Nollatulosta tehdään täälläkin.

Tervetuloa takaisin -k_!

Minulla tänään taas punnituspäivä ja nyt sitten jökötetään paikallaan...
Toisaalta, tällä viikolla en sentään plussannut!

Kovasti olen tässä yrittänyt töissä aina syödä jotain pientä kevyttä (esim. mandariinin) kun on ollut ihan sietämätön herkkuhimo. Töissä se vielä ihan hyvin onnistuukin, koska täällä ei voi varastoida mitään herkkuja sen enempää. Mutta sitten kun kotimatkalla pitää käydä kaupassa, niin aina (AINA!!!!!) sieltä tarttuu mukaan jotain mitä ei pitäisi... Ihan käsittämätön on tämä himotus: rasvaa, suolaa, sokeria, nopeita hiilareita, kaikkea kilokaupalla pitäis saada! Ja kuitenkin ruokapäiväkirjalla leikkiessäni huomasin, että ilman niitä sontia olis pallurat jopa lähes vihreällä!
Melkein tekis mieli jo heittää hanskat tiskiin ja tilata hääpuku kokoa XXXXXXXXXXXXL
Vaan kai sitä täytyy nyt sitten vaan purra hammasta ja kertakaikkisesti kieltää itseltään kaikki hyvä ruoka... Laittaa ruisleivän päälle se ylähuuli ja lopettaa tämä urputtaminen...

Kaikenkukkuraksi nyt harmittaa suunnattomasti, kun fbsta luin taas jonkun riisitikun kommentin muuten ihan asialliselta kuulostavaan painonhallintaan ja laihdutukseen liittyvään keskusteluun: "Syö vähemmän kuin kulutat!" Että tekis mieli käydä kommentoimassa, mutta jätän väliin (voisi tulla liian epäasiallista tekstiä...)

Toivon teille muille vähän aurinkoisempaa viikonlopun alkua!

Enhän minä eilen jaksanut treenatakaan vaan koomaillessa meni koko päivä. Nyt kun alla on 12 tunnin yöunet ja iltapäivällä vedetyt puolentoista tunnin päikkärit alkaa olo vihdoin tuntua enemmän elävältä kuin kuolleelta. Jumpataan sitten viikonloppuna, mitä saldosta vielä puuttuu, alkaen tänään.
Hyvä uutinen jonka halusin kanssani jakaa, että keskiviikon megaturvotuksesta on hävinnyt vuorokauden aikana kilo. Että jos nyt viikonloppuna eläisin nätisti, niin ehkä maanantain punnitusta ei tarvitsisi hirveästi pelätä. Tämä rohkaisuksi etenkin shjallikselle.

-k- Tilanteesi kuulostaa tutulta. Joskus asiat vaan ovat niin hullusti että reilukin ylipaino on terveysongelmista (ja muistakin murheista) vähäisimpiä. Sinulla on kuitenkin hyvä, sinnikäs asenne jolla varmasti saavutat tuloksia heti kun oloshteet ovat yhtään yhteistyöhaluiset.
Tarkemmin tilannettasi tuntematta, ihan oman kokemuksen pohjalta, neuvon aloittamaan kunnon kohottamisesta (rauhalliseen tahtiin!) jos taustalla on stressiä ja sairautta. Siitä saat lisää energiaa ja hyvinvointia. Niitä juuri tarvitaan, jos elämä on ollut rankkaa pidempään.

Tavoitteena_tulevaisuus: Minusta kuulostaa siltä, että sinun pitäisi syödä töissä vielä enemmän. Mandariinissa ei paljon energiaa ole. KK:n perusperiaatetta lainaten: SYÖ silloin kun on nälkä, niin paljon että nälkä lähtee. Eli jos nälkä ei lähde mandariinista, syö jotain ravitsevampaa. On paljon parempi että syöt töissä voileivän jotakuinkin terveellisillä päällysteillä kuin että menet nälissäsi kauppaan ja kahmit epätoivoissasi herkkuhyllyt tyhjiksi.
Mitä jos kokeilisit vaikka kuukauden ajan syödä töissä isompia välipaloja, kuten sen voikkarin tai rahkaa/sokeritonta skyriä ja katsoisit, oletko vielä nälkähirviöasetuksella kauppa-aikaan?
En kyllä kannata ollenkaan tuota ajatusta kieltää itseltäsi hyvä ruoka, se vain lisää himotukseen ihanan kielletyn hedelmän maun. Ota sen sijaan tavoitteeksi miettiä, mistä himotus johtuu ja lähteä purkamaan sitä solmua.

Terve ystävät!

Täällä viikko on mennyt hyvin. Tai olen jotenkin useampaan otteeseen päässyt kiinni siihen ”lempeään mielentilaan itseäni kohtaan”. Se on niin ihana tunne, ja vaikuttaa positiivisesti koko päivään, vaikka ovatkin vain hetkellisiä tuntemuksia. Ja silloin kaikki menee niin paljon paremmin. Ikään kuin omalla painollaan. Itsemollaaminen kerta kaikkea ei saa mitään hyvää aikaan!

Tiistaina se lempeä tuntemus iski aivan yllättäen, kun kävelin töissä. Otti kropastani haltuun useamman sekunnin ajaksi. Sain niin vahvan tuntemuksen siitä että tajuan että olen vuoden aikana laihtunut yli 10kg, ja todella pysynyt siinä. Toiveenahan oli että olisin laihtunut enemmän. Mutta hyväksyin sen. Tunsin miten kroppani on muuttunut. Ja olin itselleni siitä kiitollinen ja niin… iloinen. Juuri nyt on sellainen olo, että kyllä tämä tästä. Olen puhunut vuoristoradasta ennekin….joten katsotaan... mutta nautin nyt tästä hetkestä, kun hyvää olo on tarjolla

Yksi syy tähän ihanaa olotilaan on varmaan se, että eilen kun oli vaaka päivä, sain taas päivittää Tickeriä oikeaan suuntaan. Ja olen taas ns ”keltaisella puolella”. BMI laski siis uudestaan 30 rajan alapuolelle.
Tämä kun on raja minkä toivon etten ikinä enää ylitä. Noh, saas nähdä miten käy. Tällä alueella olen liikkunut jo eteen ja taakse koko viim. 6 kk aikana. Mutta nyt jotenkin sellainen olo, että ehkä nyt pysyisin. Siis tämä ajatus, vaikka olenkin menossa viihteelle tänään. Taas ravintolassa syömistä ja alkoholia... eli eihän tässä mitään on muuttunut, mutta silti... tällainen tunne nyt vaan on

Mutta erityisen ihanaa olo oli jo ennen punnituspäivää. Siis kestänyt kohta viikon. Ja uskon että tiedän mistä se oikeasti nyt kumpuaa…. Ensiksi ajattelin etten olisi tästä kertonut, kun tuntuu että vaan korostan itseäni. Huomasin kuitenkin että se vaikutti niin paljon tähän olotilaan, että johonkin olisi ollut pakko saada sitä purkaa Ajattelin jossain vaiheessa että olisin purkanut sen ihanan tunteen tohon ”viimeinen kuulemasi kehu - ketjuun” mutta tajusin tässä etten halua. Mitä minä ikään kuin siellä teen, kun minulla on teidät. Ja te olette jo osaa tätä minun laaja ja valtava "One day I will feel beautiful"-projektini Tähän ketjuun kuulen ja haluan myös jakaa ne mukavat asiat. Täällä kun välillä itken, välillä nauran, välillä raivoan ja välillä olen desperaadona jne. Samaa sekavaa soppaa tää vaan kuuluu.

Noh, viime viikonloppuna kävin siis omalla paikkakunnallani kuuntelemassa yhtä rokki-muusikon esitystä. Esitys oli ravintolassa ja me istuttiin omassa loosissa syömässä sen illan. Meidän loosin reunat olivat niin korkeat, että kuultiin esitystä hyvin, mutta ei nähty oikeastaan mitään, varsinkin minä, kuin istuin selin lavaa nähden. Kävin lavan edessä kerran, kun kävin vessassa.
Kun esitys oli ohi ja bändi lähti takahuoneeseen meidän ohi, k.o. esittäjä katseli minua, pysähtyi ja tuli viereen ja otti kiinni hartiasta. Sanoi että ”...herranen aika, täälläkö olen istunut koko illan!? Että hän oli katsonut minua kun kävelin sen yhden kerran lavan ohi, mutta ajatteli että olen jatkanut matkaani yläkerran diskoon. Että miten näin kaunis nainen on voinut istua täällä piilossa koko illan. Oi miten olisi ollut ihanaa jos olisin voinut katsoa sinua ja soittaa suoraan sinulle tämän illan”. Menin aivan lukkoon. Punastuin kuin hullu eikä siinä kohtaan kun hän otti minusta kiinni vielä tiukemmin vieläkään pystynyt puhumaan. (Lisätäänpä tähän, että minusta k.o. esittäjä on aivan ihana…) Älkää ymrtäkö väärin, minulla on nolla aikomuksia lähteä mitenkään mukaan tällaiseen. k.o. esittäjää on naimisissa ja minulla toi viime vuoden loppuvuodesta pyörinyt mies pyörii vielä tiivisti minun arjessani, eikä se kaiken lisäksi ole minun tapaistani.
Mutta otin siitä kuitenkin tunnetasolla kaikki irti! Hän jäi hetkeksi sinne roikkumaan, katseli minua ihanasti, silitti kättäni. Minä kiittelin (jollain lailla, kömpelösti) ja toivon hänelle ihanaa iltaa. Ja…. melkein... niin... kuolin
Pieni juttu, lähes olematon. Mutta minulle se oli ilmeisesti todella iso asia. Sillä minä olen voinut paremmin siitä asti. Hän näki minussa jotain kaunista, sanoi sen, ja minä KUUNTELIN, annoin hänen ajatella niin! Eli ei kysä mistään muusta. Ei ajatustakaan että olisin siihen ehdottanut mitään typerää. Enkä usko että hänkään ajatellut mitään typerää. Mutta se upposi minun sydämeeni ja teki jotain todella hyvää… En ole vielä lähelläkään minun tavoitettani. Mutta sain niin kovan varmistuksen siitä, että tää työ mitä olen tehnyt itseni kanssa, siis kokonaisvaltaisesti ja itseluottamukseni suhteen, on todella tuonut tulosta!!
Kannatta jatkaa! Haluan oikeasti joku päivä päästä tasapainoiseen sielumaailmaan ja oikeasti itsekunnoitettavaan tilaan.
Tiedän siis että minun itsearvostus edelleen kaipaa liikaa ulkopuolista varmennusta, eikä se oma hyväksyntää ole vielä järkevällä tasolla. Mutta silti. Kannan tämän hetken mukanani vielä pitkään sydämessäni <3 Hän pelasti kerta kaikkea minun iltaani, tai oisko viikkooni tai jopa pidemmäksi aikaa . Saa nähdä. Otan ainakin esiin joka kerta kun tarvitsen hyvää oloa….

Herkkupee
Älä huoli, en ole menossa mihinkään. Ei ole pitkä aikaa siitä, kun kirjoitin että olen valmistautunut siihen että ”projekti tulee kestämään 2-4 vuotta. Ja sen jälkeen varmaan jatkuukin tuen tarve….kun olen aika varma siitä että se painonhallintaakin tulee viemään kuitenkin pidempi aikaa. Huomaathan että puhun ikään kuin että jossain vaiheessa pääsen tavoitteeni. On vain ajan kysymys mukamas . Joku pääsee siihen 6kk, minä sitten joskus.
Ja samat sanat sinulle. Toivon aina että olet kirjoitellut kun kirjaudun sivuille

Ihanaa keskustelua olette jatkaneet Herkkupee, PiBa, Pikkumanaatti, Toyota Tavis, oona-orava, L68 ja rasvareija … toisin ilman minua mikä ei tietenkään ole ihan ok Noh, oma vika kun ei ole päässyt kirjoittamaan
Olen niin samoilla linjoilla teidän kanssanne, mutta sen te taisitte jo tietää!!
Ihme ja kummaa nämä ovat just ne tukipilarit. Ennen minäkin uskoin että kaikki liittyi siihen että piti vaan syödä mahdollisimman vähän… Minulla ruokailurytmi on lapsuudesta saakka ollut ihan ok… mutta minullakin kuten pikkumanaatti rasvan saanti on ollut todella matalalla (totta kai jos yrittää hallita painoa niin rasvaa on bannassa - ja nyt puhutaan siis siitä arkiruuasta - ahminnan suklaalevyt ei lasketaan tähän- sillä ne on ollut seuraus) ja söin aivan totaalisen liian vähän ennen kello 15, mitä sitten johti ilta-ahmimiseen.
Olen jo useampaan otteeseen lisännyt kcal aamupalaan ja lounaaseen, ja iltapäivävälipala on minulle jotain aivan uutta.
Juuri nyt minulla on raffinoidun sokerin käyttö mietintämyssyn alla. Kuten pikkumanaatti:kin tossa aiemmin kirjoitteli, niin minullakin se rasvattomuus on kostautunut himo-tankkauksella/ahmimisella, mikä on saatu parempaan haltuun lisäämällä rasvaa päivän syömisiin. Kuten aiemmin olen kirjoittanut, niin moni on joutunut funtsimaan sitä proteiinin saantia, minä taas rasvan. Olen yllättynyt siitä kuinka paljon kovia rasvoja voi syödä, kun pehmeät rasvat tulee riittävästi (eli vihreällä energia pallolla menen).
Tällä viikolla olen nyt sitten syönyt joka arkipäivä 2tl sokeria (½-1tl sijaan) ja sallinut itselleni hätä välipalana kahteen otteeseen profeel-juoman missä sokeria löytyy aikas paljon. Makeanhimo on rauhoittunut kummasti!! Olen tähdännyt 0-1tl raffinoituun sokeriin (siis kaikki tuotteet mukaan lukien, ei vaan lisättyä silmillä nähtävää sokeria) arjessa jo aika pitkään (viikonloput erikseen). Teoriassa olen sallinut itselleni 2tl, mutta käytännössä se on kokonaisuudessaan jäänyt kuitenkin siihen ½-1tl tasoon. Olen tästä pienestä viilauksesta aika hämilläni. Oudon pienestä on välillä kiinni! Siis nyt puhutaan kuitenkin 1tl. En millään oskunot että se olisi vaikuttanut minun makeaanhimoon, mutta joudun nöyrästi myöntämään että nain näköjään voi olla! Opitaan koko ajan! Löydetään ne meidän omat järkevät tavat ja kompromissit. Kyllä tästä vielä hyvää tulee… vaikka se sitten viekin aikaa!! Tsempataan! Pidetään motivaatiota yllä, sillä aikaa, kokeilua, arvioimista ja kompuroimista tämä todella vaatii!

Jee, oli Sisu3 ihanaa huomata ettet ole jättänyt meidät. Ja joo, kyllä meitä vanhojakin vielä löytyy. Kai se vaan on niin, että meitä sitten ei saa kulumallakaan täältä pois. Pysytään matkalla vaikka välillä sivuraiteille joudutaankin

KahdenPojanÄiti86, voimia sinulle. Myrksytä on. Kirjoitit ”…että mitenkähän sitä selviää vauvan kanssa yksin, mutta tullut lopputulokseen, että hyvin se menee.” Nyt vaan keskityt omaan hyvinvointiisi! Asioilla on tapana järjestyä! Luotetaan siihen! *Hali*

Tervetuloa mukaan women93!

Ja vielä Herkkupee, täällä toinen joka jo ihan paniikissa on todennut ei ei enää kaupassa löytyy montaa leipää missä on oikeasti 100% täysjyvästä tehty ja vielä ilman lisättyä turhaa jyvästä irrotettua gluteenia (lue: kerää minulla ilmaa )…. Tällä hetkellä mennään vaan kotileivotulla 100% täysjyvällä leivällä ja jälkiuunileivällä (vaikka jäliuunileivän kanssakin saa nykyään olla tarkkana… niissäkin on nykyään useammassa lisättyä gluteenia eikä kaikissa vain täysjyvää ).
Sitä puhdasta ruokaa kun on vaan pienempi ja pienempi osaa kauppojen valikoimaa. Mitetin todella usein kun "metsästän" kaupasta itselleni "kelpaavia" tuotteita. ”Että mitä oikeasti ihmiset oikein syövät, kun sitä mitä myy saa hyllytilaa….”. On niin vaikeata ymmärtää. Ja millainen tarjontaa olisi, ellei näin olisi? Unelmoin joskus. Haaveilen...mutta turhaan. Nytkin tän miehen kanssa ollaan huomattu että hänen perus-syöminen ja koko hänen suvun perussyöminen on just sitä mitä minä luokittelen "p*skaksi" Tätä häntä nyt kovasti askarruttaa... Onneksi hän syö minun sapuskat ilomielin...
Oli muuten hylje81, ihanaa huomata että me ajatellaan ruuasta hyvin pitkälti samalla tavalla ja yhtä raa-asti. Ja nähdään samalla ravitsemuksen voimaa. En ole aiemmin ymmärtänyt että jaetaan näin paljon ajatuusmaailmaa.
Niin kuten Sohvi:kin, harmittaa ihan että kirjoittelet täällä meidän palstalla niin harvoin. Olen seurannut muilla ketjuilla sinun ajatuksia, ja olen niin moinessa asiassa sinun kanssasi samaa mieltä. Olisi ihanaa lukea sinun pohdintoja enemmänkin täällä *vinki vink*

ONNEA ONNEA ONNEA Herkkupee. Ekan kympin rikki saaminen on aivan mielttömän ihanaa feelis!! Ja terveyden kannalta jo ihana saavutus ja ponnistus! Kun katselin tarkemmin toi sinun Tickeriäsi, niin huomasin että sinullakin on toi BMI 30 rajan alitus todella lähellä!!! Toivon sydämestäni etten lyö samaan jumiin kuin minä, vaan jatkat hienosti matkaa!

Minttu84, ei ne katoamistemput ole pahoja, kun kuitenkin pysyt mukana. Hienosti sinulla tuntuu menevän. Ja huokut ihan mielettömästi motivaatiota tällä hetkellä. Ihanaa! Mutta vaikka sinun viikkoppudotus on aivan huikea, niin en anna sen lannistaa minua. Olen silti todella tyytyväinen että miun vaakani näytti eilen 300g vähemmän kuin viikko sitten. Hitaasti tulen perässä

IHANAA –k_ että olet löytänyt tiesi takaisin. Täällä osaa meitä vanhoja vielä löytyy. On ollut surullista käydä tuolla meidän punnitusketjun puolella ja todeta että moni ”meidän ryhmäläisiä” ei enää kirjoittele tai päivitä punnituslistaansa. Harmittaa, otetaan siis sinut ilomielin takaisin!

Kirjoitin niin pitkän jutun että useampi oli ehtinyt postata tänne uusia juttuja siksi aikaa...
Tavoitteena_tulevaisuus, kompaan täysillä pikkumanaattia! Noin minullekin käy heti kun päivän ruokailurytmi ei pysy tai ammun ja päivän syömiset ovat liian pienet! Tulee siis oikeasti sitä hirvittävää nälkä velkaa!! Minä vedän iltapäivällä usein 250g rahkaa, nykyään 1tl sokeria plus marjoja reilusti.... Suosittelen lämpimästi. Ruokakaupassa voi sitten keskittyä oikeasti järkeviin ostoksiin ja ruokasuunnitteluun Ei muuta kuin kokeilemaan!

Pikkumanaatti ja Gourmand: Syön kyllä ihan kunnon aamiaisen ja isohkon lounaan (aikalailla kkn suositusten mukaan), mutta silti tekee ihan kokoajan mieli herkkuja ... "Pelkäsin" jo hetken olevani raskaana, kun äitini on kertonut itsellään heti raskauden alusta alkaneista hirveistä rasva- ym.ruoka-himotuksista Sekään ei kuitenkaan ole tämän takana
Täytyy varmaan vaan aloittaa välipalan (minkä syön vielä ennen kotiinlähtöä) suurentamista ja vastaavasti sitten päivällisen pienentämistä... Ylähuuli leivänpäälle oli tosi huono vitsi, mutten muutakaan keksinyt kiukuspäissäni... Nyt olen sentään jo vähän rauhoittunut...
Kiitos vaan neuvoista, niitä aina tarvitaan!

Yes! Onnistuin käymään kaupassa, enkä ostanut mitään ylimääräistä!
...tosin jäi n. puolet niistäkin, mitä piti ostaa...

Huomaan, että ainakin omalla kohdallani on roskaa, että pitäisi syödä kunnes on täynnä. Kylläisyyden tunne tulee vasta luokkaa puolen tunnin tai tunninkin päästä syömisestä. Ja kyllä, paras tietysti olisi, ettei erityisempää nälkää pääsisi edes tulemaan..

oona-orava, kylläisyyden ja nälän tunteet pitäisi ensin saada toimimaan. Mullakin oli ennen täysi olo vasta tunnin syömisen jälkeen, mutta se itse asiassa taisi olla ähkyä... Enkä koskaan tuntenut sellaista nälkää kuin nyt. Nyt osaa jo erottaa mieliteon (= nälkä tulossa puolen tunnin sisään), nälän ja huutavan nälän /heikotuksen. Ennen oli vaan sellaista tasapaksua oloa ja ehkä sitten vaan vastavuoroisesti ähkyä. Kello kaulasssa kannattaa ensin syödä ja kun on saanut kaiken toimimaan niin ettei tule ylilyöntejä, voi alkaa kuunnella tarkempia tuntemuksia.