No, meitä on tässä justiinsa satakolmekymppisten ryhmästä siirtyneitä, notta täällä on ihan hengenheimolaisia Ja saahan sitä olla niin monessa ryhmässä kuin huvittaa. Ei nyt mitään ylenpalttista vilkkautta ole ollut kummassakaan. Se 130 oli kyllä mulle mitä parahin lähtöpaikka, sillä sieltä tuli paljon tukiverkostoa tähän puuhasteluun.

Ei muuta ku tavoittelemaan

Niinpä! Sekaan vaan, Satu12345! Kyllä sitä saa tavoitella ihan mitä kilomäärää tahansa olipa oma paino mitä tahansa, ei ole pakko mennä tasakymppi kerrallaan!

Määkin tavoittelen oikeasti normaalipainoa., mutta koska Kiloklubi sanoo, että semmoiseen kuluu kaksi vuotta, olen asettanut matkan varrelle kaikenlaisia välitavoitteita. Juhlimisen aiheita pitää olla aika ajoin, että mielenkiinto säilyy. Pliis, säily! Nyt on jo niin paljon parempi olo, vaikka ihan alkumetreillä olenkin.

No niin justiinsa Nantti ja Toyota. Eiköhän teiltä sitä tukea irtoa kun alkupainotkin näyttää olevan samaa luokkaa kuin mulla. Katsoin ne 2v vanhat tietoni...ja saakeli 136kg oli lähtöpaino silloinkin. No uusi yritys jälleen.

Kun tohon alle sataan pääsis niin hyvä. Ei tässä 136kg:ssä muuta vikaa kuin että bikininpöksyt tuppaa aina rullautumaan vatsan alle =). Saa olla koko ajan nykimässä. "Laihana" pidin aina kokouikkaria kun ajattelin olevani liian lihava kaksiosaiseen uikkipukuun, mutta nyt oon jo niin lihava etten viitti kokouikkaria kiskoa ruhoni ylle. Biksut on helpommat. Esteettinen puoli mua ei haittaa kun itsehän en itseäni näe =). Toukokuussa pääsen taas bikineissä hyppimään ja pomppimaan laihan ja sporttisen ystävättäreni kanssa .

Ai niin, kuinka usein te käytte vaa'alla? Mä yritän nyt käydä vaan kerran viikossa. Mun pitää varmaan viedä toi puntari kellarikoppiin ja käydä siellä viikkopunnituksessa, koska aina kun mä alan laihikselle, mulle tulee kauhee vaakamania; pakko hypätä puntarilla joka syömisen, juomisen ja vessassakäynnin jälkeen .

Heh, sulla on satu ainakin asenne kohdallaan Tässähän tää on ihan kivasti edennyt muutamilla muutoksilla ja itsensä niskasta roikottamisella. Joten vakaasti voin kannustaa pitäytymään kiloklubin ohjeistuksessa. Mutta senhän sä jo tiesitkin, vai mitä

Mä oon kyllä vaa'an orja siinä mielessä, että aamupunnaan joka aamu. Se johtuu lähinnä siitä, että paino vaihtelee päivittäin, mutta touhussa on jonkinlainen viikkorytmi. Yritän pysytellä sen vaihtelun perässä, ettei tule suuria pettymyksiä mikäli viikkopunnauspäivänä sattuukin olemaan turvotus korkeimmillaan ja massu täynnä poistumatonta muonaa. Satunnaisesti saatan joskus myös kokeilla, miten syöminen, liikunta tai autuaallinen tyhjennyssessio näkyy vaa'alla, mutta se on semmosta eksperimenttiä vaan. Nyt tosin huolestuttaa, että on jo keskiviikko eikä näytä vielä yhtään hyvältä se kova tulos, jonka aion tällä viikolla (perjantaiamamuna) vaakaan päräyttää...

Tervetuloa Satu vaan joukkoon. Etköhän sinäkin tavoittele tuota alle 120 kilon pysäkkiä sieltä kauempaakin. More the merrier!

Mä päätin viime viikonloppuna palkita itseni hyvistä saavutuksista herkuttelulla ja sillä, etten merkitse syömisiäni ja kappas vaan kuinka kävi. Lähti siis lapasesta, herkkuja meni liikaa ja paino mokoma käänsi suuntaa. Eli en todellakaan ole henkisesti valmis moiseen vielä hetkeen. Ja kun merkkaa noi syömisensä, niin onhan siinäkin vähän varaa herkutella ja sitä välttelee kyllä paremmin kun näkee mitä se tekee palluroille. Mutta tulipahan kokeiltua sekin homma. Kyllä sitä varmaan joutuu loppuelämänsä olemaan tarkkana näiden asioiden kanssa, kun on 40 vuotta tehnyt kaiken syömiseen liittyvän päin pyllyä. Mutta jos tuo toinen 40 vuotta nyt menis vähän paremmin.

Meillä täällä Pirkanmaalla lomaillaan ja kelit on komeat, mutta mulla vaan tökkii tuo ulkoilu, yksin ja lasten kanssa. On ollut tosi vaikeaa koko talvi ja viime syksy. Eli ei ole lenkit napannut, muutenkin toi liikuntapuoli tökkii ja pahasti. Ei iske yhtään. No, onneksi paino sentään tippuu pelkällä syömiselläkin. Ehkä mä joku päivä koen jonkinlaisen herätyksen ja keksin liikunnan ilon. Sitä odotellassa... Ihanaa kevään odotusta kaikille!

Mä en nyt osaa päättää alanko puntaroimaan viikon lopussa eli sunstaina vaiko viikon alussa eli manstaina...

Liikunta nollassa, koska koiran kanssa hoodeilla laahustamista en kutsu liikunnaksi, lähinä raittiin ilman hengittelyksi. Uimahalli on vieressä ja ostin jo 20krt kortin vuodenvaihteessa...kertaakaan en oo käynyt. Mulla on duunissa mennyt nivelkierukka polvesta joten oon sanut sitä hyvän tekosyyn laiskotella, tälläkään hetkellä siinä ei ole lainkaan kipuja, kunhan annan itelleni syyn "varoa liikuntaa".

Nyt tein sellasen tempun itelleni että ostin kahdet uudet bikinit; toisiin mahtuu yläkroppa ja toisiin alakroppa (niitä ei voi yhdistää päikseen, ihan eri tyyliset). Päätin että joko selkäläskit sulaa tai sit maha pienenee toukokuun alkuun mennessä että jommat kummat saan päälleni. Että juu...katotaan siis alkaako tissit kadota vai persus roikkua litteenä... .

Moikka!

Tässä kans alle 120:een pyrkivä, matkaa sinne noin kaksi ja puoli kiloa. Olen kirjaimellisesti oikein raskaimman sarjan jojoilija. Viime kesästä tän vuoden alkuun löhösin kaikki vapaa-ajat sohvalla mässyten ja 15 kiloa puolessa vuodessa lihoen. Nyt niistä löllöistä noin kympin alkuvuoden superdieetillä sulattaneena yritän jatkaa matkaa omin nokkineni kk.n armeliaalla avulla. Kuntosalilla ramppaan muutaman kerran viikossa ja jo useiden viikkojen ajan olen hieronut sopua varastossa olleen vanhan arkkiviholliseni kuntopyörän kanssa. Taidan olla melkoinen ääripäiden ihminen..

Kyllä se liikunta ja ruokavalio tuottavat tulosta, mutta voi että kun purisivat tehokkaammin ja kohdennetummin tuohon etureppuun, jonka tuttavallisesti olen nimennyt röllykäksi. Perhana, että sen laardin pitääkin niin rumasti tuohon keskivartaloon kerrostua..

Hirveesti tsemppiä kaikille!

Ihanaa, mä oon ihan innoissani kun täällä on samanlaisia vähän laiskempia jaakkoja, kuten mäkin oon. Nyt aletaan hulluna tsemppaamaan toisiamme liikkeelle. Nyt röllykät pienemmiksi!!!

Nyt koira pissalle ja iltavuoroon!

Nälätöntä ja ruoanhimotonta päivää kaikille!!!

On niin hullua ton liikkumisen kanssa. Lähteminen ei tule ikinä yhtään helpommaksi, vaikka sitä pikku hiljaa jopa kaipaa. Energiat on tapissa työpäivän mittaan, mutta ennen kuin on kotona ja kaikki asiat suoritettu, ei nappaa vähääkään. Sit jos sitä kaikesta huolimatta potkii itsensä liikkeelle, on niin autuasta ja onnellista ja mahtava fiilis jälkeenpäin. En tiedä tuleeko se enemmän itsensä voittamisesta vai siitä liikunnasta, mutta jostain kuitenkin.

Syöminen lähti käpälästä ihan täysin ja pari päivää on tullut porsasteltua kaikkea mahdollista hyvää mitä olen onnistunut löytämään. Listalla mm älyttömästi karkkia, viineria jne. En usko että päivän ahmimisella olen ennättänyt yli kiloa uutta läskiä kerätä mutta turvotus voi olla melkoista loppuviikon ajan ja todennäköisesti ensi maanantaina tulee plussaviikko eli ei laihtumista.
Yritän kuitenkin NYT jatkaa terveellistä syömistä enkä heilahda toiseen ääripäähän eli ryntää lähikauppaan tyhjentämään hyllyjä nutriletista ja muista pikakuureista.
Ei auta kuin todeta että repsahdin isosti ja nyt sen kanssa on vaan elettävä. eli terveellistä pöperöä naamaan ja kohti uusia haasteita.