Moikka!

Tässä kans alle 120:een pyrkivä, matkaa sinne noin kaksi ja puoli kiloa. Olen kirjaimellisesti oikein raskaimman sarjan jojoilija. Viime kesästä tän vuoden alkuun löhösin kaikki vapaa-ajat sohvalla mässyten ja 15 kiloa puolessa vuodessa lihoen. Nyt niistä löllöistä noin kympin alkuvuoden superdieetillä sulattaneena yritän jatkaa matkaa omin nokkineni kk.n armeliaalla avulla. Kuntosalilla ramppaan muutaman kerran viikossa ja jo useiden viikkojen ajan olen hieronut sopua varastossa olleen vanhan arkkiviholliseni kuntopyörän kanssa. Taidan olla melkoinen ääripäiden ihminen..

Kyllä se liikunta ja ruokavalio tuottavat tulosta, mutta voi että kun purisivat tehokkaammin ja kohdennetummin tuohon etureppuun, jonka tuttavallisesti olen nimennyt röllykäksi. Perhana, että sen laardin pitääkin niin rumasti tuohon keskivartaloon kerrostua..

Hirveesti tsemppiä kaikille!

Ihanaa, mä oon ihan innoissani kun täällä on samanlaisia vähän laiskempia jaakkoja, kuten mäkin oon. Nyt aletaan hulluna tsemppaamaan toisiamme liikkeelle. Nyt röllykät pienemmiksi!!!

Nyt koira pissalle ja iltavuoroon!

Nälätöntä ja ruoanhimotonta päivää kaikille!!!

On niin hullua ton liikkumisen kanssa. Lähteminen ei tule ikinä yhtään helpommaksi, vaikka sitä pikku hiljaa jopa kaipaa. Energiat on tapissa työpäivän mittaan, mutta ennen kuin on kotona ja kaikki asiat suoritettu, ei nappaa vähääkään. Sit jos sitä kaikesta huolimatta potkii itsensä liikkeelle, on niin autuasta ja onnellista ja mahtava fiilis jälkeenpäin. En tiedä tuleeko se enemmän itsensä voittamisesta vai siitä liikunnasta, mutta jostain kuitenkin.

Syöminen lähti käpälästä ihan täysin ja pari päivää on tullut porsasteltua kaikkea mahdollista hyvää mitä olen onnistunut löytämään. Listalla mm älyttömästi karkkia, viineria jne. En usko että päivän ahmimisella olen ennättänyt yli kiloa uutta läskiä kerätä mutta turvotus voi olla melkoista loppuviikon ajan ja todennäköisesti ensi maanantaina tulee plussaviikko eli ei laihtumista.
Yritän kuitenkin NYT jatkaa terveellistä syömistä enkä heilahda toiseen ääripäähän eli ryntää lähikauppaan tyhjentämään hyllyjä nutriletista ja muista pikakuureista.
Ei auta kuin todeta että repsahdin isosti ja nyt sen kanssa on vaan elettävä. eli terveellistä pöperöä naamaan ja kohti uusia haasteita.

Hienoa, enkerro! Sitkeästi vaan jatkamaan laihduttamista, kun kaapit on tyhjennetty herkuista. Jokainen repsahtaa joskus!

No ei hätää enkerro! Nyt vaan jatkat sitkeästi laardin sulatusta. Saattahan se olla että sun mättöpäivä täräytti aineenvaihdunnan vitosvaihteelle .

Mun pitää huomenna mennä kauppaan. Mietin jo että pitäiskö tilata Alepan "kauppakassi" ettei tarttis mennä kaikkien hajujen sakaan kauppaan. Mä en tarttis oikeastaan muuta kuin luomumaitoa, luomumunia, vähän kasviksia ja koiran ja kissanruokaa. Helppo juttu...vaan muuttuu vaikeammaksi kun näkee ja haistaa kaiken muun mitä on tarjolla. Pakko mennä johonkin perälähiön peräsiwaan missä keskikalja on myymälän pääsisäänvetotuote. Säilykkeet ei houkuta niin paljon kuin tuoretiskit ja myymäläleipomot.

Iltavuoro duunissa meni ihan hyvin kun ei ollut kuin iltapala mun työvuoron aikana (oon lähihoitaja asumispalveluyksikössä) ja sen iltapalan aikana olin keikalla yhden asiakkaan luona. Oon niin tottunut yövuoroissa parin viimevuoden ajan, ettei tarvitse pelata ruoan kanssa. Nyt pari iltavuoroa välissä. No pitänee totutella pikkuhiljaa. Kyllä mä nälän kanssa elän mutta ruoan HIMO on ihan kauhee selätettävä!

Joo, todellakin mua kans tänään marketissa kiusasi ruokatiskiltä tulevat tuoksut, kaupan omat pitsat (näytti aivan uskomattoman ihanan juustoisilta!), murekkeet, kermaperunat, majoneesipastasalaatit, grillituotteet.. Voi itku! Nopeesti poistuin puljusta mukanani vain puutelistalla olleet maitorahka, pähkinät ja maustamaton kanafilee.

Tuo ruuan himo kuulostaa niin tutulta, ja niille loputtomille himoille liian kauan ja liian monta kertaa periksi antaminen se mut(kin) on lihottanut. Omalla kohdallani on ikävä kyllä kysymys myös jonkin sortin ahmimishäiriöstä, joten kamppailu läskin tiristämiseksi on kovaa, puhumattakaan että söis joskus normaalisti eikä ruoka aiheuttais sen suurempia tunteita. Eikä nää yövuorot ainakaan kauheesti tue mua yrityksissäni. Miten helppoa ja mukavaakin olis kuluttaa rauhalliset ja yksinään valvottavat yöt kaikkea kivaa mussuttaen..

Mulla on kans joku outo aineenvaihduntahäiriö, koska vaikka olisin viikon syömättä, en koe sellaista hulluuteen ja raivokohtaukseen sysäävää nälkää mutta syötyäni en tunne myöskään oloani täydeksi ja ravituksi. Syömättömyys ei siis ole ongelma. Syömättömyys on suorastaan helppoa!

Tilanne on vähän niinkuin alkoholistilla...annat sormen niin lähtee koko ruho. Mun solakat kaverit tulee ihan hulluiksi nälissään ja saatuaan apetta ovat rauhallisia ja tyytyväisiä. Minä ja mun lihavat ystävät voidaan olla syömättä vaikka kuinka pitkään...mutta pienikin pala mitä tahansa...ja se on menoa! Ja vaikka söisi itsensä kuinka ähkyyn tahansa, niin yhä vaan tekisi mieli syödä edes jotain.

Sama kuin antaisi juopolle lasillisen viruvalgeeta aamiaiseksi, lounaaksi ja päivälliseksi ja sanois, että muuten ei sitten saa juoda paitsi välipaloiksi vaikka 4cl konjakkia. Ja sit ihmetellän että mikä on kun viinanhimo vaan pyörii päässä. Tää on sama ton sapuskan kanssa.

Mulla oli kans aiemmin tuota, että pärjäsin syömättä vaikka kuinka pitkään. Siis todella pitkään, ja sitten kun söin niin söin paljon kerrallaan, annoskoot olivat aivan kohtuuttomia. Mut kun tykkään syödä ja se ruoka himottaa, niin haluan syödä paljon kerrallaan!

Säännölliset ja lyhyet ateriarytmit on aina tuntuneet musta ihan höpsöiltä. Miksei muka voisi tankata harvemmin ja enemmän, eikö se muka oo ihan yhtä hyvä (ja varsinkin kivempaa)? Ja miten muka laihduttajankin niukemman energian saa jaettua niin moneen osaan, eihän siinä sit voi syödä kuin pienen natusen kerrallaan, ja eihän sellainen oo mistään kotoisin!! Että ei sellainen mun "nälkääni" tyydytä. Ja kuitenkin, olen piiiiiitkään ollut kyllä tietoinen, että hoikkia ihmisiä lähes aina yhdistää juurikin tuo usein ja säännöllisesti syöminen.

Nyt oon siis vuoden alusta asti opetellut uuden dieetin myötä syömään viisi kertaa päivässä. Ja kappas vaan, hämmästyin ihan oikeasti kuin nerokas systeemi se onkaan! Kun syö muutaman tunnin välein ja pitää rytmin sellaisena, ettei uusi nälkä ole vielä kunnolla ehtinyt tullakaan, se syömisen himo vähenee ja jopa välillä ihan häviää!! Tämä totuus oli ollut multa niin pitkään hukassa, että aivan todella äimistyin kuinka nerokkaan toimivaa se onkaan! Ja samalla opin myös sen, että ateriaväli EI SAA venyä liian pitkäksi, silloin tulee sellaiset nälät ja himot kiukkuineen, että alta pois kaikki! Siks onkin pitänyt myös opetella pitämään mukana joko eväitä tai esim. välipalapatukoita.

Mutta ei se ruuanhimo ole kokonaan hävinnyt, ei toki, koska kysymys ei ole mulla ainakaan kropan ravitsemisesta vaan korvien välistä lähtevästä himosta. Välillä ne himot puskevat pintaan tosi kovasti, enkä kaikkia sortumisia ole onnistunutkaan välttämään, huolimatta siitä nerokkaasta ateriarytmistä. Mutta sortumisia tulee vähemmän kuin ennen, ja se on mulle nyt tärkeää. Seuraavaksi pitäisi sitten opetella sortumaan hallitun hillitysti. Herkuttelut kuuluvat elämään enkä halua enkä aio oo dieetillä lopun elämääni. Toivon vain, että saisin muutettua suhdettani ruokaan sellaiseksi, että osaan herkutella ilman, että menee aina överiksi (edelleen siinä tahtoo aina niin käydä). Että se herkuttelu jäisi siihen pikkusormen mittaan, eikä veisi koko ruhoa.

Kyllähän nää terveellisyysasiat on tiedossa varmasti kaikilla. Tuskin kukaan tietämättömyyttään on ylipainoinen. Mutta miten saisi vietyä ja varsinkin pidettyä kaikki järkevät asiat toiminnan tasolla?? Se on vaikeeta varsinkin mulle, jolla suhde ruokaan ja syömiseen on niin valtavan tunnepitoinen.

Mä tarvitsisin varmaan jonkun tyyppisen lobotomian , ei se nälkä vaan se HIMO!