Moi

Olen 30-vuotias kolmen lapsen kiireinen äiti. Työelämään palattuani paino lähti taas nousuun (sama kävi silloin kun opiskeluista siirryin töihin). Syy on yksinkertainen: ei ehdi liikkua eikä valmistaa kunnon aterioita saati syödä säännöllisesti. Kotona ollessa ehdin jumpilla käydä ja lenkkeillä vaan nyt on vaikeeta.

Pituuteni on 155 cm ja painoni tällä hetkellä 59.2 kg. BMI 24.9 eli normaalin ylärajoilla ollaan, oikeastaan 60 kg on ollut semmonen hälytysraja kun tässä loppukesästä ja syksyllä se rikkoutui useammin.

Tuntuu että ikä ja viimeisin synnytys ovat vaikuttaneet hormonitoiminnan kautta aineenvaihduntaan, turvottaa aina ennen menkkoja. Tätä ei ollut ennen.. Nykyinen tavoitteni olisi saavuttaa taas 55 kg raja vaikkakin 1, 5 vuotta sitten olin aikuisiän alimmassa 53 kg:ssa, mutta en jaksa edes ajatella niin kauas pääsemistä..

Herkut pois, lisää liikuntaa.. Niin helppoa vaan niin vaikeeta..

Terveppä terve kaikille!

Olen seurannut kiloklubia n.1kk ajan.

Olen 32v miehenalku Varsinais-suomesta, ja "pehmeetälihasta" on kertynyt aivan liikaa 4v aikana jolloin salibandyssä taittui polvi ja urheilu jäi tyystin (enkä ennen sitäkään mikään vinkuheinä ollut). Sekä työaika oli rasitteena täysipainoiseen ja terveelliseen elämään, tai niin ainakin luulin ja itselleni uskottelin, kunnes keväällä/kesällä tajusin etten tunne oloani hyväksi, en näytä hyvältä ja haluaisin liikkua niin kuin ennen polven rusetille menemistä!

Siinä sitä tuli elämän arvoja pohdittua ja mietittyä että mitä haluan loppu elämältäni saada ja tulin lopputulokseen että en ainakaan nykymenoa..

Kunnes tuli elokuunloppu puolisko ja ja olin valmis muuttamaan elämantavat ja arvot sekä asetin itselleni tavoitteet.

Outoahan tässä on se että olen aina vihannut vaakaa, koska se pentele ei valehtele, joten vaimoni saa olla punnitsija hän ensimmäisenä aamuna punnitsi lähtöpainoni ja siitä lähtien joka lauantai (joskus su.) aamuna punninnut painoni, vielä tänä päivänäkään en tiedä painoa, vain sen mitä olen viikossa saanut pudotettua ja yhteismäärän. Sovimme että kun 100kg on mittarissa niin hän huutaa hep.

Nyt on n.10vk takana ja painoa on karissut 11.7kg
liikuntaa on tullut joka päivälle väh.30min. Yleensä 3x 1-1.5km uimiset eli 3päivänä viikossa altaaseen. ja yleensä kuntopyörää 2-3 päivänä n.1h.

Ruokailuista sen verran että kaviksia on tullut paljon enempi syötyä korvannut aika paljon perunaa-riisiä-pastaa, mutta ei kokonaan.
Annoskoko on pienentynyt siinä mielessä että yritän opetella syömään 3-4h välein jotain, maitorahka ja puuro on tullut jäädäkseen ja proteiinijauhe. Salaattia rouskutan kuin joku rusakko, tosin salaatti on ollut aina intohimoni ja vielä kun siihen saa katkarapuja/kanaa/kalaa niin mää oon niin myyty.
Leivät on puolittunut ja leivän päältä on rasvat kadonnut mutta kevytkinkku tublaantunut ja uutena hommana nuo plenderi protskupirtelö mömmöt.
Mistään en ole luopunut, päinvastoin! ja nälkää en ole nähnyt enkä suostukkaan näkemään, niin vettä imen kuin sieni n.3,5-5l. (tosin työpaikalla on +30-45astetta niin sitä myös kuluu).

kun 100kg tulee täyteen niin jatkan uimista ja kuntopyörä jää vähemmälle ja aloitan uudelleen punttisalilla käynnin jossa on tullut aiemmin vietettyä jokunen vuosi ja siellä tavoitteena muuttaa loppuläski lihakseksi.

Tälläinen pullukan tarina tiivistettynä...

32vuotias, satakunnasta, ja kohta uuden työn aloittava. tavoittena olis saada nyt aluksi 5kg pois ja sitten kun siihen on päästy sitten se toinen 5kg olis myös kiva saada vielä pois.
Liikuntaa yritän lisätä aina kun vaan aikaa siihen jää, ja hyötyliikuntaa yritän harrastaa aina kun mahdollista. Mulle on se on tuo kävelylenkki, tälläin talviaikaan oon aika huono lähtee muualle urheilemaan, mitä kotona jumppaa ja tietysti sitten kun lunta tulee hiihtää tykkään vaikka aika huono siinä olenkin
Laihikseni on vasta alussa, mutta nyt on motivaatiota siihen ja hyvää aikaa vielä ennen kesää
Ruokia yritin tuossa merkata, voiko tosiaan olla että syön liian vähän?!

Nyt olen ainakin jättänyt kaikki pullat ja karkit pois, toki sellaset yhden päivän voi pitää että syö vaan vähän jotain hyvää, mutta vähentänyt olen, samoin annoskoot pienemmäksi, luulen että kyllä se tästä lähtee.

Yritän siis elämäntavat terveelliseksi ja siinä samassa hoikistua entisiin mittoihini -5kg ensin pois ja siitä sitten hyvä jatkaa vielä vähän.

tsemppiä kaikille!

Heips kaikki!

Täällä kirjoittelee 23-vuotias nuori nainen Pirkanmaalta. Pituutta varressa on 162cm ja painoa hurjat 104kg. Olen saavuttanut todellisen maksimipainoni ja yhtään ylöspäin ei tästä enää mennä!

Olin suht. normaalipainoinen vielä 5 vuotta sitten mutta siitä alkaen on paino alkanut nousemaan salakavalasti. Ruoalla ja minulle on liiankin rakas suhde ja elämä pyörii hyvän ja herkullisen ruoan ympärillä. Syön tunteisiin, elääkseni ja muuten vaan - huvikseen! Tässä syy ylipainooni.

Nyt etsitään uutta, terveellisempää suhdetta ruokaan ja maltillista painonpudotusta elämäntapamuutoksilla - nyt saa jäädä kaiken maailman turhat dieetit pois!

Voimavarani on onnellinen ja ihana elämä, jota elän.
Tsemppiä kaikille pimeään alkutalveen!

Moi vaan kaikille!

Ajattelimpa tulla miekin tänne esittäytymään. Pari päivää sitten löysin tieni tänne personal trainerin vihjauksesta.

Mie olen kait jo keski-ikäinen lähihoitaja kainuun korvesta. Viime vuonna maaliskuussa menin kaatumaan ja loukkasin polveni. Se oli minulle motivaatio aloittaa painonpudotus. Hyvin homma lähtikin käyntiin ja nopeasti sain painoa tippumaan 30 kiloa.

Kipu vaan jatkui jatkumistaan ja se toi mukanaan masennuksen ja ruokahaluttomuuden. Ruoka ei vaan yksinkertaisesti maistunut. Kaikki ateriat korvasin nutrilet patukoilla ja paino jämähti niille sijoilleen. Oikein pahana päivänä käsi kävi sitten tiuhaan siellä minne päin ei meikäläisen saisi edes vilkaista eli herkkupusseilla.

Tänä vuonna syyskuussa polvi sitten vihdoin operoitiin mutta toipuminen on ollut tosi hidasta. Polvikipu on vaikuttanut myös liikkumiseen hyvinkin rajoittavasti.

Lääkäri on viimeaikoina useasti vihjaissut laihdutusleikkauksella ja siitä sain kimmokkeen ottaa yhteyttä personal traineriin. Hänen kanssaan kun saan tämän kropan taas tottumaan polttoaineeseen, sen kuluttamiseen ja liikkumiseen niin siitä minun on sitten hyvä jatkaa etiäpäin. Tiedän kokemuksesta, että paino putoaa oikealla ruokavaliolla ja riittävällä liikunnalla nimimerkillä kokemusta on. Siinä vaan kaivataan sitä kuuluisaa suomalaista sisua ja sitä, että joku tuuppaa etiäpäin kun meinaa hukkua umpihankeen.

Joten sisua jokaiselle samalla ladulle olevalle riippumatta matkan pituudesta!

Kolmen lapsen äiti-ihminen täällä morjens! Säikähdin viime vuoden lopussa painoani, joka oli kivunnut koko ajan ylemmäs ja oli BMI :n mukaan lähellä ylipainoa. Tämän vuoden alussa painoin päälle 72 kg ja nyt 63,3kg. Osan pudotin itsekseen, suurimman osan kalorilaskurin avulla. Nyt jatkan sitten täällä. Pituutta mulla 169,5cm ja tavoitteena kiinteytyä, sekä eipä haittaa jos vielä muutamia kiloja tippuisi. Tavoitteena 60kg. Ihannepainoni olis 58-60kg.

Liikuntaa yritän kovasti harrastaa, mut aika vähiin jää vuorotyön ja muiden kiireiden + laiskuuden takia

Tervehdys kaikille urheille tasapuolisesti !

Täällä kirjoittelee 26-vuotias naisenalku,joka on päästänyt ruhonsa hävettävän isoon kuntoon... Olen roikkunut Kiloklubissa jo varmaankin vuoden verran,mutta motivaatio on tullut ja mennyt kuin myrskyaalto. Nyt yritän sitä hieman järkevöittää,ja painoa on kesästä lähtenyt n 7kg. Silti paaaaaaljon on vielä jäljellä

Itselläni ongelma on aikalailla tunnesyöminen. Olen jollain tapaa tuntenut itseni masentuneeksi jo useamman vuoden,johtuen niin parisuhteista kuin perheasioistakin,eikä ole oikein ikinä ollut ketään joka olisi kuunnellut tai auttanut. Niinpä olen totuttautunut "lohduttamaan" itseäni kaikilla herkkuruoillani (pizza,pastat,hampurilaiset,kebabit jnejnejne...) Havahduin tähän kaikkeen kuitenkin itsekseni reipas vuosi takaperin,ja edelleen sinnittelen asian kanssa.En halua enää luisua takaisin vanhoihin SÄÄLITTÄVIIN tapoihini ! Niinpä nykyään pakotan itseni vaikkapa kävelylenkille aina kun herää ajatus lähteä hakemaan roskaruokaa. Lenkin jälkeen olo on jo parempi,ja kaapissa odottelevat kaalit ja porkkanat kelpaavat pikkunälkään kummasti

Tällä hetkellä laihduttamiseni on yhtä sekamelskaa; joinain viikkoina yritän karppailla,kun kyllästyn siihen painotan proteiinin saantia,kun se kyllästyttää palaan ns. normaaliin,ja kaiken tämän keskellä testailen vielä pätkäpaastoakin Olen melkoinen apina,tiedän,mutta todella TODELLA yritän löytää itselleni sopivaa ja parhaiten toimivaa tapaa päästä näistä suru-kiloistani eroon.

Älyttömästi on tsempannut kun on saanut lukea muiden tarinoita ja kokemuksia.Toivotaan että tämä on yhdessä helpompaa!

Täällä olisi yksi painonsa kanssa pähkäilevä mukaan joukkoon!

Ikää tällä "nuotella naisella" on 26, alle kouluikäisiä lapsia kaksin kappalein. Löytyy riitaisa avioero, riitaisa huoltajuus, vaikea/keskivaikea masennus sekä LIIKAKILOJA!!!! Paino on ollut mulle ongelma niin kauan kuin muistan, vaikka olisin normaalipainoinenkin ollut...

Noin 3vuotta sitten laihduin ihan huomaamatta eron yhteydessä mukavasti sopiviin mittoihin. Tuota iloista eloa kesti sen puolivuotta kunnes iski totuus; masennus hiipi takaisin, samaten puntariin oli lisääntynyt 10kg (nyttemmin yhteensä reilu 20kg...)
Nyt on pari vuotta kamppailtu lihomista vastaan, välillä paremmin ja välillä huonommin.
Reipasta meininkiä kestää yleensä max 1kk, kunnes tulee jotain joka ajaa taas siihen ärsyttävään lohtusyömiseen... (tähän yleensä liittyy jokin/joku menneisyydestäni ja AINA se liittyy lapsiin)

Nyt kun olen huomannut että synkkyys alkaa taas hiipiä päälle, ajattelin olla "reipas" ja etsiä kunnon tukea ja vinkkejä siihen, että olo olisi edes fyysisesti parempi.
Tästä sepustuksesta ei varmaan mitään selkoa saa, mutta onpahan ainakin avausteksti kirjoitettuna

Hei

olen aika uusi klubilainen ja vaihtelevalla aktiivisuudella mukana. Nyt on takana kahden viikon intensiivijakso ruokakirjanpidon ja liikunnan kirjaamisen suhteen. Painonpudotus on siitä huolimatta aika vaatimaton, mutta jospa ensi viikolla alkaisi jo tapahtua jotakin.

Moi vaan kaikki.
Löysin taas tieni tänne. Olen tosiaan 20 vuotias nainen,
Kokki/leipuri/kondiittori.
Ammateista voi jo päätellä että suhteeni ruokaan on läheinen.
Painoa olisi tavoitteena pudottaa 20 kg. En vain enään tiedä mitä pitäisi tehdä.
Kammoan lisäaineita ja einesruokia. Syön vain itsetehtyä kasvisruokaa, koska olen kasvissyöjä. Aloitin säännöllisen lenkkeilyn kesällä, ja huomaan juoksu kuntoni kasvavan koko ajan. Mutta paino ei putoa millään. Miksi?
Ajattelin, että kirjaamalla kaikki ylös en voi huijata ainakaan itseäni syömäni ruuan määrästä.

Vinkkejä ootellen.