Juu ei nyt hätäillä .

Mä oon ottanut treenailuihin tehokuurin, paino ei oo tippunut mutta kropassa on tapahtunut huimia muutoksia. Tilasin summamutikassa uusia treenivaatteita, kaikki normikokoa xl ja kaikki oli sopivia! Kuvailin niitä tänään ja mun alakroppa alkaa näyttämään jopa hyvältä, ihan kummaa koska painoa on edelleen yli 120kg.

Ihanaa zola!!! Mä lupaan itselleni että kun noista lumisateista päästään niin alan kans liikkumaan enemmän, ensalkuun kävelylenkkien muodossa. Sulla on varmasti tapahtunut se kuuluisa kiinteytyminen ja läskin muuttuminen lihaksi =).

Ai että ottaa päähän. Viime viikon koko loppupuolisko torstaista alkaen meni ihan persiilleen, söin kuin porsas. Tai itse asiassa lienee kohtuutonta possuparkojakin kohtaan verrata omaa syömistäni niihin, sen verran pahasti meni överiksi monta päivää. Vaikka se syöminen niin hemmetin mukavaa olikin, niin sitten kuitenkin se syyllisyys painaa ja on ihan kamalan apea olo koko ajan. Tänään taas on ollut terveelliset eväät ja on tullut hikoiltua sekä lenkillä että salilla. Että tällä tavalla laidasta laitaan..

Ihan toivottomalta vähän väliä tuntuu, että kun tätä massaa on niin rutkasti niin tuleeko tästä laihduttamisesta ikinä loppua?? Yritän psyykata itteeni siihenkin, että koska oon ihan esiteinistä asti ollut lähes AINA jollain dieetillä ja murehtinut painoani, eli siis viimeiset 15-20 vuotta, niin pitäiskö pikku hiljaa vaan alkaa muuttaa ajattelutapojaan? Tällainen ainainen dieetillä oleminen ja itsensä kiloista sättiminen on ihan kauheeta ja on aivan järjetöntä tuhlata elämäänsä siihen! Jos en normaalipainoon tai edes lähelle pääse, niin milloin lopetan tän loputtoman laihduttamisen ja alan opetella hyväksymään itseäni näine kiloneni? Koska oon kuitenkin ihan hyvä ja aikaansaava tyyppi muuten, niin miks annan tämän painonhallinnassa epäonnistumisen olla niin iso osa koko elämääni??! (koska olen ainakin vielä täysin terve ja hyväkuntoinenkin ylipainosta huolimatta)

Hih, oottepas te olleet hauskoja pikku vastoinkäymisistäkin huolimatta! Hymyilyttää aina tuommoinen nokkela kielenkäyttö vakavassakin paikassa!

Juusto_! Heitä vaan se apea olo ja syyllisyys romukoppaan. Jokainen päivä on uusi mahdollisuus, tai joku muu melkein mattinykäs-tyylinen latteus tähän väliin! Minä - pyrkimättä esittämään pyhimystä - lakkasin mieltämästä olevani dieetillä ja erityisesti sättimästä itseäni kiloista. Sen sijaan olen yrittänyt psyykata mieltäni siihen kuuluisaan elämäntapamuutokseen ja olla ylpeä jokaisesta pikku saavutuksesta sillä saralla. Olet nimittäin hyvinkin oikeassa siinä, että kauheeta ja järjetöntä on. Nyt on vaan tullut usko siihen, että tää homma toimii ja tällä mennään eteenpäin. Kyllä sinne normaalipainoon pääsee, kun siihen oikeesti uskoo ja panostaa.

Täällä on niin monta mahtavaa esimerkkiä uskomattomista suorituksista. Tuollaisista zolamaisista yli 40 kilon pudotuksista täytyy nostaa hattua niin korkealle, että käsi venähtää. Ja monista muistakin. Itsensä hyväksyminen kiloineenkin on toki tärkeä osa elämää, mutta sit taas, kun se häiritsee ja runsas ylipaino johtaa terveydellisiin ongelmiin ennemmin tai myöhemmin, se projekti epäilemättä kannattaa yrittää tehdä.

Mulla on myös aika pitkä historia jojoilun kultaisessa maailmassa, mutta ensimmäisen kerran tuntuu vielä yli kolmen kuukauden jälkeenkin tosi motivoivalta ja omalla tavallaan aika helpoltakin tämä puuha. Matka on toki helkkarin pitkä, mutta nyt olen ihan vakuuttunut, että se maali tulee vielä vastaan. Voi olla, että tuo tickerin tavoite on vähän turhan alhainen - se selviää joskus - mutta suunta on joka tapauksessa kohti sitä päivää, jolloin voin olla suoritukseen täysin tyytyväinen. Vuosi tai puolitoista on loppujen lopuksi aika lyhyt aika ja varmasti yksi parhaista matkoista, mitä tässä elämässä voi tehdä, jos tavoitteeseensa pääsee.

Tsemppiä ja hyvää mieltä,

toivoo umpilaiska sonni, joka sai tänään retuutettua itsensä uimahalliin!

Mä olen nyt päättänyt olla laihduttamatta ja sen sijaan muuttaa elämäni pysyvästi. Eli en kuvittelekaan lopettavani herkkujen syöntiä kokonaan vaan aion opetella kohtuuteen. Kävin taas tänään ravitsemusterapeutilla ja hän kehui kovinkin mun asennetta ja sitä, että olen muuttanut ajatusmalliani. Ja sekös tuntui hyvältä ja taas tuli intoa lisää.

Yksi hyvä konsti on ollut muuten siirtyminen isommasta ruokakaupasta pieneen lähikauppaan, josta saa peruskamaa eikä mitään turhia houkutuksia ole joka hyllyllä. Ja isot marketit ole vallan laittanut pannaan ruokaostosten suhteen, niistä vasta kantaakin turhaa höttöä ja mättöä ihan liikaa.

Mutta liikunnan ilo on vaan tällä mammalla hukassa. Oon kans tuota kärryjen lykkimistä pääasiassa harrastanut. Mutta jos vaikka tänään reippailis kävellen päiväkodilta hakemaan lasta. Ja sitä ahaa-elämystä liikunnan suhteen odotellessa...

Apuaaaaaa...lauantaina lähti lapasesta. Iloista illanviettoa isoilla määrillä siideriä ja olutta! En tajua mikä tuli; miks en juopotellut vaikka punkkua kuten yleensä! Sit kotimatkalla YÖPIZZAA! Sit krabulapäivänä PIZZAA TUPLAJUUSTOLLA ja suolatikkuja!!! Kivaa oli mutta silti tekisi mieleni läimäyttää itseäni. Vaaka näytti oitis 2kg enemmän! Huomenna mulla on mun epävirallinen virallinen punnituspäivä. PERSKUTA!!!

Dodii, menihän se eka kymppi sitten virallisestikin puhki! On ollut vähän pomppuista tämä ajo viime aikoina. Oikeesti olen harkinnut alkavani punnita vain kerran kuukaudessa. Seuraavaksi 1.4. ja sitten aina eka päivä. Saa nähdä.

Mukavaa viikkoa teille kaikille!

Jippii Toyota! Mä olen niin iloinen sun puolesta. Antaa itsellekin toivoa kun muilla putoaa paino, miksei siis mullakin. Paitsi että toi helkkarin yks vrk toi mulle 2kg lisää. Lauantaiaamuna olin jo 132...nyt sit 134. Jos nää muutamat kilot ei pian lähde niin joudunksmä sit muuttaan tonne 130 tavoittelijoihin...en haluais enää vaihtaa kun oon jo tänne tullut...voi itku kun mieli on niin heikko!!! Pitiks mun sitä pizzaakin ihan kaksin kappalein...

No mutta uuteen ponnistukseen taas viikon alusta. Ja toi sun idea Toyota, että merkkais punnitukset vaan kerran kuussa, on kyl sikäli hyvä että nyt tekis mieli heittää hanskat tiskiin vaikka noista mun kahdesta kilosta varmaan toinen on ainakin nesteitä suolaisen syömisestä. Ettei turhaan menis hermo näihin kilojen heittelyihin. Kerran kuussa näkis todellisen tilanteen. Muta hitto kun tekis mieli 5krt päivässä punnita .

Hienoa Toyota Tavis! Niin ne kilot ja kymmenet kilot lähtee
Pari viikkoa vierähtänyt edellisestä punnituksesta ja siihen väliin mahtui melkoista herkuttelua. Pitkät kiireiset päivät ja ei muka aikaa syödä kunnolla eli selittelyn makua koska aikaa oli kuitenkin mässyttää herkkuja
Siltä pohjalta tarkasteltuna olin tosi iloinen kun puntari näytti tänä aamuna tasan 126kg eli kahdessa viikossa pudotusta 700g. Minun kiloillani pitäisi lähteä enemmänkin mutta älytön herkuttelu huomioon ottaen tuo -700g on upea tulos! Tästä on hyvä jatkaa taas terveellisemmällä linjalla. Herkkuja aion edelleen syödä mutta jonkinlainen kohtuus olisi kiva säilyttää.

Tajusin just että minullakin on mennyt jo eka kymppi rikki koska elämäni aikana suurin paino on ollut himpun yli 138kg. Tosi iloinen olen! En ole koskaan aikaisemmin onnistunut laihduttamaan yli kymmentä kiloa