Camonhei, sulla on paino tippunut tosi hienosti, onnea! Huomasin, että olemme aloittaneet samana päivänä ja aikalailla samoista lukemista. Minulla lähtöpaino 93,6kg ja tänään 91,6kg.

Täällähän on läjäpäin uusia ihmisiä! Tervetuloa kaikille Mä jumitan täällä varmaan vielä seuraavat 11 viikkoa, kun siirryin suoraan tuoltaa 100kilon porukasta tänne, sillä seuraava tavoitepaina alkaa 8:lla.

Hipsin tästä kohta töistä kotiin ja ajattelin tänään pyhittää loppupäivän kukille, puutarhassa voisi myllätä tämän illan.

Telle10 Kiitos, kyllä se vauhti tässä vielä hiljenee. Ja heinostihan sullakin on paino tippunut.

Ulrica Ihan hyvinhän sulla on menny ja pitäähän sitä joskus ottaa hetkellisesti vähän rennommin.

Kävin tänään kiertämässä kauppoja ja Eurokankaassa hakemassa lisää motivaatiota. Joku päivä haluan pukeutua sellaisiin vaatteisiin joissa ihan oikeasti viihdyn, sen sijaan että ostaisin vaatteita sen perusteella että ne mahtuu päälle ja edes jossain määrin häivyttää kaikkia makkaroita.

Moikka camonhei!
Sama vika rahikaisella harmittaa käydä kaupassa ja todeta että eihän täällä edes ole niin isoja kokoja kuin tarvitsen. Ylläriksi totesin,e ttä kun zumbapaitani on aika tiukka (ei se nyt ihan ihonmyötäinen sentään) , niin peilikuva on huomattavasti parempi. Ostin myös kaikkia mielikuvia uhmaten spagettiolkainbodyn ja siihen päälle neuletakin. Pidän näkemästäni, pitkästä pitkästä aikaan.

Vaihteeksi sain taas lisämurheita: olen ihan intona käynyt zumbaamassa 3 kertaa viikossa ja kävelylenkillä pari kertaa, mutta nyt on jalat jämähtänyt niin pahasti, etten saa yöllä nukutuksi, veri ei ilmeisesti kierrä kunnolla kun jalat on ihan kylmät. Normaalisti en pysty nukkumaan niinn, että jalat olisi peiton alla ja nyt nukun pitkät yöhousut ja villasukat jalassa ja lakanan päälläkin on vielä fleece-peitto kun ilman tuntuu kuin makaisi jään päällä Kävin hieronnassa, mutta se avasi niitä vissiin just sen verran että nyt ne särkee yötä päivää...

Tervetuloa uusille minunkin puolestani!

Sararo, mulla on jalat myös ihan seis... mutta lähinnä siksi että nyt en oo parina päivänä niitä rasittanut niin paljon... vedin alkuviikosta fillarilla ja vesijuoksemassa aika haipakkaa mut nyt sit kun tuli koko eilinen istuttua tatskapenkillä niin nyt tuntuu ettei jalat liiku mihinkään ja paikallaanolokin kolottelee lihaksia... kai se on ihan tervettä lihaskipua kun saavat vähän rentoutua, mutta ei kyllä mitenkään mannaa saati mielentilaa kohottavaa kun ei tiiä auttaisko nyt liikkuminen vai paikallaan pysyminen

Moikka Nonote,
mahtaiskohan sillä olla jotain tekoa asian kanssa että on pieni lepotauko takana. Mulla oli flunssainen olo maanantaina ja jätin zumban väliin myös tiistaina. Maanantaina ja eilen kävelylenkillä tuntui ettei jaksa jalkoja nostaa ja pää menis paljon nopeammin kuin jalat tulevat mukana

Samaa mietin tuossa, että pitäisköhän vaan mennä, mutta toi viime yö oli kyllä melkoinen shokki. ehkä sitä on menny hiukan liian lujaa ja pitäis rauhoittaa hetkeks. Päätinkin, että meen vasta ens viikolla zumbaan toivoen että tää hem...in kipu laantuu sitä ennen.

Moikka kaikki!

Kokeillaampas tämmöseen ketjuun osallistumista, jos se vaikka toisi lisäpotkua laihdutusurakkaani!

Elikkäs uusi 24-vuotias nainen ilmottautuu mukaanne tavoittelemaan 90 kg:n maagista rajaa. Olen rekisteröitynyt tänne kiloklubiin jo tammikuussa 2009. Pahimmillani painoin 108 kg 9.4.2009 ja siitä se paino sitten on lähtenyt kivasti laskuun. Nyt 19.6 painoin 92,3kg ja alkuperäinen tavoitteni oli saavuttaa tämä 90 kg:n paino juhannukseksi, mutta se taitaa hieman venähtää..

Olen huomannut, että kesällä saa parhaat laihdutustulokset , viime kesänä pudotin tuosta 108 kg:sta 98 kg:n, eli 10 kiloa. Tuolloin en juurikaan harrastanut liikuntaa, vaan pudotin painon tarkkailemalla syömisiäni. Talven ajan paino pysytteli samassa 98 kg:ssa ja maaliskuussa sain sen taas käännettyä laskuun! Tämän kesän laihdutustavoitteeni on kesän lopussa maksimissaan 85kg.

Viime syksynä aloitin liikunnan harrastamisen ja kävin spinning, body pump ja balance -tunneilla pari kertaa viikossa. Nyt kesäkuun alusta hankin itselleni kuukausikortin ja olenkin käynyt noin kuusi kertaa viikossa liikkumassa! Olen kokeillut nyt uusia lajeja, kuten body combattia, zumbaa ja kinesistä. Olen ihan rakastunut liikkumiseen, ja en aio lopettaa sitä enää koskaan!

Että semmoista tälläkertaa!

Mulla on vielä pätkä matkaa jäljellä ennen kun siirryn tähän ketjuun, mutta käyn salaa kurkkimassa.

Hienosti oot Ninja pudottanu ja saanu pidettyä. Tsemppiä kasivitosen tavoitteluun!

Ninja0411, lainasin repliikkiäsi;Olen ihan rakastunut liikkumiseen, ja en aio lopettaa sitä enää koskaan!




niin minustakin nyt tuntuu kun kaksi onnistunutta viikkoa takana. Voit vaikka vilkaista kesähaaste 50 .... ketjusta sivu 20 mitä kaikkea olen jaksanut puurtaa nyt kun jäin kesäloman viettoon.
Kyllä se näin on että kun se liikuntakärpänen purasee niin se onkin mukavaa yks kaks yllättäen, eikä tartte veren maku suussa pyristellä, mulla ainakin on nyt hyvä fiilis.
Pitäskö tässä kohin sanoa että työt on liikunnan harrastuksen esteenä. Tekee täyden 8 tuntia töitä pääosin jaloillaan niin ei enää hirveesti jää aikaa ja virtaa kun kotityötkin on hoidettava. Levätäkkin pitäs, no, kyllähän ne muutkin saavat 24 tuntia riittämään vaikka mihin. Mutta nyt vasta oikein on ollut sellanen draivi päällä että nyt on jaksettava ja jaksaakin. Nyt jo parempi olo kun kaksi viikkoa sitten. Ja koko ajan suunnittelee että mitäs seuraavaksi liikkuis...
mutta tsemmpiä sinne

Viikko ja risat takana elämäntapamuutosten parissa. Olo on keventynyt kivasti muutaman kilon (alkuunhan lähtee helposti, ilmeisesti nesteitä). Viikolla ei tullut mielitekoja ja tuli liikuttuakin useampana päivänä (aplodit itselleni). Mutta eilen en liikkunut kotoa ollenkaan ja kylläpä herkkuosasto veti puoleensa. Sain kuitenkin hillittyä itseni vaikka tuntui, ettei päivä lopu ollenkaan. Viikolla on jotenkin helpompi pitää syöminen kurissa. Tänään kävin pyöräilemässä ja nykyinen kevyempi ja energisempi olotila kannustaa sivuuttamaan kiusaukset.

Aina sanotaan, että on sallittava herkkuhetkiä, mutta minun itsehillintä repeää täysin niinä hetkinä. Jos kahvin kanssa suunnittelen ottavani pullan, niin ei jää yhteen. Hetken päästä otan jo pari lisää...

Usein voi mennä parikin viikkoa ettei tee minkäänlaisia herkkuja mieli, mutta sitten kun syö niin se ei pysy kohtuudessa. Onko kellään vastaavanlaisia kokemuksia? En tarkoita mitään ahmimishäiriötä, vaan jos asiaa tarkastelee päivittäisen kalorimäärän valossa niin esim. 3-4 kanelipullaa tai megapussi irtokarkkeja on liikaa. Minun on helpompi kieltäytyä kokonaan.