3 päivä menossa ja ei ihan helpolta tunnu mutta toivottavasti nyt jaksan jatkaa ja saisin painoni taas tippumaan. Aika hiljaista täällä vaikuttaa olevan no höpisenpä itsekseni. Niin jospa pääsisin pian alle 120 kilon niin pääsisi tavoittelemaan pienempiä lukemia. Yritän taas löytää itselleni innostumisen hetkiä pienistä jutuista kuten ensin 120 kilon alituksesta ja sitten 115 kilon alituksesta jne. Vaikka tokihan olen pettynyt itseeni kun annoin painoni nousta nimittäin viime vuonna tähän aikaan taisin olla kaksinumeroisissa lukemissa ja sinne olisi taas pyrkimukseni päästä vaikka ei tämä helppoa ole ja pelkään epäonnistuvani ja painon vaan jatkavan nousuaan. Yritän kirjoitella tänne päivittäin jospa se auttaisi pysymään ruodussa ja välipäivän jälkeen palaamaan aina takaisin ruotuun. Suunnitelmia tuleviksi ns. vapaansyömisen päiväksi on 14.2 ja siitä seuraavaa en oikein vielä tiedä mutta pyrin niitä pitämään 1-2 kertaa kuussa. Mitenkähän muut toimivat ?

Nuo oon kokenut monta kertaa, mutta nyt vasta olen tajunnut miten pystyn elämään vaikka loppuelämäni näin. Harvalle näköjään onnistuu se, ettei liho takaisin. Lihominen on montakertaa nopeampaa, kuin laituminen.
Jos pienienkeli olet nuori vielä, niin sinulle olis hyvä pysyä siinä painossa minkä saavutat, sillä kokemus on, ettei näin yli 60 vuotiaana kiinteydy enää. 50 vuotiaaalla ja nuoremmalla on siinä paremmat mahdollisuudet.

Mulla ei oo kummempia syömispäiviä, vaan syön esim. jotain ylimääräistä milloin se tulee eteen. Kerran, tai pari kuukaudessa. Kun lopetin valkoisen sokerin syömisen ja kun oon noita muitakin käyttänyt huomattavasti vähemmän, niin nyt on esim. lakritsakin ällöttävän makeaa. Nopeasti tottuu vähäsokeriseenkin.

Laitoin vaakaan uudet patterit ja jännitän seuraavaa punnituskertaa.

uus66 olen onneksi vielä reilusti alle 50 vuotias, mutta en ihan nuori kuitenkaan. Itse olen miettinyt olisiko esim. jonkin psykiatrin tms. luona käymisestä apua kosaka kun mietin elämääni on elämäni tosi pitkään ollut psyykkisesti aikalailla kuormittunutta ja jaksamattomuuteen ja harmitukseen on ruoka maittanut....yritän jälleen kerran päästä tuosta tavasta pois ja oppia syömään järkevästi ja oikein mutta se tulee viemään varmaan vuosia aikaa.

pienienkeli suosittelen ilman muuta terapiaa, itse käyn kunnallisella ravintoterapeutilla tällä hetkellä. Tekee hyvää purkaa tuntojaan ja pohdintojaan jonkun pätevän henkilön kanssa, oli se sitten mikä asia tahansa. Itselläni kun ei ole muita sairaalloisen ylipainoisia ystäviä tai muuten samanhenkistä ystävää jolle voisin avautua asioista. Ainakin minulla tuli ravintoterapian jälkeen sellainen olo että sain lisävoimia jatkaa tätä elämänmuutosta. Ravintoterapeutti voi ymmärtääkseni tarpeen mukaan jatkolähettää psykoterapiaan, jos tunnet että olisit ehkä sellaisenkin tarpeessa

UUS 66 onnea pattereista, mäkin jännitän seuraavaa mittausta, mittailen aina pe painon ja vyötärönympäryksen... Tuli viikonloppuna vähän takapakkia kun kaveri oli kylässä, vähän pelottaa miten on käynyt. Viikon syötyäni 2000 kaloria terveellisellä ruoalla olenkin nyt niin ähkynä etten enää jaksa millään Siks pudotinkin nyt kalorit tänään 1800 kaloriin ja katselen pysyykö sillä nälkä tarpeeksi loitolla ettei tule ahmimiskohtausta. Ainakin tälläkin kalorimäärällä oon saanut herkutella mm. täysjyvätortillat+itsetehty Guacamole ja rasvaton maitorahka+vadelmat, sadonkorjuupuuroa hunajalla jne... NAMS! Mitä kevyitä herkkuja olette tehneet?

Ravintoterapeutilla olen käynyt; en tällähetkellä käy....jotenkin ei kuitenkaan minun juttuni; johtuneeko sitten persoonasta; tiedä häntä....itseäni enemmän kiinnostaisi todelliset laihdutusryhmät ja tuntuu että niistä sais pontta mutta ei niitä taideta juurikaan enää järjestää ?

Mulla on nyt vasta toinen viikko menossa, kun merkkaan syömiset ylös. Syön siinä 1600-1800 kcal päivittäin. Tuo 10 kg lähti vaan sen vehnän ja sokerin lopetuksella.
Mullahan on kilpirauhasen vajaatoiminta ja kun ne arvot eivät meinanneet muuttua päätin jättää vehnän pois ja kokeilla miten se vaikuttaa niihin arvoihin. Pullahan se on ollut missä sitä vehnää eniten söin.
Pelkäsin alkuun, etten onnistu siinä, mutta hyvin on mennyt. Jouluna söin vehnääkin jonkun verran ja heti tuli 2 kg lisää.
Olisimpa tajunnut tään jo nuorena. Laihdutin kolmeen kertaan 50 kg 800-1000 kcal ja useammin vielä pienempiä määriä. Tuo kilpirauhanen on varmaan vaikuttanut jo 12 vuotiaasta lähtien. Nyt tunnen olevani paremmin voimisssani, kuin vuosiin.

Kerran kävin ravintoterapeutilla, mutta en vaan tykännyt, sillä hyvin hoikka ja laitettu neuvomassa laiduttamisesta ei vaan kolahda minuun.

Onkos teidän kilpirauhaset tutkittu?

Uus66 ; kilpirauhasta ei ole enää minulla, loppu siitä vietiin noin vuos sitten. Ja kilpparistani löytyi papillaarinen karsinooma. Eli nyt sitten yritän laihdutella ilman kyseistä rauhasta ja syövän tiimoilta kontrolli huhtikuussa eli stressiä kyllä riittää. Tsh arvo heittelee 0.38-11 välillä ja lääkäri jo epäilee että nuo tulokset on vääristyneet; määräsi otettavaksi p-pegtsh kokeen maaliskuun loppupuolella. D-vitamiinitulos on noussut mulla 27;aan viitearvona siinä on 70; väsynyt olen sekä herkkä tosin olen aina ollut herkkä ihminen. Niin viimevuonna olin kahdessa leikkauksessa jossa toisessa operoitiin tuo kilppari ja sitä edellisenä kesänä muussa leikkauksessa. Pitäs saada tuota painoa alaspäin jo terveydenkin takia ettei nyt ainakaan sairaalloinen ylipaino vaikuttaisi lisää huonontavasti elämään.

Voi harmi! Eipä tosiaan taida pelkkä ravintoterapia auttaa teidän tilanteessa... Mulla kävi kai tuuri kun heti kolahti kiva ravintoterapeutti Oon saanut paljon hyviä herkkuvinkkejä ja kannustusta. Toi on kyllä ihan hirveetä kun ylipainon lisäksi tulee muita terveysongelmia Mustakin jotenkin tuntuu että ei terveys kestä kovinkaan pitkään jos nyt ei lähde tämä ylipaino alaspäin. Jo nyt kolottaa joka paikkaan eikä jaksamista/energiaa juurikaan ole... Veikkaan kyllä että riippuu tosiaankin paljon persoonasta mikä toimii, ei voi muuta kuin yrittää etsiä se oma juttu. Mäkin vältän lisättyä sokeria ja vaaleita höttöjä, turvottaa ihan hirveästi.

Mutta kaikesta huolimatta olen onnellinen. Ravintoterapeutilla kävin aika pitkän pätkän mutta jotenkin olisin kaivannut enemmän muutakuin ruokaajuttuja; tuntuu että kuitenkin ne on aika hyvin tiedossa kunhan vaan niitä noudattais. Muuten vvaka näytti tänä aamuna 119.8 kg mutta vierailen täällä nyt ainakin vielä jonkunaikaa koska pelkään että en saa pidettyä painoani alle 120 kilon Mutta toivon nyt et pysyisi kuitenkin.