Pakko lainata tähän HUS:n painonhallintaohjelmasta tämän viikon teema:

"Huomaatko, että hyvästä aikomuksesta ja suunnittelusta huolimatta et saa muutoksia arkeen tai alun jälkeen into elintapamuutoksiin lopahtaa?  Tuleeko sinulle tunne, että nyt on “otettava itseään niskasta kiinni ja ryhdistäydyttävä”? Pysähdytään tutkimaan näitä ajatuksia ja niiden vaikutusta toimintaamme. 

Tällä viikolla:
- Pohdi suhdetta itseesi ja itsearvostusta.
- Mieti voimaannuttavia ja kuormittavia tekijöitä elämässäsi
- Tarkista, etenetkö elämäntilanteesi asettamat raamit huomioiden kohti omien arvojen mukaisia tekoja.
- Tarkista suhdettasi oman elämän “aikasyöppöihin” ja sosiaaliseen mediaan."

Voin raportoida tämän viikon tehtävät tehtyäni, tuliko minulle oivalluksia. Moni näillä KK:n palstoilla valittaa sitä, ettei saa otettua itsensä "niskasta kiinni".

Muksuliina, toi kuulosti ihan mielenkiintoiselle toi teema tuolla HUS:lla. Mulle kyllä niin ajankohtainen olisi. Tänään kyllä piristi, että paino oli tippunut -700g. Jos tää innostaisi taas eteenpäin.

Pääsiäinen tulossa ja aion kyllä syyä suklaata silloin. Toivottavasti en suuria määriä. En oo syönyt mitään herkkua nyt yli 1,5viikkoon.

Näillä taas mennään kohti uutta viikkoa!

Hieno tulos Cheery! Ja hyvää pohdintaa varmast tuo Muksuliinan tehtävä. Todella kokonaisvaltaista, mutta sitähän painonhallintakin on. Osa ihmisen elämää, johon kuuluu paljon, paljon muutakin.

Pääsiäinen tosiaan lähestyy ja meillä on kaapissa kasa suklaamunia lapsille 😇. Saattaa jokunen ädinkin suuhun mennä. Ja mämmiä! Siitä olen oppinut vasta viime vuosina tykkäämään, mutta nyt sitten meneekin koko aiemman elämän mämmivajeet  Eli tiukkaa tekee tämäkin viikko. Mutta jos koittaisi alkuviikon edes himmailla ja syödä järjen mukaan. Viime viikonlopusta taas ei kannata puhua yhtään mitään  Syvällä suossa tarvotaan, mutta pitää vain yrittää. Josko se kovempi polku jossain välissä tulisi taas vastaan.

Tutka, sanoit hyvin, että elämään tulee kuulua muutakin kuin painonhallinta. Mulla ainakin pitkin päivää on paljon mielessä tää taistelu kiloja vastaan, mikä on musta hyvin ymmärrettävää. Kuitenkin itsekkin olen miettinyt, että mitä ihan muuta, tekemistä tms. kannattaisi kehittää, että saisi "omaa aikaa" myös näistä syömisjutuista. Mä en oo työelämässä ja asun yksin. Mulla on miesystävä, mutta meillä on etäsuhde. Aikaa on miettiä ja paljon. Lukeminen on mulla harrastus ja siihen saan uppouduttua pois kaikesta, kronasta lähtien ihan mihin vain. Myös tähän painonhallintaan ...

Itsemyötätunto siis viikon tehtävä. Pääsen henkilökohtaisesti harjoittelemaan sitä; nimittäin nyt tällä viikolla iso repsahdus meneillään. Karkkia ja erityisesti suklaata on tullut syötyä runsaasti. En ole edes täyttänyt ruokapäiväkirjaa, eikä tee mieli...

Osasyy ruokapäiväkirjan poisjäämiseen on se, että täällä mökillä on tosi heikko nettiyhteys. Olen jopa sulkenut puhelimen kokonaan akkujen säästämiseksi; sähköt nimittäin pääsi jo loppumaan yhdessä vaiheessa.

Mutta, siis repsahdus. Merkittävin syy on nyt se, että työnteko tökkii pahasti. Silti yritän painaa pitkää päivää. Lohdutukseksi vedän suklaata. Se alkoi massiivisella univelalla. Ensin nukuin yli viikon verran vain 6 tuntia yössä, pisteenä iin päällä elämä yönä mökillä vain 4 tuntia. Siitä se alkoi. 

No, nyt sitä itsemyötätuntoa tarvitaan. Itseni moittimisen ja sättimisen sijaan pitäisi paijata ja lohdutella. Yritän nyt vakuutella itselleni, että tämä on vain väliaikaista. Mikään ei sano että taas kerran laihdutusprojekti tyssää kun 90 kg raja lähestyy. Itselle pitäisi yrittää puhua kuin hyvälle kaverille; ei kaveriakaan tällaisessa tilanteessa moittisi vaan sanoisi, että kyllä sinä tuosta vielä nouset. Ei muutaman päivän tai edes viikon repsahdus laihdutusprojektia tuhoa. Ja ihan fysiologisetkin syyt johtavat siihen, että aivojen palkitsemisjärjestelmä huutaa suklaata, kun hirmuisella univelalla ja stressitasoilla mennään.

Tsemppiä Muksuliina! Tuo vaikutta tosi tutulta, mulla menee noiden työjuttujen kanssa aivan samalla tavoin. Itse asiassa olen tässä pohtinut, että tämä mun nyt pitkäaikainen huono meno tän painonhallinnan suhteen voi osin johtua siitä, että työ ei tosiaan nyt oikein innosta. Tai suoraan sanottuna, ei yhtään innosta. Sitten koittaa lohduttautua syömällä. Mutta voi kun sen lohdun saisi vaikka ennemmin liikunnasta!

Cheery: lukeminen on kyllä ihan loistava tapa uppoutua pois kaikesta muusta. Siinä unohtuu kaikki muu, kun pääsee hyvään kirjaan tarttumaan!

Mutta paino menee edelleen väärään suuntaan  Taitaa jäädä ysikymmentä kesäloman alkuun aivan tyhjäksi haaveeksi. 

Kiitos tsempeistä, Tutka! Tämä päivä alkoi sillä, että aamiaisen jälkeen söin vielä hieman mämmiä kuohukermalla ja lisäksi vielä korvapuustin. Tulin kuitenkin hieman paremmalle tuulelle, kun kokeilin mökillä olleet vanhat työhousuni, jotka eivät moneen vuoteen ole mahtuneet päälle, ja kappas meni ihan helposti päälle, vaikka oli aluskerrasto alla.

Nyt juuri olen menossa vielä anoppilaan päivälliselle. On kuulemma paljon ruokaa tarjolla, eli mässäilemisen puolelle varmasti menee. Tekisi mieli juoda punaviiniä, mutta täytyy jutella miehen kanssa siitä, kumpi ajaa. Olisi ehkä viisasta jättää väliin, mutta katsotaan nyt.

Jotenkin nyt kuitenkin asennoidun niin, että pääsiäinen on pääsiäinen ja sen jälkeen palataan normaaliin arkeen. Varmasti siihen pystyn. Kyllä edelleen on mielessä se, että 90 kilon rajan alle haluan kesään mennessä.

Hyvä Muksuliina, älä luovuta tavoitteen suhteen. Mulla on sama, 90kg kesään mennessä. Mulla meni keskiviikkona lapasesta syöminen ja söin pääsiäismuniakin yhden jos toisenkin ja lopulta monta. Eikä ne olleet niitä pikkuisia kuin muutama. Harmitti niin paljon! Mutta sitten ajattelin, että ne olivat mun pääsiäisherkkuja ja en sitten syö niitä itse pääsiäisenä.

Se on helpompaa, kun on yksin. Ei oo kestitsemistä ja yhdessä touhuumista. Yhdessä syömistä. Syön lammaskaalia sunnuntaina. Se on mun suosikkiruoka ja aika kevyttä versiota, kun siinä on kaalia niin paljon. Tein sen jo aiemmin ja nyt se odottaa sulatusta pakkasessa. Nam.

Ehkä sunnuntaina käyn lähikaupassa etsimässä mulle sopivaa pääsiäismunaa... Salaa... 🤫

Olen ollut reissussa, syömiset ja juomiset erilaiset kuin arkena, vaikka omassa kuplassa oltiinkin  huomenna pitää muistaa punnita vaikka tuskin on tullut laskua maaliskuussa. Tavoite on -6 kg vuoden ensimmäisellä puoliskolla.  Sen saavuttamiseksi pitää kyllä yrittää enemmän.

Huomenta
Samoissa pyöritään, ainakaan vielä ei tullut reissu- ja pääsiäiskiloja, vaikka viimeiset tylsät pari päivää meni syödessä ja maatessa.
Ei ole kyllä painonpudotus alun jälkeen jatkunutkaan, nyt tarkkana. 
Aloitetaanpa kaikki taas pääsiäisen jälkeinen elämä, eikö niin?