Komppaan Suvia ja tytteliä! Ehdottomasti on aina parempi olla lähempänä normaalipainoa kuin ylipainoinen raskausaikana. Ja opetella ne terveelliset elämäntavat jo ennen raskautta ja jatkaa raskauden aikana.

Tuo pillereiden poisheittäminen on taas vähän ristiriitaista. Toki on hyvä opetella tuntemaan oma kroppansa luomunua, mutta joidenkin lähteiden mukaan ihminen on hedelmällsimmillään pian pillereiden poisheittämisen jälkeen, jos ongelmia sillä saralla sattuu olemaan. Tämäkään ei toki päde kaikkiin. Itse tulin viime keväänä raskaaksi toisesta kierrosta pillereiden pois jättämisen jälkeen, tosin se päätyi keskenmenoon. Uudestaan raskauduin toisesta kierrosta keskenmenon jälkeen. Lääkäri käski pitää yhden kierron väliä yrityksessä, että kroppa ehtii toipumaan. Tosin ehkäisyä ei käytetty, koska olen kuitenkin sitä mieltä, että ihminen ei raskaudu, jos elimistö on vielä toipumassa.

Tämä raskaus onkin huomenna jo tilanteessa 35 täyttä viikkoa. Oikein odotan, että tämä tyyppi syntyy. Olen voinut pahoin koko raskauden ajan ja paino on edelleen 10kiloa vähemmän kuin raskautuessa. Onneksi pohjakunto oli hyvä, koska arvata saattaa, ettei tämän raskauden aikana ole hirveästi jaksanut liikkua.

Munkin piti tosta pillereiden poisjätöstä sanoa, että kannattaa sitten varautua että voi tärpätä saman tien jos ei muuta ehkäisyä käytä. Monilla jostain syystä heti ekasta kierrosta pillereiden poisjätön jälkeen tärppää. Tiedän siis muutamiakin pareja kun ovat jättäneet pillerit pois ja aatelleet, että jos sitten pikku hiljaa ja ekasta kierrosta on tärpänny..
Mä olin itse syönyt Harmonetteja seittemän vuotta putkeen ku jätettiin pois. Heti lähti nätisti kierto pyörimään. Pari kuukautta mentiin muulla ehkäisyllä, jotta kroppa sais tasaantua (tod.näk.turhaan..) ja sitten ku annettiin vauvalle lupa tulla niin heti kolmannesta kierrosta tärppäsi tämä nykyinen raskaus.. (Tai itse asiassa heti jo ekassa kierrossa tapahtui jotain en tiedä oliko vaan ettei kiinnittynyt, meni kesken tai tuulimuna tms, testeissä en koskaan mitään ehtinyt nähdä, mutta tunsin kyllä että jotain kummaa oli meneillään.. )

Kierto mulla on ollut aiemmin aavistuksen verran epäsäännöllinen, toivotaan ettei kovin pahasti ole mennyt enempää sekaisin pillereiden sekoittamana. Olen muutenkin kyllästynyt näihin pillereihin jo, ihan kivakin kohta päästä niistä eroon! Jos / kun jossain vaiheessa raskaaksi tulen, en kyllä aio palata pillereihin enää, sitten täytyy miettiä jotain toista ehkäisyä.

ninuzki, täytyy siis olla varovainen

Tervetuloa necotinelille seurailemaan. Kovin rauhallista nyt näköjään.

Mun viikko mennyt aika keskinkertaisesti kaikin puolin, osa päivistä pää ihan sumussa. Tavoitteena ollut tällä viikolla lähinnä olla romahtamatta syöpöttelyyn, ja tulos ihan ok. Menkat tuli ajallaan, mistä pystyn repimään yhä myös hyvää. Vähän piristi käydä vaatekaupoilla, taas löytyi uusia päälle mahtuvia merkkejä. Ja sain vihdoin aikaiseksi pienentää muutamia vanhoja vaatteitani. Eli eteenpäin vaan.

Heipsan

Jälleen pitkästä aikaa. Täällä mennään taas kiertopäivää 48.
Hankaluuksia on ollut, kun ympärille on kaveripiiriin tupsahdellut vauvoja hyvinkin paljon. Ja nyt sitten mennään ristiäisiä useampia.

Parin kuukauden päästä olisi naistentaudeille aikaa.
Ainut mikä on kun olen tuolla googlessa pyörinyt, niin olen alkanut pelkäämään että mulle olis tullu se PCO? no se monirakkulajuttu munasarjoihin.
Tähän asti olenkin ollut liian terve ylipainoinen. Lääkäritkin ihmetelleet kun veriarvot on olleet niin hyviä.

Saas nähä jatkaako ne sitten mahdollisia lapsettomuustutkumuksia jos tuo löytyy. Todennäköisesti ei. Voi olla, et toteevat vaan, että pudotappa vielä se 50 kiloo ja tule sit uudelleen.

AHISTAA

Onneks tänään on herkkupäivä.

Tsemppiä beibsille ja Ninnille! Tuossa pco-diagnoosissa olisi tosi se hyvä puoli, että sille voi jotain tehdä, niin itse ruokavaliolla ja laihtumisella, että myös lääkkeillä. Selittämätön lapsettomuus lienee se karmein vaihtoehto :/ Mutta nyt uuteen nousuun (tai siis laskuun ) kevätauringon siivittämänä! Minäkin olen nauttinut tässä pari viime viikkoa liitoskipujen huomattavasta helpottumisesta ja olen päässyt lyhyitä matkoja kävelemään, kylläpä piristää!

Tänne ei oikeastaan kuulu mitään uutta. Paino senkun junnaa paikallaan. Mä oon miettinyt, että mä elän nyt vähän liikaa tälläsissä neljän viikon jaksoissa ja se ei tunnu sopivan mulle. Nyt tulee aina menkkojen jälkeen sellanen, että nyt seuraavan neljän viikon aikana on pakko saada painoa mahdollisimman paljon pois ja sitku tulee pienikin takapakki niin homma leviää käsiin. Mä oonkin tässä nyt miettinyt itselleni vähän pitemmän aika välin tavoitetta painon kanssa. Eli mulla on nyt tavoitteena -10 kiloa juhannukseen mennessä

Tsemppiä täältäkin Beibsille ja Ninnille! Kevenee, täälläkin eletään neljän viikon sykleissä, menkoista menkkoihin. Toi pidemmän ajan tavoite kuulostaa viksulta idealta, toivottavasti se toimii!

Tässä kuussa otin kyllä aika raskaasti sen, ettei vielä päästy sinne hoitoihin. Päässä ei tunnu pyörivän mitään muuta "vapaa-ajalla", eli esim. töissä pysyn kyllä ihan hyvin työasioissa, mutta sitten työmatkoilla olen itkeskellyt useampana päivänä ja ajatukset vaan kiertää kehää Menkat pitäis alkaa taas alkavalla viikolla, joten itkuista tuskin päästään eroon vieläkään.

Tämä ketju tuntuu vähän hiljenneen... ovatko kaikki siirtyneet raskaana oleviin

Mä alotin maanantaina mun projektin 10 kiloa pois juhannukseen mennessä. En kyllä ottanut mitään alotuspainoa vaan päin vastoin oon vältellyt vaakaa Mä en oo täytelly ruokapäiväkirjaa täällä kiloklubissa, mutta oon laittanut paperille ylös mitä oon syöny. Ajatuksena on pitää ruokapäiväkirjaa koko viikko ja ruveta siitä sitten parantamaan syömisiä.

Mä ainakin odotan vielä ihmettä... En oikein ole halunnnut lukea tätä ketjua enää, kun kaikki muut onnistuu raskautumaan paitsi minä. Ehkä se on joku kohtalo, että kohta 7 vuotta yritystä takana, eikä mitään tapahdu. Mulla ei munasolu vaan irtoa. Vaikka tupakoinnin lopetin ja laihtunutkin olen nyt 6 kiloa, niin ei... Vielä ois kahteen kiertoon clomit jos haluaisin, mutta ehkä luovutan. Clomeista tuli niin kipeäksi oletetun oviksen aikaan Eikä ne toiminu mulla, arvot oli aina liian matalat siihen että munasolu olis irronnut. Muihin hoitoihin meillä ei ole varaa, ei voida ottaa lainaa... Että tämmöstä. Jatkan kuitenkin laihduttamista, jos se ihme joskus tapahtuisi. Oon jo kuitenkin 29v ja mies kohta 40v ja esikoista vieläkin yritetään. Olisin halunnut olla nuorii äiti...