Siis en tee käsiliikkeitä juuri tuon tenniskyynerpään parantelun takia heti sairaslomalta päästyäni. Se on edelleen se ongelma.

Oho. Mä taidan olla täällä porukan laiskimus. Tavoite ois liikkua 3-4 kertaa viikossa, 1 x kahvakuula ja 2-3 juoksulenkkiä (haaveena toinen kahvakuulatreeni kotona, mut se enimmäkseen ei onnistu). Nyt on sairastelujen ja muiden kiireiden takia jäänyt liikunnat 1-2 kertaan viikossa. Tästä tilanteesta en kyllä yhtään tykkää, mut ei vaan nyt ole rahkeet riittäneet enempään. Kai tämä tästä taas tasaantuu. Todellisuudessa tietty on koiranlenkitykset ja työmatkapyöräilyt lisänä, mutta ne nyt enemmän vaikuttaa kalorinkulutukseen kuin kunnonnousuun.

Mulla kanssa tuo tenniskyynärpää vihoittelee. Tuen ostin, mutta en sitten kuitenkaan ole sitä käyttänyt. Jotenkin tuntuu, että töissä ei ole mitään mikä erityisesti kyynärpäätä rasittais, niin en osaa sitä täällä käyttää, ja nyt en ole kolmeen viikkoon päässyt kuulailemaan, niin en ole ehtinyt tukea siellä kokeilla. Mua vähän mietityttää, että mitä mä uskallan edes tehdä tuon kyynärpään kanssa. Se ei särje eikä varsinaisesti haittaa normaalielämää, mutta selkeä kipukohta tuntuu kyynärpään sivussa ja esim yöllä tuo jäykistyy helposti. Olen koittanut venytelläkin sitä, mutta mun mielestä silä ei ole oikein ollut vaikutusta suuntaan tai toiseen. En ole koskaan käynyt tosta lääkärillä ohjeita kysymässä. Diaknoosinkin olen ihan itse tehnyt ja muutaman tutun kanssa asiasta jutellut. Te jotka olette vaivasta kärsineet, niin pitäiskö käden antaa levätä ihan kokonaan, vai treenata kivun sallimissa rajoissa? Ja pitäiskö sitä tukea pitää koko ajan, vai vaan niissä tilanteissa joissa vaiva pahentuu?

Iurima, joo mullakin tosiaan käytäntö ja tavoite on välillä kovin eri asioita... Mutta ei kai perus kunnonkohotus välttämättä vaadi kuutta treeniä viikossa tms.

Tenniskyynärpäistä puheenollen, mun toinen polvi on ollut mystisesti kipee viime aikoina, siihen ikäänkun "pistää" välillä. Tuntuu välillä esim. kävellessä mutta välillä ei ollenkaan. Salilla olen vaan kerran kyykätessä pannut merkille että siihen sattui vähän, yleensä ei tunnu mitään epätavallista. Ei tuo paljon häiritse mutta mietin vaan voiko olla merkki jostain alkavasta haitallisemmasta vaivasta.

Ps. kävin sitten tänään zumbassa, kun eilen en ehtinyt.
Tiedän, että joidenkin täällä mielestä se on tosi nössöä liikuntaa, mutta musta on välillä kiva liikkua myös niin ettei kaikki ole niin älyttömän tosissaan suorittamista, jotta homma pysyy mielekkäänä.
Lisäksi mulla oli sykemittari mukana (lähinnä koska en uskonut tuota liikuntapäikyn antamaa kulutuslukemaa), ja keskisyke nousi yli 140:een ja maksimi yli 160:een, joten eikös tuo ole ihan hyvällä sykealueella ikäänkuin kestävyysharjoitukseksi?
Kivaa ainakin oli.

minä oon alotanut napatanssin.. kun ei saa hyppiä eikä ponppia eikä juosta tolla kintulla vielä hetkeen.. ja kyllä tuntuu ja jos zunpa on mielekästä niin nauti ei kai sillä väliä jossei niin mm kone simissä reenaakaan voihan siitä vaikka nauttia ja hyvän mielen kautta tulee lisää potkuu muuhunkin.
Minäkin taistelen näitten kipujen kanssa ton murtuneen jalan myötä on ruvennut polvikipeytymään kävelystä.. eilen kävin mäki lenkillä tuplia työntäen nyt koskoo polveen ja nilkkaan.. jos ei tarviis laittaa rahoja hammaslääkäriin menisin fyssarille neuvoja hakemassa. mut sitkeesti vaan eteenpäin se mikä ei tapa vahvistaa..painokin laskee liian lujaa en taho saada syötyö säänöllisin väliajoin ja kerralla en saa syötyä niin että enrgiat tulis täyteen. mutta en lannistu jatkan.. ei sillä etteikö tässä tätä ylimäärästä painoo olis iha yllin kyllin 55 niin oon normi painossa 47 painoin kun olin raksalla ennen raskauksia ja olin huippulkunnossa kannoin petoni parkettia mja laattoja päivät pikät kaukana olaan siitä mutta mutta sinne tavoittelen paino ei tarvii olla niin alaalla mutta lihasvoimallisesti ja vatsmakkara pois.

maanantaina, 11. marraskuuta 2013 klo 10:19 Iurima kirjoitti::
Te jotka olette vaivasta kärsineet, niin pitäiskö käden antaa levätä ihan kokonaan, vai treenata kivun sallimissa rajoissa? Ja pitäiskö sitä tukea pitää koko ajan, vai vaan niissä tilanteissa joissa vaiva pahentuu?

Moi lurima, mulla vasemmassa kädessä muutama vuosi sitten pitkään oireillut tenniskyynerpää parantui lopulta juuri tukien, hieronnan ja venyttelyjen ansiosta. Aluksi auttoi kotisonipiikit, mutta tuli äkkiä uudestaan, ja lääkäri oli sitä mieltä useamman kerran pistettyään, että piikit ei ollut sopiva hoito siihen. Tietysti lepoa mahdollisimman paljon.

Sen jälkeen pidin vasemmassa kädessä tukia aina isommissa rasituksissa ennaltaehkäisevästi pitkäänkin, ja hyvällä tuloksella, mutta nyt oikeaan käteen tuli kyynerpäävaiva ihan puskista, tosin samalla oireili myös olkapää ja hartianseutu samassa kädessä, eli nyt käytän hiirtäkin vasemmalla oikeata säästääkseni.

Mun työ ei ole kylläkään koneella istumista, vaan ihan muuta, jonka olen ajatellut rasittavan enemmän vasenta kättä, mutta nyt kuitenkin oikea posahti. Tällä kertaa työterveyshoitaja laittoi siihen kineesioteippauksen, joka tuntui hiukan auttavan ainakin aluksi. Mutta töihin ja tallille mennessä sai kyllä alkaa varoa enemmän kuin saikulla levätessä. Vähän epäilen, että voisi olla nivelissäkin ärtymistä, kun tämä ei ihan puhtaalta tenniskyynerpäältä tunnu. Myös hermopinteeseen saattaisi tuo kahdessa paikassa oireilu sopia

Nyt teippailen, varon, ja käytän Buranaa kuurina ja tietysti tallilla myös tukia oikeassa kädessä. Voltaren- geeliä pitäisi ostaa, kun teipit ja tuet ei ihan asuun sovi Nämä voi kestää pitkäänkin, mutta nyt on kipu kuitenkin hallinnassa.

p.s. Hankalissa tapauksissa jotkut itäeurooppalaiset kirurgit ovat saaneet leikkauksella hyviä tuloksia ihan Suomessakin.

Noita tenniskyynärpään oireita ei itseasiassa nykyään enää hoideta kovinkaan paljoa kirurgisesti. Aiemminhan niiden leikkaaminen oli aika tavallista ja leikkauksia tehtiin paljon enemmän, mutta tulokset eivät olleet ihan niin hyviä ja leikkauksen jälkeen on ilmennyt kiertoepästabiiliutta.

Itse asiassa niitä ei silloinkaan enää ensisijaisesti hoidettu kirurgisesti, kun tuttavani tenniskyynerpää leikattiin. Kyse on varmasti osittain siitä, että tuon vaivan kirurginen korjaaminen on onnistunut vaihtelevalla menestyksellä lääkäristä riippuen.
Itselläni on myös kokemus poikkeuksellisen taitavasta ukrainalaisesta kirurgista, ei tosin tukielinsairauksien puolelta. Mutta myös aiemman sormimurtumani kohdalla paikallisen sairaalan eri ortopedit olivat eri mieltä leikkauksen tarpeellisuudesta, ja silloin lähetin kuvat Helsinkiin Ortonin käsikirurgille, joka ei suositellut leikkausta. Omassa sairaalassa vielä myöhemmissäkin kontrolleissa löytyi saksalainen lääkäri, joka olisi leikannut, jos tuore murtumani olisi ollut hänen "silmiensä alla". No, onneksi ei ollut

Meikäläisen tauti jatkuu edelleen, nyt olen siis ollut kohta neljä viikkoa räkätaudissa. Lisäksi on tullut yskä. Lapsellakin on korvatulehdus, yskä, kuumetta ja ties mitä, samoin miehellä, että ei tässä varmaan ihan heti tarvitse parantuakaan.

Paino on laskenut 87,6 kiloon, nyt on siis pudonnut parissa viikossa 1,3kg ja parissa kuukaudessa 3,2kg, jos nyt oikein laskin. Raskauskiloja vielä 4kg jäljellä, jospa helmikuuhun mennessä nekin olisivat kadonneet..

Kiva kuulla susta Naamis! Ikävää tollanen sairastelu. Toivottavasti pian helpottaa!
Meilläpäin on myös tollasta tosi sitkeetä flunssaa liikkeellä. Meidän perhe kanssa sairasteli kolmisen viikkoa, ja nyt on lapset taas jotenkin niin väsyneitä, että mietin onkohan uusi tauti taas tulossa. Nuorempi nukkui viime yön tosi levottomasti. Tulis pakkasia välillä, niin pöpökierteet vähän katkeais. Täällä lounaisrannikolla on ainakin tosi masentavat kelit. Märkää ja pimeetä ja muutama aste lämmintä. Ja tätä on jatkunut jo viikkotolkulla. Vähemmästäkin alkaa masentaa...

Naamikselle paranemisia! Ja sullahan on nyt painonpudotus jo hyvässä vauhdissa. Mullakin muuten käy usein noin, että jos on kipeenä niin paino laskee, kun ruoka ei maistu.

Iurima, niin on täällä itärajallakin, välillä tuntuu ettei päivänvaloa näekään. Tulisi vaan lumet niin olisi taas paljon kivempi ulkoillakin.