Olen 53v. kahden murkkuikäisen äiti. Olen pudottanut painoani 15-22kg painonvartioissa pariin otteeseen vuosien varrella, viimeksi n.6v. sitten. Viime huuhtikuussa mursin nilkkani, 2luuta poikki ja pala kantaluusta irti. Nilkkaan leikattiin metallia ja 7 ruuvia. Ehdoton varaamiskielto kesti 4vkoa, kipsi poistettiin 7vkon jälkeen. Nyt, 3kk:n kuluttua pystyn ontuen kävelemään lyhyitä matkoja, siis tyyliin postilaatikolle ja takaisin, jalassa kun ei ole lihaksia enää juurikaan ja koskeekin vielä niin p******sti. Ja arvaahan sen mitä tuli tehtyä kun makoili melkein 2kk:ta tylsistyneenä sohvalla varpaat kattoa kohti. Lohtusyöpöttelyä. Ja nyt on sitten sitä ylipainoa taas yli 15kg. Mitenköhän sitä pois saa kun tuo liikkuminenkin on vielä aivan onnetonta. ....

Heips!

Täällä kirjoittelee 31-vuotias kolmen lapsen kotiäiti, joka on hitusen lipsunut totutuista rutiineistaan. 165cm on mittaa ja painoa 71kg. 60kg on aina ollut sellainen hyvänolonpaino, jota nytkin lähden tavoittelemaan hitaasti, mutta varmasti. Herkuttelutottumuksia olisi korjattava rankalla kädellä, samoin liikuntaa lisättävä, tai oikeastaan taas aloitettava. Ennen viimeisintä raskauttani olin normaalimitoissani ja kävin spinningissä ja pumpissa jne. Nyt en voi enää edes väittää raskaauskilojen vaivaavan, kyllä nämä vararenkaat on ihan syömällä ja liikkumattomuudella hankittu. Ei enää tekosyitä, muttei liian ankaraa rääkkiäkään. Liikunnan riemun kun löytäisin ja pienen kipinän katsoa mitä suuhuni laitan, ihan vaan, että olisi parempi olla.

Hei!

Olen 36-vuotias oman kehon haltuunottoa tavoitteleva nainen. Olen vuosia sitten laihduttanut noin 25 kiloa, jotka vuosien saatossa valitettavasti palasivat ja toivat vielä ystäviäänkin mukana Nyt olen kesän alusta yrittänyt saada tilannetta kääntymään ja aloittanut "häätämään" ei toivottuja kiloja (noin 30 kiloa). Lueskelin ensin näitä sivustoja ja päätin itsekin liittyä mukaan, yhdessä tämäkin on helpompaa!

heippa¨
Olen 29v nainen ja painan tällähetkellä 141kg ja olen 172cm pitkä. Kevään aikana olen tiputellut hissuksiin n. 7kg ja suunta on alaspäin. Aika tavoitetta en urakalleni ota vaan mulla on 10kg etapit tavoitteena. Löysin tänne keskiviikkona ja ilokseni huomasin miten helppoa näiden ohjeiden avulla on syödä ja liikkua. Nyt on motivaatio kohdillaan ja innolla odotan tuleeko ensiviikoksi tuloksia. Lähden nyt sunnuntaina reissuun ja aion kokeilla miten kalorien tarkkailu onnistuu reissunpäällä.

Hejssan!

Pitkästä aikaa... siitä on niin kauan että esittäydyn uutena ja uuden paljon kertovan nimimerkin takana. Jos joku nyt sitten tyylistä vanhan ketun tunnistaa, niin Tere vaan!

Joo... Oon nyt tulevana lauantaina 45v - täyttävä äiti, mummo, hoitaja ja sosionomi-diakoniopiskelija eteläsuomesta. Elämä on heitellyt läskejä lanteille ja välillä lanteilta pois, aina lopuksi palatakseen uusiin ennätyslukemiin. Kuten moni muukin; olin lihava lapsi ja anoreksinen nuori ja sen jälkeen ruokaan onkin tullut suhtauduttava tavalla tai toisella sairaasti...

Tuossa vajaan kymmenen vuotta sitten kun onnistuin laihtumaan kunnolla lasten saamisten jäljiltä, kävi loukkaantuminen ja kilot tulivat rymisten takaisin. Sen jälkeen räpiköin pitkään parinkymmenen kilon jojona, välillä tähän kiloklubiinkin turvaten... Psyykkeni ei ollut kuitenkaan valmis palaamaan takaisin hoikaksi. Pelkäsin niin kovasti, että jos lihonkin taas, että se pelko esti onnistumisen.

No, nyt olen kypsynyt. Monessakin mielessä. Perheessä on ollut pari vakavaa loukkaantumista ja olemme saaneet oppia, miten vähäisen hiuskarvan varassa meidän päivämme ovat. Lisäksi olen itse sairastellut. Lihavuus on vienyt terveyden.

Kevään mittaan tulin niin kipeäksi, että jouduin nivelkivuiltani turvautumaan kainasauvoihin, joihin turvautuminen hieman hankalaa, kun polvien lisäksi on nivelrikot myös myös olkapäissä ja ranteissa ja sormissa. Yllättäen piti lopettaa niveltulehduksiin tulehduskipulääkkeiden syöminen, kun trombosyytit laskivat neljäänkymmeneen... sain siis enää syödä kipuihin vain Panacodia ja Paratabsia ja luojan kiitos kortisonia voi pistää. Myös sekatyypin diabetes lisää kipuja. Ja vielä kun välillä erehdyin karppaamaan, sain siitä kihdin ja verenpainetauti puhkesi. Nyt tajusin, että minun on muutettava elintapani pysyvästi saavuttaakseni terveyttä.

Kesäkuussa sain lähetteen sisätauti lääkärille ja hän määräsi minulle Victozan ja kuinka ollakaan... Nyt on viidessä viikossa paino laskenut 8,4kg (113 kg > 104.6 kg) ja verensokerit tasaantuneet. Ja kivut vähentyneet! Lääke on vienyt kaikki himoni epäterveelliseen ruokaan ja makuaisti on vahvistunut niin, että esimerkiksi marjojen ja hedelmien sokeri maistuu suussani todella selvästi; ei tarvitse ahmia suklaata kokeakseen nautintoa. Itseasiassa ajatus suklaasta ei hetkauta, pikemminkin vähän etoo...

No, mietityttää tietenkin, mitä sitten, kun tulee päivä, että pitää jättää tämä lääke pois. Ja siinä minä nyt tarvitsen tätä kiloklubia. Kun merkkaan syömiseni, syön varmasti monipuolisesti sekä tarpeeksi, etten mene säästöliekille tai saa muuten elimistöäni sekaisin liian nopealla painon pudotuksella , sillä tämä lääkehän vie ruokahalun lähes kokonaan... Ja opin ennenkaikkea terveelliset ruokatavat loppuelämäkseni.

Nyt tiedän onnistuvani ja laihduttavani viimeistä kertaa, sillä muuta vaihtoehtoa minulla ei enää ole. On niin paljon haaveita ja niin paljon tehtävää. Ja tämän ikäistä jo eläkepäivillä uhattiin...ei käy!!!

Olen 30-vuotias nainen, kilot ovat tässä vuosien saatossa valmistumisen ja työelämään siirtymisen jälkeen vain kertyneet. Sitä iän mukana tuomaa karismaako, mutta epämukavasti se on keskivartaloon keräytynyt. Pituutta 169 cm, paino näytti tänään 76 kg. En ole tainnut ikinä näin paljoa painaa, vuosia meni 69 -> 72 ja sitten tämä "loppu" on nyt vuoden sisällä vain tullut.

Minulla on kaksi koiraa, joiden kanssa käydään vaihtelevasti mutta päivittäin lenkillä. Kun toinen koira tuli hankittua, jäi totuttu 1-2 krt punttisalilla/jumpassa harrastus pois.

Nyt se (jumppa/sali) olisi tarkoitus hiisata mukaan repertuaariin. Lisäksi haluan opetella aamupalan syömisen (edes Jotakin) sekä tehdä töihin eväät mukaan. Uskon näiden muutosten näkyvän aikanaan myös puntarilla.

Nyt käyn liian usein safkaamassa, vaikkakin ihan kotiruokaa lounasravintolassa, niin annoskoko taitaa olla miehevä, kun aamuinen syömättömyys kostautunee. Työni on toimistoduunia, välillä sitten kokouksien istumisia syömisineen, mutta esim pullatarjonnasta en niinkään perusta, en ole ns. sokerihiiri. Tosin en voi kyllä ostaa hyväskää kaappiin odottamaan vieraita tms, sillä eiväthän ne siellä odota

Hei vaan kaikille, olen uusi tällä foorumilla vaikka kiloklubia olen käytänyt on/off aika pitkään.
Olen 34 vuotias nainen, terveellisen elämän ja hyvän olon perässä "juoksen" - tai löntystän - , en laihduta vaan haluan itseni hyvään kuntoon.
Yritän löytää itselleni sellaista ruokavaliota ja ruokailurytmiä, millä olo olisi paras mahdollinen, saan turvotusta lähes kaikesta :/, ja peruslaiskana sohvaperunana haluan saada liikunnan osaksi jokapäiväistä arkea.

Heippa KK laisille!
Täällä kirjottelee noin kuukauden kiloklubia käyttänyt 23 vuotias äiti.
Kaverilta kuulin näistä sivuista ja yhdessä ollaan pidetty kirjaa ja lenkkeilty, minkä ansiosta olen huomannut, että terveellisempiin elämäntapoihin vaihtaminen on yllättävän helppoa kun on tukea

Monia laihdutus yrityksiä on takana ollut, tosin aika epäterveellistä paastoomista lähinnä.
Nyt on kuukaudessa lähtenyt sellainen 5kiloa ja 10 kiloa viel joutais lähtee poies. Alkupaino joka hätkähdytti festarien jälkeen oli huimat 70kiloa. Yleensä paino on ollut siinä 65 kilossa, ja ajattelin etten siitä edes lihoa vaikka kuinka söisin Toisin kävi.

Jos rantakuntoon 2013 ja 55kiloa olis se aivan viimeinen tavoite. (pituus 158cm) Viimeksi painanut sen verran yläasteella

Nimimerkki kertoo kaiken, tavoitteena on 10% painonpudotus, jolla pääsen maagisen BMI 25:n alle. En ole aiemmin varsinaisesti laihduttanut, joten tiedän tarvitsevani tukea ja vinkkejä. Ulkonäkö ei ole syyni laihduttaa vaan haluan katkaista hiipivän painonnousun jo ihan terveyssyistä.

Syön aika terveellisesti, mutta liikaa. Liikunta kiinnostaa ajatuksen tasolla ehkä vähän enemmän kuin käytännön tasolla, joten lähtemiskynnystä joudun aika ajoin tahdonvoimalla ylittämään. Ikää on jo kertynyt 40 päälle, (isoja) lapsia liuta, päivätyö ja paljon harrastuskuskaamista lasten osalta.

täällä uusi ja vihreä kiloklubilainen, kaverin vinkistä lähdin kokeilemaan auttaisko tää projektissa

Tarkoituksena pudottaa vaatimattomat 22kg mutta mikään tulipalokiire ei ole - loppuelämää vartenhan tässä opetellaan uusia, terveempiä elintapoja.... Kiva olisi kuitenkin näyttää jo ihan mukavalta kesällä 2013

Kolme lasta ja kolme elukkaa pitävät kiireisenä (varsinkin nyt kun heitin perheestämme kaksilahkeisen pihalle ) mutta tää ruhoremontti on kuitenkin nyt aika lailla kärkipaikoilla tärkeysjärjestyksessä, joten aikaa sille on vaan opittava järjestämään, varsinkin liikunnalle