimisesta. Itsekin haluaisin kovasti uida, mutta tuntuu etten ilkeä näyttäytyä uimapuvussa näiden jättiläisreisien kanssa.